Euphoria 3-3: hahmot kuuluvat samaan maailmaan selkeästi kuin Roger Rabbitissa

Tänään juonilla on yhteys: löllöbimbon ja vampyyrin häät. Se ei estä ihmettelemästä, mikä yhteys on olevinaan.

Nuoret hahmot jakoivat koulun yli 4 vuotta sitten, kun tätä viimeksi katsoimme. En osaa sanoa, millä perustelulla melodramaattisissa addiktiojuonissa viihtynyt poikatyttö Rue on kutsuttu bimbon häihin, enkä tyydyttävästi sitä, miksi Rue on nykyään leveästi virnistelevä ilopilleri, joka myy huumeita, naisia ja nyt sitten jo aseitakin.

Hetken mielijohteesta Rue päätti tavata vanhan tyttöystävänsä Julesin. Siispä jakso alkaa Julesin ilotyttökuviot selittävällä montaasilla, jolla on arveluttavalla tavalla kiintoisa loppu, kun transtaustaisen Julesin sokeri-isäksi vakiintuu sadomasokisti plastiikkakirurgi. Siitä lisää myöhemmin?

Ruen vuoksi Jules päätyy häihin, mutta Rue lähteekin hoitamaan rikosimperiumiaan. Hämmennystä ei lisää se, että Jules ja vampyyrin faija muistelevat faijan uraa seksuaalirikollisena (äijä on hyväksynyt kohtalonsa hylkiönä), mutta sitten vampyyrin itsensä bisneskumppani uhoaa häissä mafiatyyliin. Bimbon silmät pullistuvat päästä kuin Iso-Arskalla Marsissa, vaikkei tilanne ole järin vakava huomioiden, että jakson alussa Ruen esimies ampui sian aivot stripparin naamalle.

Teinidraamojen standardeilla häät ovat katastrofi. Lopussa on taas Breaking Badin ja/tai Villiä hurjemman lännen (?) otteita. Jos tämä olisi puhdas rikossarja, jos vampyyri olisi kiistattomasti esiintynyt Ruen kanssa aiemminkin ja jos vampyyri olisi velkaa Ruen esimiehelle, joka nyt vaatisi omiaan, silloin asioilla olisi yhteys. On hyviä kohtauksia, mutten tiedä miksi. En tiedä mistä välittää.

"The Ballad of Paladin" viittaa tietenkin papukaijan salamurhayritykseen.


Keskiarvo 21 jakson jälkeen:


< Jakso 3-2

Katsottu: HBO Max