Tuorein sisältö

Peltonen ja vuosikymmenen vaikuttavimmat, osa 1

Jari Tapani Peltonen

23.01.2010 klo 19.30 | Luettu: 21024 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

Mitä jäi mieleen
Johan pomppasi, jos joku väittää tunnistavansa jonkun aikavälin parhaat elokuvat. Armottominkaan asiantuntija ei ole nähnyt kaikkia ehdokkaita, saati antanut toista tilaisuutta jokaiselle leffalle, joka ei heti täysin avautunut. Listat ovat silti jees: niiltä voi tehdä löytöjä.

Olen listannut päättyneen vuosikymmenen sata vaikuttavinta filmiä oman makuni mukaan. Teokset ovat debytoineet välillä 1.1.2000-31.12.2009 ja tällä välillä minä itte olen ne myöskin nähnyt. Tänä vuonna näkemilläni elokuvilla ei ollut mahdollisuutta sijoittua: raja on vedetty, joten lista ei vanhene kirjoittajan kokemuksen karttuessa.

Perustelen alla sijoitukset 100-51. Vaikuttaneimmat 50 esitellään täällä.

100. Gosford Park


(Iso-Britannia, Yhdysvallat 2001)
Mikseivät kaikki elokuvat ole fiinejä, hidastempoisia, tinkimättömän hahmovetoisia, moitteetta näyteltyjä, kartanoon sijoittuvia murhamysteereitä, jotka sanovat jotain rivien välissä? Sisällöttömät tv-tuotannot ovat tahranneet lajityypin maineen. Robert Altmanin ohjaus on niin lähellä täydellistä elokuvaa kuin elokuva voi olla, ja jos hyväksymme tämän mielipiteen, on hauskempaa seurata, mitkä 99. leffaa ovat tätä vaikuttavampia.
-> traileri

99. Poultrygeist: Night of the Chicken Dead


(Yhdysvallat 2006)
Poultrygeist on tavallinen tarina pojasta, joka kaivaa zombinsormen persiistään ja menee töihin intiaanien hautausmaalle rakennettuun pikaruokalaan suututtaakseen luontoa suojelevan lesbon tyttöystävänsä. Teos saattaa sisältää puhuvan meksikolaisen homon kanahampurilaisen ja kohtauksen, jossa plösö paskoo itsensä puhki, mutta väitän, että aniharvassa umpitökerössä minibudjetin splatterissa vitsit ovat näin runsaita ja hyvin ajoitettuja. Tähän aikuisten oikeasti on uhrattu ajatusta.
-> traileri

98. Joyeux Noël


(Ranska 2005. Suom. "Päivä ilman sotaa")
Spielberg kuvasi oivasti sodan mielettömyyttä Pelastakaa sotamies Ryanissa. Sittemmin olen kaivannut muutakin kuin suolenpätkiä ja täriseviä käsiä ja kameroita. Harvinaisen puhutteleva on tämä tositarina sotaan pakotetuista miehistä, jotka eivät oikein hoksanneet, mikseivät he voisi viettää joulua verivihollistensa kanssa. Sota on vain isojen herrojen shakkipeliä.
-> traileri

97. Chi bi


(Kiina 2008. Eng. "Red Cliff")
Toisaalta sota voi olla kivaa! Vaikka olen nähnyt vain lyhennetyn länsimaisen version, juhlin John Woon turhasta realismista riisuttua sotastrategiaspektaakkelia yhtenä vuosikymmenen tyydyttävimmistä toimintarainoista. Uskon etsiväni historiallista draamaa maistellessani teoksia tyyliin Mongol ja Asoka - tämän nähtyäni ymmärsin, että olen kaivannut vain muodostelmia ja päättelyä ja kepulipeliä ja nuolisateita! Woon pitäisi ohjata Myth: The Fallen Lords -elokuva.
-> traileri
-> V2.fi:n arvostelu

96. The Phantom of the Opera


(Yhdysvallat 2004. Suom. "Oopperan kummitus")
Tämä on hyvä asettaa Gosford Parkia vasten. Vain toinen teos on täydellinen. Mutta vain yhdessä elokuvassa, vain yhdessä versiossa tästä tarinasta kuullaan Andrew Lloyd Webberin yön musiikkia, joka on ravintoa jokaisen itseään kunnioittavan goottipissiksen synkälle, kornille sielulle. Joel Schumacherin ohjauksesta on bongattavissa epätasaisuuksia, mutta leffa on visuaalisesti hyvin kaunis ja Emmy Rossum on lumoavin Kristina jonka olen maistanut.
-> traileri

95. Sita Sings the Blues


(Yhdysvallat 2008)
1900-luvun alun yökerhoblues alleviivaa osuvasti sen, kuinka rakkaus on yhä yhtä hullua kuin intialaisen mytologian kulta-aikoina...? Nina Paleyn kirjoittama, ohjaama, tuottama ja animoima paperinukkeanimaatio on inspiroiva saavutus. Leffa kertaa ja nokkelasti kommentoi jumaltarua kaapatusta leidistä. Laittaakseni mietteet mittasuhteisiin, olen nauttinut tästä flash-animaatiolta näyttävästä teoksesta jo useita kertoja, kun taas mm. palkitulle taidetöötille Waltz With Bashir haukottelin.
-> traileri
-> Lataa leffa ilmaiseksi täältä

94. Bridge to Terabithia


(Yhdysvallat 2007. Suom. "Silta salaiseen maahan")
Yksi harvoista liikuttavista koko perheen draamoista hyvään aikaan on vähällä hukkua imbesillien lastenfilmien mereen, koska myös tässä nähdään tietokonetehosteita. "Terabithia" örkkeineen kaikkineen on vain kahden teini-ikää lähestyvän lapsen mielikuvitusta. Narnia-kloonin sijaan elokuva on kertomus nuoruudesta ja ystävyydestä samaan hyvinkin tunteelliseen tyyliin kuin klassikko Stand by Me.
-> traileri

93. La tigre e la neve


(Italia 2005. Suom. "Tiikeri ja lumi")
Ole sinä hiljaa, vaikka minä olisinkin ainoa henkilö, joka varauksetta rakastaa Roberto Benignin hämmentävää odysseiaa, joka toimii parhaiten, kun et tiedä mitään etukäteen. Pääosassakin nähtävä Benigni on raivostuttava marakatti, mutta kun yltiöpositiivinen vauhkoilija ei suostu rauhoittumaan ja tarina menee minne menee, kuinka suoritus voisi olla koskematta moneen paikkaan? Hyvistä romanttisista komedioista oli käsittääkseni pulaa viime vuosikymmenellä; minulle tämä on yksi oivista.
-> traileri (spoilaa leffan!)

92. Moon


(Yhdysvallat 2009. Suom. "Kuu")
Ja lisää harvinaisuuksia. Jos Kuu olisi novelli tai lyhyt romaani, lukisin sen hymyillen ja tarttuisin seuraavaan. Oikeasti aikuisille suunnattua tieteiselokuvaa sen sijaan on pysähdyttävä juhlistamaan. Hallittu tunnelma ja tunteellinen suoritus Sam Rockwellilta saavat toivomaan, että fiksuista tieteistarinoista voisi nauttia useammin tässä muodossa.
-> traileri
-> V2.fi:n arvostelu

91. Pirates of the Caribbean: The Curse of the Black Pearl


(Yhdysvallat 2003. Suom. "Pirates of the Caribbean: Mustan helmen kirous")
Elokuvateollisuudella on varaa parantaa myös mitä tulee tehostejumputukseen, mistä toimii todisteena ensimmäinen Pirates: leffa toimii triplasti tykimmin kuin oli loogista odottaa. Rajojen sotkeminen pahisten ja hyvisten välillä, juuri oikeansävyinen huumori perheyleisölle, tyylikkäästi kuvattu toiminta, erinomaiset suoritukset Johnny Deppiltä ja erityisesti Geoffrey Rushilta - tässä on kaikki. Tämä on viihdettä, tämä on hömppäelokuvan tuleva klassikko.
-> traileri on jo klassikko

90. Le pacte des loups


(Ranska 2001. Suom. "Susien klaani")
Pidätän silti oikeuden vaikuttua enemmän muutamasta erikoisemmasta huvituksesta, kuten synkästä ja sateisesta "tositapahtumiin perustuvasta" toimintaseikkailusta, jossa pyssysankari ja kung-fu-intiaani jahtaavat hirviötä 1700-luvun Ranskassa. Sigamagee on nolo ilmaisu? Susien klaani on sigamagee. Christopher Gans on lupaava visuaalinen ohjaaja, jonka vahvuuksia tässä tapauksessa tukee piristävän poukkoileva tarina, jolla ei ole tarvetta kulkea niitä tutuimpia latuja.
-> traileri

89. Beautiful Boxer


(Thaimaa 2003)
Thainyrkkeilijän elämänkerrassa todellinen kickboxing-taitaja Asanee Suwan tekee jokseenkin uskomattoman suorituksen miehenä, joka vetää kaikkia turpiin rahoittaakseen sukupuolenkorjausleikkauksensa. Miehinen taistelija ja Antti Tuiskun mieleen tuova hepsankeikka elävät samassa ruumiissa ja ainoa ristiriita on se, etteivät kaikki oikein tällaista ihmisyksilöä ymmärrä. Jos Beautiful Boxer ei ole vapaa kaikista elämänkertaelokuvien ongelmista, sen ansiot totisesti paikkaavat puutteita.
-> traileri

88. Harry Potter -saaga


(Iso-Britannia, Yhdysvallat 2001-2009)
Puutteiden paikkauksesta puheenollen, vakuutun kyllä, kun sympaattiset lapsinäyttelijät varttuvat aikuisiksi huippukalliin, mielikuvitusta pursuilevan fantasiasaagan lavasteissa. Salaisuuksien kammio ja Puoliverinen prinssi ovat selviä suosikkiepisodejani ja minulla on paljon kritiikkiä varastossa sarjaa kohtaan, mutta saavutuksia en sivuuta. Lukiessani niitä parempia romaaneja, hahmot näyttävät siltä miltä näissä.
-> traileri
-> V2.fi:n arvostelu: Puoliverinen prinssi

87. Un long dimanche de fiançailles


(Ranska 2004. Suom. "Pitkät kihlajaiset")
Jean-Pierre Jeunetilla ja Tim Burtonilla on ennen muuta se ero, että Jeunetin töissä on kerroksia omaleimaisen visuaalisen loiston takana. Jeunetin toiseksi kehnoin ohjaus on yksi vuosikymmenen mieleenpainuvimpia katkeransuloisia rakkaustarinoita. Diggailen Jeunetin tapoja manipuloida tunteita. Esimerkki: sodassa kadonnutta kihlattuaan koskevaa palapeliä kokoava päähenkilö ei ole herttainen koska hän on sisukas rampa, vaan koska hän on mahdottoman urakan edessä ja riittävän älykäs hyödyntämään tarjottua sympatiaa.
-> traileri

