Bluesveteraani Pepe Ahlqvist kokeilee laulamista kotimaan puheella. Tosin SF-Bluesin kanssa Ahlqvist testasi myös suomen kieken konsonantteja, kovin kauas SF-Bluesin linjasta Ahlqvist ei lipsu tuoreella soolollakaan. Mies tekee soulilla kuorrutettua bluesia mutta kieli on vaihdettu ylikansallisesta härmän puheelle - miksi, se on hyvä kysymys. Ahlqvistin laajemman kansan mielenkiintoa tavoitteleva kielenvaihto vaikuttaa läpinäkyvältä, nimittäin musiikki on samaa vanhaa Ahlqvistia. Parin ensimmäisen siivun kohdalla miehen ulosanti vaikuttaa kuin Mikko Kuustosen ja Aki Sirkesalon yhteenliittymältä - sielukas tulkinta ei ainakaan vokaalien suhteen saa allekirjoittaneen osalta hurraa-huutoja.

Heittelin Leipää ja Aina Ei Voi Saada Mitä Haluaa puhdistavat pöydän soul-intoilusta, onneksi. Ahlqvistin roots-meininki ja bluestrippailu onnistuu paremmin. Paikoin soitossa on suorastaan liekehtivää tutinaa. Ongelmaksi muodostuu viisumateriaalin hampaattomuus ja muutamien tekstien tahatonta huumoria lähentelevät näkökulmat. Tohveliblues sujuisi kivuttomasti ylikansallisella rallattelulla mutta kotimaan puheella lyriikat jättävät pohjaanpalaneen jälkimaun. Mutta, löytyy levyltä osumiakin. Näillä Mailla on kuin Esa Kaartamon herkemmästä tuotannosta. Jono saa kulmikkaan bluesin rinnalle loistavaa puhallinosastoa. Soitan Sen Pois hehkuttaa rehevästi bluesjuuria. Kaunasauna kaikuu rehevänä perinnebluesina mutta hampaattomia latteuksia vilisevä teksti onnistuu vain ärsyttämään.

Pepe Ahlqvistin Näillä Mailla kosiskelee suurempaa yleisöä olematta kuitenkaan liian kaukana miehen aikaisemmista töistä. Allekirjoittanut ei kuitenkaan lämmennyt miehen soultulkinnoille. Kieltämättä albumi olisi kaivannut muutamia mieleen tarttuvia iskusiivuja. Nykyisessä muodossaan albumi ei herätä suurempaa intohimoa palata viisujen pariin toistuvan fiilistelyn merkeissä.