Foundation 3-4: tekoälli ei välttämättä olekaan kuin me

Eräs määritelmä eeppisyydelle: kun vakiohahmo paljastaa tappaneensa miljoonia, mielipiteesi ei muutu. Ei ennen kuin tarkennukset mahdollisesti hiovat kokonaiskuvaa. "Suomalainen robotti" Demerzel on edellisen aikakauden (Asimovin robottisaagan) ainoa eloonjäänyt ja äitihahmo galaksin keisareille ja ihmiskunnan enemmistölle. Toki hän saa tappaa "pari tyyppiä", jos kaikki kuolevat nuorina hänen näkökulmastaan. Hän on jumala.

Ideaalista olisi tietenkin se, jos totuus olisi kiinnostanut katsojaa. Tässä on kyse 1. kauden stuntista / terrori-iskusta, jonka muistan vain löyhästi.

Kausi avaa Demerzelin pitkää peliä ja persoonallisuutta. Viimeaikaisten tietojen valossa hän ei vaikuta tietävän, mitä hän haluaa ja onko hän oman ohjelmointinsa orja, vaikka hän pelaa kaikilla mahdollisuuksilla suojellakseen keisareita, ihmisiä tai "jotain rotia".

Kontrasti toimii, kun ikuista robottia kryo-unen avulla roolipelaava Säätiön täti yrittää elää vähän, jolloin partneri ehdottaa, että elää ehtisi enemmänkin eeppisten tavoitteiden sivussa. Älä unohdu uneksimaan? (Unohdun jos haluan.)

Nykyisistä kloonikeisareista keskimmäinen on kaikkeen kyllästynyt renttu. Hänen merkityksensä on hutera, mutta siksi se kiehtoo, kun häneen panostetaan: suurten suunnitelmien kosahtaminen vaikuttaa tapahtuvan pian, kun on muitakin muuttujia kuin ennustettu "Muuli". Jakson lopussa renttukeisari kapinoi tiensä vapauteen. Heti perään nuorempi keisari tekee vastaavan tempun yllättävämmin mutta alustetusti.

Jakso puhkuu potentiaalista merkitystä tyylivalintojen tukemana. Nautin matkasta, olipa määränpäässä järkeä tai ei.


Keskiarvo 24 jakson jälkeen:


< Jakso 3-3

Katsottu: Apple TV+