Halo 1-2: asiallista hömppäscifiä, tunsipa sitä pelit tai ei

Master Chief karkasi maagisen megaesineen ja hallituksen vainoaman tytön kanssa. Tilanne perustellaan kattavasti, mikä tavallaan tekee 1. jakson laskelmointivirheestä selkeämmän. Chief yritettiin myydä karuna legendana sanallisesti. Hän ilmestyi riehumaan. Sitten hän jo kehittyi ihmisenä? Jos sarja olisi alkanut Chiefin näkökulmalla tyyliin "teemme näin pelastaaksemme siviilit ufoilta", olisi pohja ja heti perään koukku, kun tytön näkökulma vaihtaa Chiefin suuntaa. Tänään tyttö putoaa matkasta (väliaikaisesti), joten siksikään tyttö ei ansainnut ns. päähenkilökäsittelyä.

Kyse on painotuksista, eikä tuolla pitäisi olla väliä jatkossa. Takauma näyttää, kuinka Chief jousti säännöistä jo nuorena, vaikka hän oli pölkky kaveriin nähden. Nykyisyydessä hän vierailee kaverin luona ja oppii, kuinka "spartalaiset" voivat elää normaalia elämää aivopesusta irtautuneina. Samaan aikaan hallitus tahtoo Chiefin ehjänä takaisin kokeillakseen häneen entistä tehokkaampaa aivopesua eli Cortana-tekoälyä.

Megaesineen vaarallisuuden ymmärtäessään Chief palaa kotiin, mikä on A. realistista ja B. shokki, koska kaikki muut koskaan tehdyt tällaiset pitävät kiinni jännästä kapinasta ja pakottavat sankarin tuhoamaan pahuuden yksin tai iloisten veikkojen kanssa. Jakso tekee siitä selkeää, että Chief on matkalla eikä yhtäkkiä muuttunut.

Tehokas kerronta ei jätä tilaa satunnaiselle toiminnalle, mutta on mojovaa visuaalista maailmanrakennusta, sillä se kaveri asuu asteroidivyöhykkeellä, jossa kivet on köytetty toisiinsa ja scifislummit ovat klassisen saastaisia. Melkein kiinnostuin megaesineestäkin energisen pummin siitä vöyhöttäessä. Roskascifi otetaan kiitettävän vakavasti.


Keskiarvo 2 jakson jälkeen:


< Jakso 1-1 --- Jakso 1-3 >