Foundation 3-5: maagisia bardeja ja esiosia "kuninkaan paluu" -kliseelle

Tunsin jakson. En viittaa aidosti liikuttaviin hetkiin vaan taas siihen, että jos scifiin on tarkoitus uskoa, liikkuva scifi harvemmin on scifiä, joten onneksi pidän myös fantasiasta.

Jaksossa mm. uhataan planeettaa ja sitten planeetta räjähtää toisesta syystä, koska häh-hää-pahis on niin ovela. En allekirjoita oveluutta, mutta kunnioitin fantasiaa kuin Alderaanin tuhoa.

Yksi galaksin keisareista onnistuu reteästi jallittamaan jäljitysporukkaa, sillä hän tahtoo vaihtaa vapaalle pysyvästi. Toinen keisari tekee vastaavan tempun leikkiäkseen hetken salaista agenttia satoja vuosia vanhan telepaatin kanssa, jotta he voivat pysäyttää pahemman telepaatin, joka valtaa galaksin lähinnä koska muinaiset ennustukset inttävät niin. Tieteisfiktiota.

Samaan aikaan pari modernia tosi-tv-tähteä hengailee mukaan tarttuneen muusikon kanssa. Se on asiallista fantasiasaippuaa, kun bimboista paljastuu tasoja heidän ajautuessaan ongelmiin, joten en tarvinnut tähän kertojan ääntä, joka vahvistaa bardityyppisen porukan olevan jumalten asialla. Maagisella musiikilla tulee olemaan merkityksiä.

Galaktinen politiikka ja muu pitkän aikavälin kerronta on harkittua, olipa harkitsija fiksu tai ei. James Bond -keisari kiristää senaattorin puolelleen äänestystä varten, mutta keisarikunnan siirrot eivät mene putkeen. Tiesikö Säätiön telepaatti sen? Miksi keisari uskoi Säätiön edustajaa? Otan niukasti vastuuta siitä, ovatko älylliset aukot häiritseviä: kritisoin lievästi hätäistä rytmiä, mutta kunnioitan sitä sivumainintaa, ettei telepaatti tiedä itsekään, rasvasiko hän keisarin rattaita telepatian avulla.


Keskiarvo 25 jakson jälkeen:


< Jakso 3-4

Katsottu: Apple TV+