Tuorein sisältö

Havukka-ahon ajattelija

Ensi-ilta: 15.01.2010
Genre: Draama, Komedia
Ikäraja: Ei tiedossa
Jari Tapani Peltonen

12.01.2010 klo 14.30 | Luettu: 16419 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

Hienoi on meidän havupuut. Työnnetään sekaan risuparta filosofi, yksi kaljuista paksuista keski-ikäisistä miehistämme ja Suomen Daniel Day-Lewis Tommi Korpela, niin tokkiinsa niitä ajan kuluksi katsoo. Siinä asia pähkinänkuoressa. Havukka-ahon ajattelija lienee merkittävämpi teos Veikko Huovisen romaanina kuin Kari Väänäsen elokuvana, sillä luulen yhä muistavani alkuperäisteoksesta tunnelmia, vaikka luin sen vain koulussa väkisin. Muistikuvat ovat ristiriidassa valkokankaalle heijastettujen yksityiskohtien kanssa, mutta liekö tällä merkitystä. Taidokkaasti kirjoitettu romaani voi kietoa lukijan korven filosofiaan, mutta elokuvassa näkökulma on väkisinkin niin ulkopuolinen, ettei päähenkilöön vain tutustuta vaan häntä myös kommentoidaan. Sopivampi otsikko leffalle olisi Havukka-ahon höppänä.

Kai Lehtinen on karusti karismaattinen Konsta Pylkkänen, siis se ajattelija. Käytännönläheinen mies hämmentää lajitovereitaan 1950-luvulla keskellä ei-mitään. Niin pienet hyönteiset kuin aurinkokuntakin kiinnostavat Pylkkästä, ja vaikka monet muuta uumoilevat, hän ilmeisesti kehittelee teorioita itse eikä koulupohjalta. Korpela ja Hannu-Pekka Björkman ovat opasta tarvitsevia tutkijoita. Pylkkänen innostuu mahdollisuudesta tämmöisiä maistereita jututtaa ja maisterit innostuvat ehdasta metsien miehestä. Skenaario on pääpiirtein luonteva, mutta koska en kokenut Pylkkästä sen enempää älykkäänä (laskentateho) kuin viisaanakaan (kykyjen soveltaminen käytännössä), en niellyt tarinan kaikkia piirteitä.

Pylkkänen on käytännössä juoponoloinen kylähullu. Miehen oivaltavimmat ajatukset jäävät salaisuudeksi hänen ja katsojan välille. Tämä on kiehtovampaa kuin se, että kyseessä olisi taas yksi "maaginen" elokuvahahmo ("maaginen neekeri", "maaginen tyttöystävä"), joka on "aivan uskomattoman ihmeellinen joka suhteessa", koska hahmon kirjoittanut valkoinen kaupunkilaismies suhtautuu aiheeseen romanttisesti. Mutta miksi maisterit käyttäytyvät juuri siten, kuin kyseessä olisi tällainen tarzan? Maisterit ovat enemmän innoissaan pöheiköistä ja kunnon kalasoppaa keittävästä Pylkkäsestä kuin Avatarin päähenkilö vieraasta planeetasta.

Elokuvalla ei varsinaisesti ole sanomaa, ellei katsoja jo mukanaan vie saliin fiiliksiä tyyliin "taidanpa lähteä kesällä kalastamaan ja jättää kotiin mokkulankin". Täten ristiriita päähenkilön aivotoiminnan ja hänen saamansa tunnustuksen välillä muuttuu merkittäväksi. Mikä on tärkein voima, joka pitää Pylkkäsen käynnissä? Ilman muuta narsismi. Pylkkänen saattaa ajatella ahkerasti, mutta tasaisen kiinnostunut hän on vain maineestaan. Pylkkäsestä kenkusti puhuneille on päästävä kostamaan, ja voi että, kun kasvoille nouseekin komea 5-vuotiaan hymy, kun maisterit sanovat, että nyt teki Konsta hyvin. Pylkkänen myös salailee ja valehtelee vaaliakseen tuntemattomia salaisuuksiaan. Kaikki tämä on kiinnostavaa teoriassa ja osittain käytännössäkin. Yhtä kaikki Havukka-ahon ajattelija tuntuu perinteiseltä kotimaiselta, joka ei tunnu täysin tietävän mitä se tahtoo olla. Puutteellista päähenkilöä on mahdotonta hyväksyä korven älykkönä, eikä näin kevyt elokuva toisaalta puhuttele kertomuksena omalaatuisesta miehestä, jolla on paljon ongelmia.

Tuomitsen tämän keinoksi rentoutua. Tällä sopii etsiä "sinisiä ajatuksia", joita etsii Pylkkänenkin. Mitä ne ovatkaan, ne kuulostavat oikein mukavilta ja arvatenkin niitä on ajateltu komeita maisemia kuvattaessa ja mukavan lepsukoita hahmoja sopivasti yli näyteltäessä. Ainoa todella häiritsevä tyylirikko on Aake Kallialan tulkitsema Kuoliaaksinaurattaja ja koko sivuraide, joka Pulttibois-hahmon ympärille on rakennettu. Elokuva ehtii juuri ja juuri vihjailla, miksi kuppaisen erakon on tarkoitus olla tappavan hauska ihan kohta, mutta tekijöiltä loppuu tyylitaju ja itseluottamus ja kohtauksesta yritetään kompuroida ohi silkalla perseilyllä. Vaikka tämä on vain yksi kohtaus, pohjoiset zen-fiilikset ovat haavoittuvaisia ja katoavaista on anteeksianto logiikan pikkuvirheitä kohtaan.


Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa

V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< I Love You, Man... Dark Funeral - Angel... >

Keskustelut (12 viestiä)

Jari-Pee

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

12.01.2010 klo 14.36

Myös Zombieland ja Poutapilviä ja lihapullakuuroja tulevat arvosteluun tällä viikolla.
Heke32

Rekisteröitynyt 24.06.2008

12.01.2010 klo 14.48

Ei ilmeisesti Imaginarium of Dr.Parnassusta ole tulossa?
angel_eyes

Rekisteröitynyt 18.03.2008

12.01.2010 klo 14.59

Eikös sherlockki ole tulossa?
Jari-Pee

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

12.01.2010 klo 15.15

Parnassus pyörii tällä hetkellä vain Helsingissä. Sherlokki avaa 22.1. ja se on ensi viikon ainoa varma arvostelu tähän tietoon.
halla-aho

12.01.2010 klo 15.33

Koen "maaginen neekeri" ilmaisun erittäin loukkaavana.
Jari-Pee

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

12.01.2010 klo 16.41

halla-aho kirjoitti:
Koen "maaginen neekeri" ilmaisun erittäin loukkaavana.


Jos joku ei ymmärtänyt, niin "maagisilla" (magical) hahmoilla viitataan usein nimenomaan siihen, kun tarinankertoja loukkaa muita ihmisryhmiä luomalla liioitellun positiivisia hahmoja, joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Intiaanit ovat kokeneet kovia? Aivan. Mutta ei tämä tarkoita, että intiaanit ovat mielissään jos kirjoitat intiaanihahmoista luonnon kanssa harmoniassa eläviä filosofeja.

Amerikassa jopa todellista henkilöä nimeltä Barack Obama on usein leikkisän ironisesti kutsuttu maagiseksi neekeriksi (Magical Negro), koska Obamalta odotetaan enemmän sankaritekoja kuin taas yhdeltä valkoiselta presidentiltä olisi odotettu.

http://www.youtube.com/watch?v=N08ZIsSPKuo

Ja pointtihan oli se, että Havukka-ahon höppänä ei ole "maaginen metsäläinen". Se on ihan piristävä juttu varsinkin tällaisessa kevyessä elokuvassa.
Heke32

Rekisteröitynyt 24.06.2008

12.01.2010 klo 19.03

halla-aho kirjoitti:
Koen "maaginen neekeri" ilmaisun erittäin loukkaavana.


Koen sen, että esiinnyt jonain toisena ihmisenä internetissä, erittäin idioottimaisena.
Latuman

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

14.01.2010 klo 01.42

Leffat on todellista taidetta. Suomalainen kattoo niitä vain ja ainoastaan jos niissä on ne tietyt näyttelijät mitkä on siinä hassussa ohjelmassa joka tulee telkkarista lauantaisin seitsemältä.

Pliis.

Suomileffat on lähes poikkeuksetta paskaa. Kummeleita katsoo kyllä, kun siinä on ne hauskat sedät jotka on lauan... Voi perse.
Apina

14.01.2010 klo 17.51

"hahmon kirjoittanut valkoinen kaupunkilaismies suhtautuu aiheeseen romanttisesti"

Öö? Sotkamo, jossa Huovinen asusteli on aika korvessa kyllä.
tykkylumi

15.01.2010 klo 15.33 1 tykkää tästä

Ihme arvostelu... liikaa yrittämistä olla joku yli-hieno kriitikko... Kirjana tämä tarina jo on mainio, elokuva haiskahtaa onnistuneelta. "Ihmisellä on tässä maailmassa kusiaisen valtuudet" :) Siinäpä se, kun tajuaa oman pienuutensa, siitä on hyvä jatkaa!
Allu

20.02.2010 klo 21.40 1 tykkää tästä

vau, et keksinyt elokuvasta melkein mitään positiivista ja annoit 3 tähteä. Aivan naurettavaa... Mikä arvostelu tämä on olevinaan. Arvostelijalla tainnut olla hieman huono päivä ja yrittänyt puskea arvosteluun pelkkää krittiikkä. Et selvästi huomannut elokuvan ydintä, sillä ei ikinä kannata verrata kirjan elokuva versiota kirjaan. Kannattaa katsoa elokuvat elokuvina ja lukea kirjat kirjoina.
LeonardMaltin

14.03.2010 klo 15.49 1 tykkää tästä

Elokuvantajukin olisi suotavaa elokuvakriitikon hommissa. Namedroppaaminen ja teoksen tarkasteleminen kritiikin lukijaa ajatellen irrelevanttien elementtien kautta saattaa saada tekstin kuulostamaan hyvältä, mutta nyt hei oikeesti, ei näin. Maagiset neekerit ja Daniel Day-Lewis aisoihin, tästä ei jää kritiikkinä mitään käteen.

Kirjoita kommentti



V2.fi:n JOULUKISA
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova