Masters of the Air 2/9: Crimson Skies on X-sukupolven Vietnam

Sotasarja jatkuu normaalisti: toivomme tykästyvämme tyyppeihin, jotta kuolemat kirpaisevat mukavasti. Alkupään ehdokkaista unohdin jo yhden, mutta saatan muistaa 2-3 uutta. Kivuliaat väliaikavammat ovat osuvinta manipulointia.

Viimeksi amerikkalainen pommilentue kävi ottamassa osumaa pilvisenä päivänä Saksassa. Nyt näemme pommien putoavan Norjaan ja asiallisen pakkolaskun. Muun suhinan aikana uskoin, että veteraani voi saada takaumia: itsekin muistin, kuinka hikistä oli yrittää osua ihmisten ohjaamiin hyttysiin Crimson Skies -pelissä Xbox Liven alkuaikoina, kun oli pakko nauttia, tai jouduit perumaan kaiken puhelimitse englanniksi.

Avainsana: päivä. Amerikkalaiset yrittävät pommittaa tarkasti päivisin, pidempään sotineiden brittien pannessa haisemaan öisin. On pari sanaa selityksiä, mutta lähinnä pohdin, johtaako tämä sanoman tynkään myöhemmin. Konkreettista on se, että britit naljailevat jenkkien taktiikoille, joten pieni riita syttyy.

Katson sarjan yleiseen ilmansuuntaan tuntematta vannetta pääni ympärillä. Käsikirjoituksen on kuitenkin pistettävä 2. jakson viimeistä kohtausta paremmaksi:

Viimeksi kehaisin Austin Butleria tähdeksi, jonka ei tarvitse tehdä mitään. Vähän hän voisi tehdäkin. Selitysten mukaan hahmo on kuin Captain America, joka ei ryyppää eikä rellestä, vaan pitää kunniasta, muttei tyhmästä urheilusta. Kun jakso päättyy, pojat ovat vaihtaneet vapaalle, mutta he päätyvät katsomaan ilmatorjuntaa. Samalla hengenvedolla kun kohtaus tunnelmoi ja lupaa lisää sotaa, Butler onnistuu selittämään, että sehän oli muuten kunniaton faijani, joka rellesti ja löi vetoa urheilusta kännissä. Kiva tietää näin kolmelta aamuyöstä.


Keskiarvo 2 jakson jälkeen:


< Jakso 1/9 --- Jakso 3/9 >