The Witcher 1-4: Sonic the Hedgehog näyttää entistä karseammalta

Katsoin joulutauolla reilut 10 suosikkielokuvaani kertauksen vuoksi artikkelia varten, joten ensireaktio oli "pih", kun palasin arkeen ja Ciri tapasi mököttäviä haltioita taskulampulla valaistussa pöheikössä. Sarkastisen trubaduurin ja äksyn noiturin pubikohtaus piristi. Jos vastustankin kolmea juonta, b-luokan keijuilun ja kaljailun perään Yenneferin hirviöräyhä istui.

En juuri mieti Witcher-pelejä, mutta koen takaumia Dragon Agesta. Uusimpana esimerkkinä reteä soturikuningatar ilmestyy juhliin naama mutaisena ja verisenä, mikä on koomista kuin pelin automatisoidut veritehosteet taisteluja seuraavissa välinäytöksissä (olisipa joku vielä alushoususillaan ilman syytä). Noiturille ehdotellaan kaikenlaista epäilyttävää, mihin moni pelaaja suostuisi, joten joskus koen tämän olevan Black Mirror: Bandersnatch hipsterin valinnoilla. Kun Yen pakenee, pysähtyy ja pakenee lisää, sekin on vertaus tavastani oikaista liian pitkälle vuoropohjaisessa pelissä.

Tajusin lukea Wikiä ja katsoa uudestaan kohtauksen, jossa Yen ohimennen ilmoittaa siivonneensa poliittista kakkaa 30 vuotta kohtausten välissä. Hä?! Kerronta on ihan mitä sattuu. Jos olisi kasvomuisti, olisin ymmärtänyt nopeammin sen, että sarjan alussa kuolleen soturikuningattaren "mieleen tuova" soturikuningatar on sama hahmo, mutta ei helvetti, jos lukemattomista yksityiskohdista jokainen pitää tarkistaa.

Jakso on kiva hölmönä "viikon hirviö" -sähellyksenä, jossa Sonic the The Hedge Knight ilmestyy vaatimaan prinsessan kättä ja rasistinen yritys lynkata hänet johtaa liike-energiaan. Olin yhä siinä mielentilassa, että ehkä kokonaisuus saa muotoa myöhemmin, kun oivalsin kauhukseni, että tekijöiden mielestä muotoa on jo paljonkin.


Keskiarvo 4 jakson jälkeen:


< Jakso 1-3 --- Jakso 1-5 >

Katsottu: Netflix