The Handmaid's Tale 4-6: melko pätevä viimeinen jakso 2.0.

Muistelumontaasiin sisältyy taas junakohtaus, kuten toivoin. Montaasit muistuttavat sekä siitä, miksi rakastan sarjaa, että siitä, miten helposti saavutukset voi vetää vessasta, joten en keksi, mitä hauskempaa olen nähnyt viimeviikkoina. Olen perso tragedioille. Tarina on riittävän vahva, jotta tarinan itsensä epäonnistuminen palvelisi?

Edellisen osan cliffhanger oli melko iso. Pommi putosi Junen päähän, mutta kun hän tervehtyi, hän näki vanhan kaverin, joka asuu nyt Kanadassa, joten jos kaveri voi palata sinne, niin voi hänkin. Osaan yhä elää hetkessä. Tippa eksyi silmään, kun sekava June ei uskonut mainittuun mahdollisuuteen. Byrokratia hidastaa kerrontaa: kaverin edustama avustusjärjestö voi menettää asemansa, jos he salakuljettavat legendan, eikä tilttaileva June edes tahdo lähteä, mutta, mutta.

Jakso on sitä, mitä sarjan pitäisikin olla. Seuraamme Junea. Häntä harmittaa, kun hän on jättänyt esikoisen taakse, joten tuetaan sitä takaumilla. Nykyhetki sujuu odotettua oivemmin. June ehtii jopa tavata puolisonsa. Hahmovetoinen tarina päättyisi näillä main, jos esikoinen olisi mukana.

Nostan yhtä, jos en jokaista hattua. Oletimme, että June kapinoi diktatuurin sisällä, mutta se matka on nyt pikakelattu siten, että seuraava vaihe on aidosti epäselvä.


Keskiarvo 42 jakson jälkeen:


< Jakso 4-5 --- Jakso 4-7 >

Katsottu: HBO Nordic