Jenkkibändi Hinder jatkaa kolmannella kokopitkällään lievästi grungelta tuoksahtavalla "köyhän miehen Nickelback" -linjalla. Hinder on hauska yhtye, ainakin tällä puolella isoa vettä tarkasteltuna. Bändissä on kaikki kevyemmän Amerikkalaisen rockin kliseet siistissä ja viihdyttävässä paketissa - suoranainen muotovalio. Tai ehkä pitää puhua maittavasta kopiosta. Bändi on luonnollisesti myynyt albumeita platinastatukseen oikeuttavia määriä - bändin debyyyttialbumia on ostettu USA:ssa kolminkertaisesti yli platinarajan. Jannut ovat siis miljonäärejä. Sen myös kuulee bändin ulosannista. Toisaalta, mukana on pari rajummin grungelta lainaavaa rokkihölkkää.

Esimerkiksi Striptease riffittelee kuin Black Label Society. Erityisesti kiekon nimibiisi aiheuttaa kunnon innostumisen merkkejä, bändi mättää tukevaa jenkkirockia kuin Doom Unit tai Creed. Voimaballadi What Ya Gonna Do palauttaa ajatukset dollaripinojen ääreen - hajuton, munaton ja turhanpäiväinen renkutus on täydellistä kierrätysviihdettä. Hey Ho on jo nimensä puolesta ärsyttävä tekele, kuten myös musiikillisen ulkomuotonsa ansiosta...mieleen tulee vertailukohdaksi ainoastaan ärsyttävä The Bloodhound Gang. Waking Up The Devil voisi olla Suburban Triben tuoreelta albumilta. Sokerinen ruikutusballadi Everybody's Wrong aiheuttaa kylmiä väreitä mutta albumin päättävässä Put That Record On -kappaleessa on mukavaa rentoutta ja yhteislaulun voimaa.

Hinder on paria poikkeusta lukuunottamatta harvinaisen ympäripyöreää Amerikan radiorokkia. Bändistä haluaisi pitää enemmän, sillä muutaman siivun kohdalla grungetutina vaikuttaa jopa uskottavalta. Toisaalta albumin siistein kolmannes on syvällä dollarinippuja suoltavassa hukkaviemärissä nimeltään "Amerikan valtavirtarock".