86. Das Leben der Anderen


(Saksa 2006. Suom. "Toisten elämä")
Muutkin kuin saksalaiset voisivat vaihteeksi tehdä laatuelokuvia toisen maailmansodan seuraamuksista. Kommunistisessa Itä-Saksassa jäykkä virkamies vakoilee valtiolle uskollista taiteilijaa varmana siitä, että kyseessä sittenkin on petturi. Elokuva toimii jännärinä, draamana, kuvauksena aikakauden tunnelmista. Hienointa on, kuinka kaikki lähtee hahmoista, jotka reagoivat odottamattoman inhimillisesti epäinhimilliseen yhteiskuntaansa.
-> traileri

85. Ying xiong


(Kiina 2002. Eng. "Hero")
Yksi megakliseistä on se, että "sankarit" mätkivät turpiin "puhtaan pahuuden" edustajia. Hyvin kiinalaiselta tuntuva kiinalaisleffa tuntuu myös tuoreelta jakaessaan omia, toisinaan kritisoituja käsityksiään sankaruudesta. Huimapäinen hito huitsaka -meininki kaikessa runollisuudessaan on epäilemättä se paras myyntivaltti, mutta silmäkarkissa on myös kuituja ja vitamiineja.
-> traileri

84. Tsotsi


(Etelä-Afrikka 2005)
Katunilkki joutuu huolehtimaan vahingossa kidnappaamastaan vauvasta Etelä-Afrikan slummeissa. Liikuttavan, varmaotteisen draaman traagisin piirre on se, että sen lupaava ohjaajakyky Gavin Hood pakotettiin ohjaamaan X-Men Origins: Wolverine. Huomattavan monet ohjaajat ovat luotuja luomaan tällaisia tunnelmapaloja rajoitetuilla resursseilla ympäristössä, jota he ymmärtävät.
-> traileri

83. Hard Candy


(Yhdysvallat 2006)
Ellen Pagen merkitys elokuvahistoriassa tulee riippumaan hyvin pitkälti hänen agenttinsa kyvyistä. Tyttö itse on aivan ilmiömäinen muun muassa pikku punahilkkana, joka lähtee vanhemman miehen matkaan valokuvaussessiot mielessä, mutta muistaa sakottaa nuoresta lihasta. Sisällökkään jännärin äärelle olisi kiva istuttaa pillurallia harrastavat parikymppiset herrat ja yhtälailla pedofiilejä joka paikassa näkevät kukkahattutädit.
-> traileri

82. Breakfast on Pluto


(Irlanti 2005. Suom. "Aamiainen Plutolla")
Myös Cillian Murphy on ehdottomia suosikkejani tältä vuosikymmeneltä. Psykopaatteja Amerikassa näytellyt heppu on seikkaillut Euroopassa niin sotilaana kuin tiedemiehenäkin. Alati hintahtavan hetero-ohjaaja Neil Jordanin tyttöilyfilmissä Murphy muuntautuu todellisuudesta irtaantuneeksi transvestiittinartuksi, joka sotkeutuu IRA:n vehkeilyyn, mutta saa sympatioita yllättäviltäkin tahoilta. Epäilemättä rajoitetun sivistykseni pohjalta kukaan muu ei sopisi rooliin.
-> traileri

81. Chocolat


(Yhdysvallat 2000. Suom. "Pieni suklaapuoti")
Jos tämä olisi suklaarasia, valmistaja olisi Panda: Pandan rasia on yllätyksetön mutta aina nopeasti tyhjä, kun Fazer ja Marabou taas yrittävät usein liikaa vaihtelevin tuloksin, eikä monista muista kannata puhua. Kiva tarina (sitoutumiskammoisesta suklaapuodin emännästä), ihanuutta, kauneutta, lämpimiä henkäyksiä ja Johnny Depp ovat tärkeimpiä makuja Lasse Halströmin tyttöleffaklassikossa, jonka magiaa mies ei ole itsekään onnistunut toistamaan (kts. nolo Casanova).
-> traileri

80. Los cronocrímenes


(Espanja 2007. Eng. "Timecrimes")
Aikamatkustusjännäri ottaa Primerin perusidean ja ymmärtää, että elokuvien on tarkoitus myös viihdyttää. Puolivälin tienoilla nauran ääneen sille, kuinka uskomaton pässi päähenkilö on: leffa on toimiva vertauskuva siitä, kuinka merkityksellisiä pienetkin asiat ovat ja kuinka ihminen todella on oman kohtalonsa herra. En kuvailisi hassuja kohtauksia tahattomaksi huumoriksi, sillä halutessaan leffa rakentaa vaivatta lohduttomia trilleritunnelmia.
-> traileri

79. V for Vendetta


(Yhdysvallat 2005. Suom. "V niinkuin Verikosto")
Jos yrität kääntää mestari Alan Mooren mittapuulla keskinkertaisen sarjakuvan elokuvaksi ja onnistut, no, melko hyvin, tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että aikaan on saatu massasta komeasti erottuva perusfiksu laatuleffa. Dystopiaan sijoittuva terroristitarina tallaa odottamattomia polkuja ja on tasaista rokkia näköhermoille, kuten tuottajina häärivien Wachowskin sisarusten omat ohjaukset.
-> traileri

78. Kill Bill Vol. 1-2


(Yhdysvallat 2003-2004)
Vaikka ja koska tiesin jo 2003, että kyseessä on kunnianosoitus klassisille roskaleffoille, en täysin syttynyt Quentin Tarantinon väkivaltapirtelöstä. Myöhemmin olen tuntenut tarvetta katsoa kaksiosaisen teoksen yhä uudelleen ja niin kehittyi ajatus, että tottahan Tarantino väsää laadukkaampaa ja omaleimaisempaa elokuvaa kuin useimmat, joille hän näkee tarpeelliseksi kumartaa.
-> traileri

77. Chicken Run


(Iso-Britannia 2000. Suom. "Kananlento")
En käsitä, miten Aardmanin pojat kykenivät vääntämään sellaisen jöötin kuin Virran viemää, sillä huomatakseni kanojen pako keskitysleiriltä ja brittifirman muut pääteokset muuttuvat vain hauskemmiksi katselukertojen myötä. Tätä kirjoittaessa mieleeni iskostui vahva halu nähdä Kananlento isommalta ruudulta kuin omistan, sillä muistan yhä elävästi miten surrealistiselta Aardmanin tinkimätön käsityö näytti kankaalla kymmenen vuotta sitten.
-> traileri

76. The Assassination of Jesse James by the Coward Robert Ford


(Yhdysvallat 2007. Suom. "Jesse Jamesin salamurha pelkuri Robert Fordin toimesta")
Vahvasti tunnelmallisen länkkärin nimi on pieni vinkki siitä, mistä leffa kertoo ja miten raskassoutuisesti. Alakuloinen "sankariballadi" roistosta ja nilkistä joka hänet nitisti on puhdasta elävän kuvan juhlaa, josta nautiskellaan kiireettä yksityiskohtia ja niiden merkitystä kevyesti eli ei liian innokkaasti näykkien. Pääosamies Brad Pitt jää aina jonkun, tällä kertaa sielukkaasti sieluttoman Casey Affleckin varjoon.
-> traileri

75. Lost in Translation


(Yhdysvallat 2003)
Melankolian mestari on Bill Murray. Ohjaaja Sofia Coppolaa on kiittäminen Tokioon sijoittuvasta rakkaustarinan tapaisesta tunnelmapalasta - en kuitenkaan voi olla ajattelematta, että jos Murrayta seurattaisiin salaa piilokameralla, lopputulos olisi tasan tätä samaa. Leffan ansiot ovat siinä määrin tunnepohjaisia, tunnelmasta kumpuavia, että pidän sitä pienenä ihmeenä, kuinka laajasti tämä on jengiin uponnut.
-> traileri

74. O Brother, Where Art Thou?


(Yhdysvallat 2000. Suom. "Voi veljet, missä lienet?").
Palvoin Coenin veljesten junttiversiota Odysseuksen harharetkistä jo nähtyäni siitä kuvan, jossa nuhruinen George Clooney veti oikein ilmeellä. Yleensäkin yksityiskohdat ovat riemastuttavia. Kun vankikarkurit perustavat käytännön syistä bändin, sen nimi on Soggy Bottom Boys - öh, heh heh? I'm Loving It. Coenien tyyli nyt vain on niin Coenia; uniikkia kuin mikä tahansa.
-> traileri

73. American Psycho


(Yhdysvallat 2000. Suom. "Amerikan psyko")
Olen lukenut pari kertaa Bret Easton Ellisin kohutun romaanin, jossa päähenkilö muun muassa käyttää naulapyssyä apuna raiskatessaan ja laatoittaa kämppänsä ihmisen kappaleilla. Siveä elokuvaversio on saavutus. Romaanin olennainen sisältö eli 80-luvun sieluttoman juppikulttuurin ivaaminen välittyy mainiosti ilman nekrofiliaa ja semmoista. Christian Bale ei toistaiseksi ole iskevämpää roolia tehnyt.
-> traileri

72. Saw-saaga


(Yhdysvallat 2004-2009)
Parasta b-luokkaa edustavan sarjan episodeilla ei ole asiaa tälle listalle, mutta kiittelenkin kokonaisuutta. Jep, Wishmaster-leffat ovat kevlejä kolmosta lukuunottamatta ja niin edelleen, mutta ainoastaan tämä kauhusarja on oikea tarina. Olen suunnattoman helpottunut, iloinen ynnä tyydyttynyt, että syksyllä -09 debytoinut osa VI päätteli pääpahiksen tarinakaaren kunnialla.
-> traileri
-> V2.fi:n arvostelut: IV, V, VI

71. Amores perros


(Meksiko 2000. Suom. "Amores perros – rakkaat koirat")
Yksi asia mikä ärsyttää minua nimenomaan hyvissä episodielokuvissa (Magnolia, Crash) on tunne siitä, että kertomalla useita tarinoita taidokkaasti, leffa tuntuu väittävän, että sillä on laajempaakin ymmärrystä elämästä. Tämä ei ole energisen, alkuvoimaisen, kiihdyttävän ja viihdyttävän meksikolaiselokuvan ongelmia. Karu kertomus koirista ja ennen muuta ihmisistä on luontevasti sisällökäs ilman taidesaarnan elitististä makua.
-> traileri

70. Monster's Ball


(Yhdysvallat, Kanada 2001)
Billy Bob Thornton, Halle Berry, Heath Ledger ja Peter Boyle tekevät näennäisen yksinkertaisesta melodraamasta jotain erityistä, joka jättää paljon takaraivoon. Kunkin suorituksesta on aistittavissa jotain syvempää kuin mitä kenties käsikirjoituksessa seisoo. Vanhempien ja jälkikasvun väliset ongelmat yhdistävät mustaa naista ja valkoista miestä, joka on rasisti lähinnä kai perimän puolesta. Peruuttamattomasti särkyneiden ihmisten rakkaustarina riipaisee.
-> traileri

69. Bad Boys II


(Yhdysvallat 2003)
Niin mutta yeah yeah! Armageddonin jälkeen Michael Bay on ollut musta aukko, itseensä jättiläisbudjetteja ja lahjakkuutta imevä hyödyttömyys, paitsi että hän sai aikaan myös tämän sanakirjaesimerkin riemastuttavan törkeästä toimintakomediasta. Jason Bournea on kutsuttu 2000-luvun toimintasankariksi, mutta huomautan, ettei Bourne kaahaa ruumisautolla taikka ammu partneriaan hidastetusti pyllyyn. Bad Boys III on ilmeisesti suunnitteilla. Yeah yeah yeah! What you gonna do when they come for you?
-> traileri

68. The Prestige


(Yhdysvallat 2006)
Paperilla The Prestige on paras elokuva ikinä: Christian Bale ja Hugh Jackman kilpailevat taikureina 1900-luvun Lontoossa, tyylilaji on tieteisjännäri, kuvat ovat komeita, sävy kuolemanvakava. Käytännössäkin kyseessä on erinomaisen viihdyttävä ja yritteliäs, ennen muuta aidosti maaginen suoritus Christopher Nolanilta. En aio ruikuttaa parista mitättömästä makuasiasta. Nolanin työt tuntuvat tuoreilta ja kestävät ahkeraakin pyöritystä.
-> traileri

67. Shaun of the Dead


(Iso-Britannia 2004)
Perinteistä brittihuumoria kannattava zombileffa ansaitsee itselleen hämmentävän korkean listasijoituksen olemalla hämmentävän viihdyttävä. Tämän pariin tulee palailtua toistuvasti (kuten Pitkän Jussin majatalon), ja loppujen lopuksi se harmittaa, että tämä on vain elokuva, eikä ensimmäinen jakso tv-sarjaa (jolta tämä rehellisyyden nimissä näyttää). Sekä ohjaaja Edgar Wright että pääosapari Simon Pegg ja Nick Frost naps vain tekivät itsestään tähtiä, joiden edesottamuksia olen myötäeläen seurannut.
-> traileri

66. Femme Fatale


(Ranska 2002)
Brian De Palman tiivistunnelmainen eroottinen trilleri tosiaan kertoo femme fatalesta, mutta ei aivan sillä tavalla, kuin äkkinäinen saattaa vielä elokuvaa katsoessaankin luulla. Leffa kuuluu tyylilajiin "vihaa tai rakasta" ja useimmat vihaavat. Olen yleisestikin lääpällään De Palman tunnelmiin, ja tässä tapauksessa uskon katselukertojen myötä ymmärtäväni yhä vain paremmin, mitä kierosti kikkaileva tekele yrittää milloinkin sanoa.
-> traileri

65. A Beautiful Mind


(Yhdysvallat 2001. Suom. "Kaunis mieli")
Kun elokuva edustaa näin korkeaa laatua, kun näyttely on palkintogaalatasoa, on aivan sama, mistä se kertoo: katsojaa voidaan kaikin mokomin johtaa harhaan, tämä ei särje elämystä sekunniksi. Matematiikkaneron älyn ja hulluuden intiimiä suhdetta käsittelevä draama on kaikissa käänteissään sekä syvästi tunteellinen että älykäs. Vaikuttavimmat hetket minulle ovat hiljaisia hetkiä, joissa tarinan paino tuntuu.
-> traileri

64. Black Hawk Down


(Yhdysvallat 2001. Suom. "Isku Mogadishuun")
Isku Mogadishuun puolestaan on elokuva, josta ei neljän nautinnollisen katselukerran jälkeenkään ole jäänyt mitään muuta mieleeni, kuin että kyseessä kiistatta on korkeimman tason tykitys, jolla ehkä oli jokin osuva sanomakin. What the fuck: mukana on myös Ewan McGregor?! Tätä todennäköisesti ihmettelen taas sitten, kun annan Ridley Scottin pommittaa kaikkine kykyinensä.
-> traileri

63. Unbreakable


(Yhdysvallat 2000)
Kuudes aisti on kiva filmi, mutta arvasin sen kuuluisan käänteen etukäteen. M. Night Shyamalanin seuraava leffa teki minusta ohjaajan fanin yllättämällä aidosti, ja olemalla yksi harvoista, ellei ainoa vakava jännäri, joka on suunnattu älyttömistä supersankaritarinoista innostuville nörteille. Tämän jälkeen Shyamalan on pätenyt laajemmin tunnelman päälle ymmärtävänä ohjaajana kuin kirjoittajana.
-> traileri

62. El Laberinto del Fauno


(Meksiko, Espanja 2006. Eng. "Pan's Labyrinth")
Se on kunnianosoitus Guillermo del Torolle, että vaadin häneltä ihmeitä. Pan's Labyrinth on erinomainen fantasiaelokuva. Synkkä tarina on klassisen osuva ja kuitenkin omaperäinen sijoittuessaan Espanjan sisällissodan aikaan. Loppuratkaisu liikuttaa kyyneliin, ei erehdytä tästä. Del Toro ns. "pettää" minut aina siksi, ettei hän ole vielä luonut mestariteosta, joka voitaisiin rinnastaa vaikka Terry Gilliamin Braziliin. Hetkittäin Del Toro tuntuu olevan kovin, kovin lähellä.
-> traileri

