The Testaments 1-6: kuinka kesyyntynyt silpojamummo värvättiin

Ja nyt on Lydia-tädin vuoro. Hän saa diktatuuria edeltävästä ajasta kertovan takauman kuten The Handmaid's Talessa. Hahmo on hyvä, näyttelijä Ann Dowd on oiva. On ollut vahvoja hetkiä. Silti takaraivossani kytee se osittain jo sumea käsitys, että The Handmaid's Tale yritti tehdä Lydiasta kärkevän psykopaatin, kunnes tekijät kuulivat The Testaments -romaanista ja alkoivat junailla sovituksen mahdollisuutta ajan kanssa. Viittaan The Handmaid's Talen 1. kauden silpomisiin, jotka keksittiin sarjaa varten. Sellaista kamaa saa aika pirun monta vuotta sovittaa. Sattuneesta syystä sekoitan usein nimet Ann Dowd ja Annie Wilkes (vaikkei mummo omin käsin silponut).

Takaumassa Lydia ja toinen Testament-hahmo eivät tiedä mitä tapahtuu, kun perusamerikkalaiset kärräävät naiset stadionille, jossa osa heistä ammutaan. Nykyhetkessä Lydia & kollega ovat auktoriteettejä, jotka pohtivat ketkä rikkaista tytöistä soveltuvat millekin komentajalle. Viime jakso alleviivasi sen, että tämä on politiikkaa, eikä Lydia-täti miellytä kaikkia.

Luontevasti tätien kouluttaminen rinnastetaan tyttöjen kouluttamiseen. Kankeampaa on se, kun takauman Lydia alkaa pian ammuskelun jälkeen sönköttämään, että nyt pitää ottaa kohtalo omiin käsiin ja ehdottaa heti ensimmäiselle pahikselle sitä, miten naisten maailma toimii tästä eteenpäin. Ajatusakrobatiaa: mummeli taitaa muistaa asiat vain vähän sinne päin. Hahmon ristiriitoja jakso korostaa, ja Lydian nykyinen tavoite selviää.

Jakso vaikuttaa täysin tarpeelliselta, jos tahdomme sarjan seisovan omilla jaloillaan, mutta pääsarjan varjossa jakso on kuivahko. Sivujuonet matelevat.


Keskiarvo 6 jakson jälkeen:


< Jakso 1-5

Katsottu: Disney+