What We Do in the Shadows 6-7 ja 6-8: tehdäänkö täällä tv-sarjaa, raivostuvat vampyyrit. Kyttäsarjan vuoksi.

Sarjasta jää kohtalainen jälkimaku, jos loppu on edes tasoa March Madness. Molemmat juonet kärjistävät jotakin aitoa (= huumorin minimivaatimus). Se ei liity hirviöteemaan, että Guillermo pohtii toimistoidentiteettiään (onko hän toimiston lutka? Huumorimies? Kiintiömeksikolainen?), mutta luontevasti ääritylsä Colin osaa auttaa. Muut vampyyrit olettavat, että naapurin urheiluhulluus johtuu demonista, joten he värväävät avuksi pahemman demonin, joka tahtoisi vain katsoa koripalloa.

Toimistojuoni on hassu lista. Huipentuma on vain hölmöilyä, mutta ajoituksessa on jotakin & Colinin äkilliset patoumat symboloivat jotakin. Demoni taas on elävöitetty paremmilla meikeillä ja tehosteilla kuin sketsi ansaitsee, mikä on aina kivaa. Sarjalla on vaikeuksia päättää tarinat tai vakuuttaa, että leväperäisyys on hauskempaa, mutta nyt vain toinen juoni hajoaa käsiin.

8. jakson vähemmän löysä puoli muistaa löyhästi dokumentti-idean ja Colinin (nyt jo kerran mainitun?) toimistohistorian, kun Colin ja hänen tyttöystäväänsä teeskentelevä Nadja tapaavat Colinin entisen kollegan. Tunnen itseni energiavampyyriksi, kun kirjoitan, että vieraileva näyttelijä Zach Woods on useinkin eräänlainen "Colin", joten sehän on melkein hauskaa, että hänen vaimonsa on ainoa, joka pitää Colinia seksikkäänä. On kärjistyksiäkin. Tai ei oikeastaan.

Nimensä jakso saa kyttäsarjasta, jota kuvataan naapurissa. Sitä luulisi, että idioottivampyyrit luulevat kyttäsarjan olevan totta, mutta idioottimaisemmin ja perusteluitta he pitävät tv-sarjan tuotantoa sodanjulistuksena, vaikka jonkin sortin tv-sarjan tuotanto on koko sarjan perusidea. Laszlo tahtoo hupparin, joten he eivät sodikaan, vaan puhuvat tv-sarjojen tekemisestä.

(3+1)/2=


Keskiarvo 58 jakson jälkeen:


< Jaksot 6-5 ja 6-6

Katsottu: Max