Tuorein sisältö

Dark Funeral: Angelus Exuro Pro Eternus

J.A. Kaunisto

14.01.2010 klo 01.02 | Luettu: 10324 kertaa | Teksti: J.A. Kaunisto

Ruotsalainen mustan metallin die hard -porukka Dark Funeral jatkaa jo muinoin valitsemallaan tiellä. Bändin viides albumi ei huutele suurella äänellä uudistumisen perään. Kokoonpano on edelleen äärimmäisen nopea ja hektinen. Hauskana sattumana voi mainita allekirjoittaneen tykittäneen tuoretta rieskaa antaumuksella, kun työkaveri tiedustelee taustalla "jäikö levy pyörimään paikoilleen". Itse asiassa pitää hehkuttaa bändin löytäneen uudelleen piruntutinaa pöksyihin. Dark Funeral on jo pitkään toistanut omaa tavaramerkkiään ja bändi on paikoin kuin 1990-luvulle juuttunut muinaismuisto. Tuoreella levyllä bändi yllättää ja säätää jossain määrin tempoa ja hidastuskohdat antavat Dark Funeralille aivan uudenlaista terää. Tosin muutokset ovat hyvinkin konservatiivisia.

Peter Tägtgrenin nappulanvääntö on sanomattakin tykkiä tavaraa. Rummut lätisevät oudosti taustalla mutta muuten turpaan otetaan ja antaumuksella. Stigmata-niminen siivu yrittää jopa jonkinlaista hittirykäisyä - pirun tarttuva tekele black metal-siivuksi. Myös My Funeral -niminen biisi tasapainoilee tyylillä valtavirtametallin ja mustan metallin paineessa, vauhdin hillitseminen tuottaa toimivan runttauksen. Albumin nimibiisi on sitten perinteisempää pimeyden humppaa, saha soi ja piru laulaa polkkaa. Siis allekirjoittanut on edelleen Dark Funeral -fani, kerran keikkalavalla nähty orkesteri on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen. Muutama biisi alkaa vain pyöriä liikaa oman pahuutensa ja formaattinsa ympärillä.

Muutamalta suunnalta on kuullut viestiä, että Dark Funeral on jo väsynyttä kapinaa. Angelus Exuro Pro Eternus irvistää kuitenkin ilkeästi. Odotettavissa olevasta toistosta huolimatta hidastuskohdat tuovat joihinkin siivuihin toivottua muutosvoimaa. Otetaan vaikka Demons Of Five - viisussa on jylhyyttä, runnovaa voimaa ja äärimetallin tuntua. Mitä muuta voi enää odottaa kun vokaalitkin irtoavat kuin ruoskittavan suusta. Kansipapereista löytyvä kuva aggressiivisista pingviininaamaisista herroista ei myöskään jätä kylmäksi. Iske vaikkapa Declaration Of Hate ulos kaiuttimista ja moshaa piru ulos työtätekevän kehosta...

V2.fi | J.A. Kaunisto
< Havukka-ahon ajattel... Moldover - Moldover... >
Keskustele aiheesta

Keskustelut (4 viestiä)

Urokhtor

Rekisteröitynyt 10.04.2007

14.01.2010 klo 08.01

Olen positiivisesti yllättynyt, että tällaista musiikkia arvostellaan täällä.

Arvostelijan puheet Dark Funeralin itsensä toistamisesta ovat täyttä totta, mutta on kumma kuinka bändin musiikki osaa siitäkin huolimatta koukuttaa vaikka jokainen biisi kuulostaa kutakuinkin juuri samalta.
lainaa
joopjoop

Rekisteröitynyt 13.06.2009

14.01.2010 klo 09.11

Olin positiivisesti yllättynyt kun levyn hankin ja kuuntelin. Kappaleet tosin toistavat toisiaan ja on kyllä vähän liikaakin 90 luvulle juuttunut. Jos seuraavalla levyllä tulevat 2000 luvulle lopullisesti ja kappaleet eroaisivat enemmän toisistaan niin hyvä tulee.
lainaa
Latuman

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

14.01.2010 klo 18.55

Erittäin tsekattavissa oleva levy.
lainaa
mz-412

Rekisteröitynyt 22.11.2008

15.01.2010 klo 22.53

ihan ok lättyhän toi oli mut jotenkin tämä The Secrets of the Black Arts lätty on on jääny mieleen aikas hyvin.
lainaa

V2.fi Instagramissa
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova