Servant 2-9 ja 2-10: sota on alkanut, eli anteeksi mitä?

Tuttuun tapaan uhkaava musiikki soi, kun kokki kokkaa ihan normaalisti. Hissimusiikki pimputtaa, kun ateria nautitaan vieraiden kanssa: pohatat vetävät viiniä ja 300 taalan perunoita ja velipoika käy henkäisemässä kokkelia. Joku kihisee kiukkua ja seurapelin aikana papan palkintovaimo näyttelee toukkaa takapuoli pystyssä. Tyypit ovat tottuneet tähän, joten emäntä toteaa, että onpas mukavaa.

Tunnelma hykerryttää, mutta tiesin, etten ole samalla aallonpituudella sarjan kanssa. Mielestäni tarina voisi jo päättyä, jos sivujuonia pikaisesti kommentoitaisiin ja perään pultattaisiin ns. kosminen vitsi. En vaadi sellaista satua, että pohattojen on luovuttava ylenpalttisuudesta, ennen kuin he saavat lapsensa takaisin. Se olisi "kosminen vitsi", jos lapsi vain tuotaisiin takaisin, kuten äijä ruokarukouksen aikana toivoo. "Palvelija" voisi nousta taivaisiin enkelinä, tms. Koska tunnelma toimii, ironia voisi toimia: kun olet tarpeeksi rikas, et voi epäonnistua.

Jakson 9 on tarkoitus koukuttaa, koska palvelija herättää henkiin liikaa kokkelia vetäneen velipojan ja lopussa entistä mystisempi täti saapuu ovelle. Jaksossa 10 täti pyrkii kertomaan emännälle totuuden alkuperäisen lapsen kuolemasta ja pakottamaan palvelijan ruotuun, mutta palvelija kapinoi vastaan, joten palvelija itsekin olettaa, että 3. kaudella entistä mystisemmät tädit ja sedät hyökkäilevät. Vai niin.

"Katteeton vihjailu" on lajityyppi, josta sarja on saanut kiitettävän paljon irti. Jos veikkaat, ettei vihjailu lunasta lupauksia, se on ominaisuus, kun lupaukset pysyvät joutavan epämääräisinä. Kauden päätös yrittää olla aito trilleri ja musta komedia ja sitten jakso lupailee supersankarileffaa tai jotakin, joten sarja on virallisesti hypännyt hain yli.


Keskiarvo 20 jakson jälkeen:


< Jaksot 2-7 ja 2-8

Katsottu: Apple TV+