What We Do in the Shadows 5-9 ja 5-10: illuusio juonesta haihtuu, joten ehkä 6. kaudella miekkaillaan lisää

9. jakso mainostaa kauden huipennusta. Ensin lusimme 20 minuutin kartanomysteerin, joka menee ratkaisuun 1-5 minuuttia kartanomysteeriksi vahvistumisen jälkeen. Hetken toivoin, että jakso on hahmot yhdessä pitävää pakohuoneparodiaa.

Makeat & itsetyytyväiset vampyyrit katoavat yksitellen. Pääepäiltyjä: viikset mystisesti kasvattanut mälsä vampyyri, pitkin kautta huomiota hakenut mummo ja Guillermo, joka teoriassa on henkensä edestä pelkäävä vampyyrinmetsästäjä.

Jakso toimii visuaalisesti. On aina lavasteita ja taas stuntteja. Hobittivampyyrin miekkailu monistuvaa pahista vastaan lienee ohjaajan tai stunttikoordinaattorin pitkäaikainen fetissi, jonka hän halusi päästä toteuttamaan asiayhteydestä riippumatta.

Kauden alussa Guillermo ryhtyi vampyyriksi omin luvin. Se oli hauskaa se mukaanlaskien, että vasta tuolloin selvisi, että tämä on suurin mahdollinen loukkaus Guillermon isännälle Nandorille. Idealla on tehty asioita, mutta Nandorin reaktioihin ei ole saatu uskottavuutta, jota sketsikin tarvitsee pitkittyessään. 10. jaksossa Nandor jaksaa hetken jahdata Guillermoa, jakson vajotessa dementoituneeksi ajatuksen virraksi.

Guillermon muotoisen Patton Oswaltin kanssa hengaillessaan Nandor oppii ystävyyden merkityksen. Guillermolle avautuu mahdollisuus olla aito, tasa-arvoinen vampyyri. Tuntemamme vampyyrit ovat istuskelijoita, joten Guillermon äkillinen into vaikuttaa uudelta konfliktilta, johon kausi voisi päättyä. Jakso ryhtyykin kumoamaan käänteitä, mikä yleensä on seuraavan kauden tehtävä - ja mikä yleensä yritetään tehdä sarkastisesti.

10. jakso on niin laimea matka antikliimaksista toiseen, että sitä tietää todellisen vitsin olevan tulossa. Ei se tule.


Keskiarvo 50 jakson jälkeen:


< Jaksot 5-7 ja 5-8

Katsottu: HBO Max