61. Juno


(Kanada, Yhdysvallat 2007)
Elämä olisi silkkiä ja suklaata, jos ihmiset olisivat sellaisia kuin Junossa. Tässä todellisuudessa ihmisillä on ongelmia, heidän on opittava elämään elämäänsä, mutta he käyttäytyvät ymmärrettävästi ja sympaattisesti, he ovat älykkäitä ja rakastettavia. Yliluonnollisen näppärä draamakomedia onnistuu tuntumaan utopialta kinkkistä teiniraskausaihetta käsitellessäänkin. Ja eläköön Ellen Page.
-> traileri
-> V2.fi:n arvostelu

60. Dogville


(Tanska 2003)
Lars Von Trier vuokraa tyhjän hallin, piirtää lattiaan viivoja, raahaa paikalle näyttelijöitä kuten Nicole Kidmanin ja huutaa, että kamera käy. Herralla on päässään vähintään kaksi ylimääräistä reikää. Kuitenkin, kun mieli tottuu näkyihin tai niiden puutteeseen, kaksi ja puoli tuntia kestävä synkkä draama alkaa aidosti kiehtoa ja puhutella. En pidä teatterista, mutta palvon tätä.
-> traileri

59. Moulin Rouge!


(Australia, Yhdysvallat 2001)
Tuttujen biisien sovittaminen musikaalitarkoitukseen tuntuu huonolta idealta teosten Mamma Mia! ja Jos rakastat jälkeen, mutta kuten aina, ei ole huonoja ideoita - on hyviä ja huonoja tapoja toteuttaa ne. Ohjaaja Baz Luhrmann tuntuu ohjaavan eeppistä rakkaustarinaansa aineissa: näyttävässä teoksessa on selkeitä vaiheita, kuten nousuhumala, totaalinen sekoaminen, laskuhumala ja krapula.
-> traileri

58. Koroshiya 1


(Japani 2001. Eng. "Ichi the Killer")
Takashi Miike ei ole aineissa, vaan jumalauta hullu. Yksi vuosikymmenen väkivaltaisimmista elokuvista ei tunnu erityisen provosoivalta, Miike nyt vain lähti tekemään rikosjännäriä ja mustaa komediaa, ja eikös niissä väkivaltaa ole, tuntui hän ajatelleen. Leffa itsessään pitäisi luokitella päihteeksi, kyllä tämä sen verran hämäriin tunnelmiin jättää.
-> traileri

57. The Pianist


(Ranska, Puola, Saksa, Iso-Britannia 2002. Suom. "Pianisti")
Laatufilmejä juutalaisten kärsimyksistä on muutama tehty ja jotkut niistä ovat omaperäisiäkin. Roman Polanskin tositapahtumiin perustuvan yksinkertaisen kertomuksen vahvuus on kuitenkin juuri siinä, että se kertoo yhden miehen tarinan sellaisena kuin se on, maailman tuhoutuessa ympäriltä. Adrien Brodyn nenä on teokselle merkittävä voimavara.
-> traileri

56. Tillsammans


(Ruotsi 2000. Suom. "Kimpassa")
Lukas Moodysson ymmärtää niin hyvin tavallista ihmistä, että ei ollut yllätys, minkälaista tuskaa hän onnistui taltioimaan alkaessaan ohjata ikäviä elokuvia. Ongelmia on myös tämän leffan hippikommunisteilla (ja heidän uhreillaan), mutta eiköhän kyseessä kuitenkin ole hyvän mielen elokuva tyylipuhtaimmillaan. Katson tämän vain kerran vuodessa peläten turhaan että tämä kuluu.
-> traileri

55. The Last King of Scotland


(Iso-Britannia 2006)
Fiksu tapa kertoa historiallisesta henkilöstä, kuten pimeästä diktaattorista Idi Aminista, on luoda fiktiivinen hahmo, kuten väärään paikkaan eksyvä skottitohtori, ja luoda tarina, joka mukailee tosiasioita, mutta uskaltaa ottaa vapauksia etsiessään osuvinta keinoa ikuistaa tämä historiallinen persoonallisuus. Forest Whitaker ja James McAvoy tekevät mahdikkaat suoritukset.
-> traileri

54. Casino Royale


(Iso-Britannia 2006)
Jatkaakseni Jason Bournen haukkumista, hän vei agenttijännärit uuteen suuntaan, mutta James Bond nokitti välittömästi pläjäyksellä, jossa on myös tarina ja yllätyksiä. Minulla on vakavia vaikeuksia hyväksyä, että Bond näyttää nyt Vladimir Putilta, mutta totta kai Daniel Craig on kova jannu, mies paikallaan. Kyseessä ei ole paras "Bond-leffa", mutta ehkäpä paras leffa, jossa esiintyy hahmo nimeltä James Bond.
-> traileri
-> asiaa sivuava kolumni

53. Hairspray


(Yhdysvallat 2007)
Osuvin tapa kuvata tätä on kertoa, että joku tyttö rivilläni sai jonkinlaisen hulluuskohtauksen, koska leffa oli niin jumalattoman ihana. Sekopää kimma edusti järkeä ja logiikkaa: tämä on riemua, tiivistettynä. Jos pidät erinomaisesta trailerista, leffa on reilut kaksi tuntia sitä samaa.
-> traileri
-> V2.fi:n arvostelu

52. Almost Famous


(Yhdysvallat 2000. Suom. "Melkein julkkis")
Näin kerran Timo Koivusalon ennen lehdistönäytöstä, joten osaan kyllä samaistua teinitoimittajaan, joka saa työskennellä palvomiensa viihteen puolijumalien kanssa. Huono vitsi. Cameron Crowen kertomus aloittelevasta rock-journalistista ei kiinnosta(nut) minua aiheen puolesta, mutta sielukas draamakomedia toimi ja toimii sillä hienoimmalla tavalla: tällaista menoa voisi katsoa onnellisena päivän putkeen. Pidennetty versio eli Untitled on loogisesti vielä parempi.
-> traileri

51. Master and Commander: The Far Side of the World


(Yhdysvallat 2003. Suom. "Master and Commander: Maailman laidalla")
Odottamattoman fiksu ja tunnelmoiva sovitus meriseikkailuromaanista yritti myydä itsensä spektaakkelina Russell Crowen tulkitsemasta merikapteenista, tosiäijästä. Se hän tietysti onkin, mutta on valitettavan epäloogista luottaa suureen yleisöön. Jatko-osalle on todellista tarvetta, mutta ensimmäinen osa ei yritäkään olla sellaista jee-jee-hömppää, joka myy simona DVD-levyjä. Se näkyy ja ennen muuta tuntuu, ettei tehostepuolella ole luotettu pelkkään tietokonegrafiikkaan.
-> traileri

V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< Luna Voyager -videoa... Creative ZEN X-Fi2... >

Keskustelut (24 viestiä)

Jari-Pee

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

23.01.2010 klo 19.45

Repesin totaalisesti. Tämä on viihdeartikkeli numero 666. Siltä tämä tuntuikin! Julkaisun piti tapahtua jo kello 12, mutta valmista ei tuntunut tekemällä tulevan.
lainaa
Latetsy

Rekisteröitynyt 05.10.2009

23.01.2010 klo 20.55

Pointsit siitä, että listalle on otettu paljon muuallakin kuin jenkkilässä tehtyjä leffoja.
lainaa
Pego

Rekisteröitynyt 12.09.2007

23.01.2010 klo 22.06

Tätä on odotettu kauan, eikun innolla lukemaan ja poimimaan itselle uusia leffoja. Kiitos Peltonen!
lainaa
Zx-4

Rekisteröitynyt 19.07.2007

23.01.2010 klo 22.20

Kiitos, näin mediahenkilönä että elokuvien suurkuluttajana listalta löytyi monia tuttuja nimikkeitä. Pitää tarkastella enemmänkin näitä, tänään lähtee pyörimään alkoholin avustuksella Poultrygeist.
lainaa
GanymeDes

Rekisteröitynyt 23.04.2007

23.01.2010 klo 23.00

Hyvä lista. Uutta katsottavaa tulee varmasti tästä ja kakkososasta katseltua.
lainaa
Snowie

23.01.2010 klo 23.11

Ichi the Killer on kyllä helvetin häröä kamaa. Jos Miiken muuta tuotantoa haluaa tarkastaa niin suosittelen Dead or Alive: Hanzaishaa. On nimittäin hämärää menoa :)
lainaa
Execta

Rekisteröitynyt 10.04.2007

23.01.2010 klo 23.15

Peltonenonpelle_99 kirjoitti:
Repesin täysin listaa lukiessani. Mitä helvettiä esim Bad Boys II tai Femme Fatale tekee tuolla listalla?

...


Bad Boys II:han on tosi hyvä toimintaräime, ja varsinkin helvetin hauska sellainen.

Last King of Scotland... katoin noin 45 minuuttia leffan alkua ja kyllästyin jo siihen mennessä... Vaihdoin kanavaa. Forrest Whitaker, joo, ihan kiva, mut niin tylsä leffa kuin voi olla... ugh.

Casino Royale: "...Vaikka minulla on vakavia vaikeuksia hyväksyä, että Bond on nyt jäykkäilmeinen Vladimir Putin, Daniel Craig on toki kova jannu ja elokuva itsessään kenties paras, jossa Bond on esiintynyt."

(viitaten viimeiseen lauseeseen) MITÄ?!


Veikkaan että top-50:ssä on sitten ainakin Inglourious Basterds ja Avatar. (Well duh!)

Miks SAWit ja Harry Potterit on laitettu listalle saagana, mutta esim. yksi Pirates of the Caribbean -leffa on listalla yksikseen?
lainaa
Burbeting

Rekisteröitynyt 07.12.2007

23.01.2010 klo 23.18

Paljon hyviä elokuvia, ja toisaalta myös tuntemattomiakin klassikoita. Hyvältä näyttää. Muutaman elokuvan paikkoja muuttelisin, mutta muuten. 50-1 osa odottaen.
lainaa
Jari-Pee

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

23.01.2010 klo 23.45

Execta kirjoitti:
Miks SAWit ja Harry Potterit on laitettu listalle saagana, mutta esim. yksi Pirates of the Caribbean -leffa on listalla yksikseen?


Koska Saw, Potter ja Kill Bill vakuuttavat kokonaisuutena. Caribbeanin ihan kivat jatko-osat ovat ihan kivoja jatko-osia.
lainaa
Dingo

Rekisteröitynyt 09.01.2008

24.01.2010 klo 00.05

Hyviä elokuvia, mutta täyttä paskaa myös.
lainaa
kakkerlak

Rekisteröitynyt 11.04.2007

24.01.2010 klo 00.11

SAWia nyt olisi muutenkin aika vaikeaa sijoitella yksittäin listalle. Aika pitkä pläjäys tästä sitten tuli.:D Ja ihan hyvältä tuo kyllä vaikutti, mielenkiinnolla odotan mitä top 50 löytyy.:P On kyllä muutama aika varmaa nakkia jota odottaa listalle.
lainaa
Mäkis

24.01.2010 klo 10.57

Twilight löytyy varmasti Peltosen sijalta #1 ...
lainaa
Dekonega

Rekisteröitynyt 28.07.2009

24.01.2010 klo 12.50

Tässä listahan on paljon tuttuja nimiä. :D
lainaa
manu

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

24.01.2010 klo 13.18

Moonin olisin nostanut ehkä ylemmäksikin, tykästyin.
lainaa
perato

Moderaattori

Rekisteröitynyt 10.04.2007

24.01.2010 klo 13.50

Erityisen tyytyväinen olen BHDn löytymisee listalta. Jostain syystä tää leffa on kyl nii aliarvostettu sotaleffana. Varsinki siitä näkökulmasta et samat jannut tykkää jostain sotamiesryanista. Imo yks viime vuosikymmenen parhaimmista elokuvista, tosin empä niitä elokuvia nii hirveänä katellu, meni enemmän tv-sarjojen puolelle oman ajan käyttö.
lainaa
JayeizH

Rekisteröitynyt 06.08.2007

24.01.2010 klo 18.33

Paljon oli elokuvia mitä en ole nähnyt joten en kauheasti voi kommentoida, mutta pakko myöntää, että se että Bad Boys II on listalla tekee loppu listasta aika mielenkiintoisen. Eli mitkä leffat sitten tippuivat listasta kun Bad Boys II kuitenkin listalta löytyy.

Ja siis olihan leffa ihan ok toimintaleffa ja räjähdyksiä ja hauskoja one-linereitä löytyy (onhan leffassa kuitenkin Will Smith ja Martin Lawrence), mutta en pitänyt leffaa mitenkään erikoisena. Se oli sitä samaa mitä on nähty jo 80-luvulta asti. Ja lopussa olikin hiukan tylsistynyt fiilis. Tietysti sille joka tälläistä arvostaa leffa voi olla tapaus, mutta...mielenkiinnolla kyllä odotan mitä loppu listassa ei ole :)
lainaa
Burbeting

Rekisteröitynyt 07.12.2007

24.01.2010 klo 18.48

Voimme vaan olettaa, että Top 50 enismmäisenä Löydämme Speed Racerin.
lainaa
Kungfutse

Moderaattori

Rekisteröitynyt 04.04.2007

25.01.2010 klo 16.58

Joo, propsit BHD:n sijoittamisesta noinkin ylös myös täältä. Scott näyttää varsin onnistuneesti miksi ja miten jenkkien Somalian operaatio meni vituralleen. Hans Zimmerin hieno soundtrack kruunaa kaiken (http://www.youtube.com/watch?v=LMMAQbJeG8E&fmt=18).
lainaa
Eetuzki

26.01.2010 klo 00.52

Wuxiaakin pääsi mukaan, hienoa! Jos Hero löytyy listalta niin Curse of the Golden Flowerinkin olisi paras olla 50 seuraavan joukossa.
lainaa
sup

27.01.2010 klo 13.13

Toivon todella, että jälkimmäisten leffojen joukossa on Vin Dieselin tähdittämä Pitch Black. On muuten kirkkaasti paras sci-fi elokuva viimeisen kymmenen vuoden ajalta, matalasta budjetistaan huolimatta.
lainaa
jepjepjepajep

27.01.2010 klo 15.36

Eternal Sunshine of Spotless Mind, Fight Club, Cidade de Deus ja Memento top 20:een, niin lista on tarpeeksi hyvä. Memento vielä kun on Batmanien edellä, niin jotain järkeäkin. Jos vuorostaan The Departed löytyy top 50:ssä listalta Mou gaan dou 1-3:n edeltä, lista on vitsi.
lainaa
Dingo

Rekisteröitynyt 09.01.2008

28.01.2010 klo 20.43

jepjepjepajep kirjoitti:
Eternal Sunshine of Spotless Mind, Fight Club, Cidade de Deus ja Memento top 20:een, niin lista on tarpeeksi hyvä. Memento vielä kun on Batmanien edellä, niin jotain järkeäkin. Jos vuorostaan The Departed löytyy top 50:ssä listalta Mou gaan dou 1-3:n edeltä, lista on vitsi.


Batmanien? Ei kai nyt Beginsiä laiteta tälle listalle ainakaan.
lainaa
jepajeapeajapeap

28.01.2010 klo 21.19

[quote]Batmanien? Ei kai nyt Beginsiä laiteta tälle listalle ainakaan.[/quote]

Joo, pahoittelut epäselvyydestä. Ei kuulu minunkaan mielestä, kuten ei myöskään The Departed. The Cell kyllä kuuluisi, koska on visuaalisesti aika vaikuttava, mutta en tiedä onko tulossa...
lainaa
Utelias

29.01.2010 klo 13.27

Näemmekö listan paremman puolikkaan lähiaikoina?
lainaa

Kirjoita kommentti




www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova