Lovecraft Country 1-3: se Tylypahkasta, ostetaanpa kummitustalo

Tarinan ja kuuntelijan tanssissa tarina valitsee biisin, mutta usein tarina ei aidosti vie. Vihjailu vangitsee huomion, mutta tulkitseva kuuntelija saattaa päätyä valovuosia edelle, kun tarina kompuroi kohti virallista ja lopulta ilmeistä ydinsisältöään. Lovecraft Country vie. Hirviöseudulla piipahdettiin kuten luvattua ja valopallovelhot posahtivat. Sankarit ovat jo kotona. Tarina hajoaa käsiin, jos asiat unohtuvat, mutta tänään sarja tuntuu kulkevan hahmovetoisesti arvaamattomaan suuntaan. Sankarit eivät innostuneet "kohtalosta", vaan he yrittävät elää.

Letitia ostaa kartanon, joka on yhtä hienovarainen piilopaikka möröille kuin Pennywisen murju. Aavejuoni on tarkoituksella kuin satunnaisesta novellikokoelmasta se mukaanlaskien, että rasistiset naapurit ovat kummituksia pelottavampia. Jakson voisi venyttää itsenäiseksi leffaksi, joka epäilemättä tekisi rasisteilla ja aaveiden historialla enemmän, mutta epäilemättä sallisi katsojan mennä asioiden edelle. Jakso ei ehdi tylsäksi käydä, vaikka se pieni helpotus onkin, kun tapahtumat sidotaan lopussa aiempaan.

Velhoista on kulunut viikkoja. Tulkitsen suopeasti, että sekin on tarkoituksellista, että menetetty perheenjäsen on jättänyt puseroon hiljaista surua ja katkeruutta maailman pyöriessä samaa rataa, sillä se kommentoi Yhdysvaltain tilannetta: tragediat eivät enää yllätä monia, joita ne eniten koskettavat. Letitia ja Atticus pohtivat itsekin, ovatko he reagoineet tapahtumien kaikkeen painoon. Kumpikin vakiintuu kiehtovan epätäydelliseksi juhlakaluksi näillä main. Ellen erehdy, jaksossa on ensimmäinen (1/87) tänä vuonna näkemäni köyrintäkohtaus miehen perseellä, joka on tarinassa syystä.


Keskiarvo 3 jakson jälkeen:


< Jakso 1-2 --- Jakso 1-4 >

Katsottu: HBO Nordic