Star Trek: Discovery 4-6: Sauronin silmän syövyttävä tyhjyys

Itsenäisiä tarinoita kertova Star Trek: Strange New Worlds on alkanut lupaavasti, joten: vieläkö Discovery jaksaa jauhaa yhdestä ilmiöstä? Kukaan ei ole luopumassa jatkuvuudesta, mutta tässä on hyvä väli muistella, että olin Babylon 5:n harkittujen, vuosia kestävien mysteerien lumoissa, ja sitten tajusin, että sarja on Tolkien-pastissi lopetusta myöten.

USS Discovery sukeltaa tänään selkeään Sauronin silmään (että niin hyvä väli). Siellä on tyhjyyttä, josta sensorit eivät sano mitään, mutta pian selviää, että jokin syövyttävä voima lähestyy alusta. Sienimoottori ei pelasta. Onnekkaasti hahmovetoiset juonet johtavat sellaisiin oivalluksiin kuin että sienipilotin pää tilttailee semiloogisesti ja yliherkkä tekoäly sittenkin aistii jotakin. Homma toimii kuin sairaalasarja, jossa ei puhuta keuhkopöhöstä ja sydänleikkauksesta vaan mölömöhkyn megasahaamisesta.

Skenaario on rajattu kuten Strange New Worldsissa, mutta missä on vastaava ydinsanoma? Hallusinaatio sienipilotin kuolleesta isästä horisee kunniakäsityksistä, joita poika ei noudata, ja saa kai sen kortin näinkin pelata. Oman kehon viimein saanut androgyyni heppu tahtoo olla hyödyksi ja onkin, ymmärrettyään tekoälyn ongelman. Tekoäly (josta en muista edes kuulleeni aiemmin) vahvistuu persoonallisuudeksi, joka kiintoisan lohdullisesti lauleleekin loppukiihkoilun aikana.

Muista katsoa seuraava jakso, jos jokin tuo vaikka tuottaa hedelmää!


Keskiarvo 48 jakson jälkeen:


< Jakso 4-5

Katsottu: Paramount+