One Piece 2-2: Luffyn erottaminen muista herättää vääränlaisia fantasioita

Olkihattupiraatit yrittävät pitää laivansa kurssin vakaana fantasiamaisen kärkevässä kanjonissa. He ovat vinossa seisoessaankin - joten viime jakson pönötys unohtuu! Kasvavasta myönteisyydestä huolimatta ajattelin, että kun valas nielaisee muut paitsi Monkey D. Luffyn, se olisi eeppinen manifesti, jos Luffya heikommat hahmot kuolisivat noin vain ja hän etsisi arvoisensa miehistön mainostetun Grand Line -merireitin varrelta. Usoppia ehkä surisin.

Erakoitunut majakanvartija kertoo, että valas on itsetuhoinen menetettyään ystävänsä kauan sitten. Kun Luffy tahtoo sekä tsempata valasta että pelastaa miehistönsä, erakko huomauttaa ns. ristiriidasta, mutta toki se on kiva, että Luffy kääntää asian siten, että aidoista ystävistä pidetään kiinni, kun sellaisia löytyy & kun mahdollista.

Samaan aikaan valaan vatsassa on menossa Pinokkio-rutiini höystettynä sarjan omalla maneerilla eli satunnaisilla roistoilla, jotka edustaisivat kolmosdivaria 60-luvun Batman-sarjassa. Olkihattupiraatteja jahtaavien viranomaisten osuus kytkeytyy tähän väittäen, etteivät roistot ole satunnaisia. Ai jaa? Ovatpas.

Homman pointti on hitusen epäselvä tietyssä mielessä. Tätä katsoo, mutta puolen tunnin jaksona tällainen ohut skenaario parilla vitsillä, parilla herttaisella sekunnilla ja tujauksella sählinkiä olisi luontevampi.


Keskiarvo 10 jakson jälkeen:


< Jakso 2-1

Katsottu: Netflix