X-Men '97, jaksot 3 ja 4: kuin puolen tunnin trailereita X-Men-brändille, hyvässä mielessä?

Shokkilopetus: on kaksi Jean Greytä. Seuraava kohtaus: itsestäänselvästi toinen on klooni fyysisesti ja toinen henkisesti, tms. 45 sekuntia myöhemmin: Herra Pahuus (Mr. Sinister) keitteli tämän juonen! Nyt väärästä Jeanista tuli sysipaha lady domina nimeltä Gobliinikuningatar! Hän tuottaa sankareille ongelmia, mutta toinen Jean on periaatteessa Jumala, joten ongelman ymmärrettyään hän vääntäytyy sängystä astraaliprojektiona ja uittaa Gobliinikuningatarta jättivauvapsykoosissa, jolloin hänkin voi taas paremmin. Ennen tätä väärä Jean synnytti oikean pojan, jonka Herra Pahuus dippaa energiajuomaan, joten vaikka katala juoni keskeytetään, vauva joudutaan lähettämään aikakoneella tulevaisuuteen teknoviruksesta toipumaan. Vauva on nimittäin Cable.

Tajusitko jotakin? Minä tajusin (jotakin / osittain sarjakuvasivistyksen johdosta), mutta minäkin tahdon sanoa "mitä helvettiä", koska sellaista henkeä tässä on. On myös tunnetta, joten ainakaan vielä hösötys ei etäännytä. Se on sitten eri asia, jos jokin juoni vetoaa enemmänkin ja potentiaalista pikakelataan ohi.

4. jaksossa ilotulitustyttö Jubilee täyttää 18. Hän aikoo piipahtaa pelihallissa, joten luonnollisesti hän päätyy Nintendo-psykoosiin elämään uusiksi muistojaan, koska tv-tuottajaa roolipelaava kyborgiavaruusolento Mojo tavoittelee vahvoja katsojalukuja moderneilla ideoilla, vaikka katsojiaan hän kuvailee orjiksi. Kouhkaaminen esitetään sekä normaalilla tyylillä että Super Nintendon tyylisellä pikseligrafiikalla. Tämmöinen pieni Tron-tyyppinen idea saa noin vartin, mutta teknisesti osio ehtii olla tarina aikuistumisesta.

Jakson loppu malttaa hieman hengittää (Invincible-sarjan tyyliin), kun voimansa menettänyt Storm etsii ratkaisua ja elää vähän. Ja sitten tämäkin menee psykoosiksi demonin iskiessä.


Keskiarvo 4 jakson jälkeen:


< Jaksot 1-1 ja 1-2 --- Jaksot 5 ja 6 >

Katsottu: Disney+