Tuorein sisältö

Take That: Progress

J.A. Kaunisto

16.12.2010 klo 23.37 | Luettu: 5097 kertaa | Teksti: J.A. Kaunisto

Ysärivuosien poikabändisuosikki Take That on jälleen alkuperäisessä kokoonpanossaan...jippii ja iso käsi Robbie Williamsille. Robbien dominoinnin lisäksi albumin soundiin vaikuttaa suuresti tuottaja Stuart Pricen säätämä electroputki. Hakkaava biitti on välillä retroileva ja paikoin vahvasti 2000-luvulla mutta electrohuttu painaa alleen poikabändin suurinta vahvuutta eli yhteislauluvoimaa. Esimerkkinä vaikka rento slovari Wait, joka etenee onnellisten tähtien alla mutta hakkaava ruoskabiitti on suorastaan häiritsevä elementti.

Kiekon paras siivu löytyy heti alusta - Flood on pirun iskevä ja energinen poppispala. SOS kärsii hektisyydestä ja kertsin kohdalla "sos"-hokema alkaa ärsyttämään. Kidz onnistuu konejytkeen osalta mainiosti mutta samalla Take That jää statistin rooliin omassa biisissään. Hauskasti pölyttyneeltä kuulostava Pretty Things kaipaisi ehdottomasti muiden jannujen vahvempaa ulostuloa - viisu kuulostaa Robbien soolosinkulta. Underground Machine testaa Kraftwerkin ikiaikaisia temppuja. Affirmation sätkii ja potkii retroasenteella kuin kierroksilla käyvä Duracell-pupu. Mark Owen valikoituu pääasialliseksi ääneksi What do you want from me -viisusa - miehen innostunut ääni hapuilee paikoin ärsyttävästi mutta ulosannissa on myös innostavaa tunteen paloa. Gary Barlow pääsee vetovastuuseen Eight Letters -kappaleessa, viisu nouseekin albumin kuuntelua kestävien slovarihetkien joukkoon.

Take That jää monessä käänteessä aggressiivisesti sovitettujen electrotemppujen varjoon. Myös laulupuoli jää jyrän alle - yhteissoundin runtelusta vastaa mies nimeltä Robbie Williams. Robbie on liikaa äänessä. Kun kyseessä on viiden hemmon muodostama poplauluyhtye, toivoisi miehiltä irtoavan enemmän moniäänistä yhteislaulua. Suurin ongelma muodostuu kuitenkin melodioita alleen kaatavasta jytkeestä, joka yltyy muutamassa siivussa lähes itsetarkoitukselliseksi viileyden ylistykseksi. Levy kaipaisi kipeästi muutaman imelän tissinhiplausbiisin etäännyttävän ja välillä kylmän jytkeen vastapainoksi.

V2.fi | J.A. Kaunisto
< Centurion... Tron: Perintö... >

Keskustelut (1 viestiä)

Anna

26.09.2011 klo 13.54

Tuo electronisuus yhdistettynä pop/poprockiin on loistavan kuuloista. Oli sitten kenenkin vuoro saada enemmän soolo-osuuksia tuntuu, että sitä kritisoidaan joka tapauksessa. Mielestäni on kivaa vaihtelua, että välillä on annettu ääntä muillekin, kuin Gary Barlowille, koska monesti levyt ovat kuulostaneet hänen soololevyiltään. Levy on mielestäni loistava kokonaisuus. Kappale toisen perään mahtavia. Eight Lettersin on muuten kirjoittanut Robbie Williams, loistava lahja Garylle. Miesten äänet toimivat harmonisesti yhdessä, ja juuri tuossa Pretty Things -kappaleessa tuntee ja kuulee tämän harmonisuuden. Ei suinkaan Robbie sitä yksin laula.
lainaa

Kirjoita kommentti




www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova