Tuorein sisältö

Sunnuntaikolumni: Pelatkaa yhdessä!

Mikko Heinonen

20.07.2014 klo 20.36 | Luettu: 15640 kertaa | Teksti: Mikko Heinonen

Kaikkea ei Internet korvaa
Kesä on paitsi löhöilyn ja mansikansyönnin, myös erilaisten kokoontumisten ja tapahtumien aikaa. Parin viikon sisään on ollut niin V2.fi:n käyttäjien kuin kaveriporukankin omaa kokoontumista, joissa molemmissa moninpelaaminen on ollut isossa roolissa. Ja puhun nyt juurikin sellaisesta moninpelaamisesta, jossa istutaan saman ruudun ääressä tai vähintäänkin samassa huoneessa ja koneet ovat piuhalla toisissaan kiinni. Näin aikuisiällä tähän tarjoutuu aivan liian vähän kiireettömiä mahdollisuuksia.

Hieman tähän liittyen jollakin internetin lukemattomista kuvasivustoista tuli taannoin vastaan sarjakuva, jossa kuvattiin pelaamisen evoluutiota ja hauskuuden kehittymistä. En rosvoa piirtäjän tekijänoikeutta enempää linkittämällä kuvaa tähän, mutta juttu meni jokseenkin näin, että ensin pelaajalla oli kohtalaisen hauskaa yksinään. Sitten hän sai kavereitaan mukaan pelaamaan ja ilo kasvoi entisestään. Pian päästiin lähiverkkopelaamisen kautta nettipelaamiseen, joka oli oman porukan kesken hauskaa sekin. Julkisilla servereillä tuntemattomia vastaan pelaaminen sekä yleinen vammailu ja cheattaaminen kuitenkin alkoivat ottaa aivoon, joten lopulta pelaaja päätyi vain katselemaan koneellaan streameja muiden pelaamisesta.

Introvertit internetissä


Aivoni ottivat varmasti vapauksia tulkitessaan sarjakuvaa, mutta samastuin siihen silti. Minulla on niin Xbox Live- kuin PSN+-tilauskin, Steam-tilistä puhumattakaan, mutta en edes muista, koska olen viimeksi pelannut moninpelejä tuntemattomia vastaan. Ehkä jotain arvostelua kirjoittaessani. Hauskempaa viihdettä on vaikka katsella Games Done Quick -streamia.

Eikä tämä johdu siitä, että minulla olisi jotain moninpelejä saatika tuntemattomia vastaan. En häpeä tunnustaa, että olen useimmissa peleissä merkittävästi vastustajiani huonompi (niitä muutamia osaamiani kolikkoautomaatteja kun ei voi pelata netissä). Häviäminen ei nakerra itsetuntoani, jos se on hauskaa. En vain saa mitään irti siitä, että vastapuoli on joku näkymätön XXXMurderBoy1987. Haluan tuntea henkilöt joiden kanssa pelaan, tietää mistä asioista heidän kanssaan voi jutella ja käydä pelin jälkeen huippuhetket yhdessä läpi. Mikään matchmaking ei järjestä minulle tällaista peliseuraa.

Onneksi konsoleiden verkkopalvelutilauksissa on muitakin täkyjä, kuten ilmaispelit, automaattiset päivitykset sekä pelitallennusten varmuuskopiointi pilveen. Muuten voisin hyvinkin kyseenalaistaa, miksi maksan edes sitä muutamaa kymppiä vuodessa siitä, että voin pelata yksinpelejä. Dreamcastilla.

Hauskaa ja hauskempaa


Parhaat verkkopelihetkeni olen kokenut, kun kaveriporukalla pelasimme Forza Motorsport -kisoja sekä GTA IV:tä Xbox Livessä. Tämä tapahtui ennen kuin suurin osa porukasta sai jälkikasvua ja/tai alkoi tehdä aivan liikaa töitä. Varhaiskeski-ikäisten, perheellisten ihmisten kesken edes reilun tunnin mittaisen pelisession sovittaminen kaikkien kalentereihin kerran viikossa osoittautui pian mahdottomaksi, joten homma kuivui kasaan. Ehkä kuvio jatkuu myöhemmin, kunhan akuutti vaipparumba on ohi.

Tämäkään hupi ei kuitenkaan ole mitään verrattuna parhaisiin split-screen- ja kaksinpeli-istuntoihin. Tuoreessa muistissa on edelleen useampituntiseksi venähtänyt Tekken 2 -ottelu Manua vastaan sekä käytännössä koko jouluviikko 1998, jolloin lypsimme GoldenEyen moninpeliä neljällä ohjaimella ja isolla porukalla. Jälkimmäiseen liittyi vielä se, että jossain vaiheessa kaikki kommunikaatio alettiin hoitaa venäläisittäin murretulla englannilla. On aika vaikea kuvitella, että tällaista syntyisi itsestään muussa kuin tutussa porukassa.

Juuri tällaisesta tuli taas kaikuja, kun sai istahtaa Micro Machinesin, Bombermanin ja kumppaneiden ääreen tutulla porukalla. Joskus on tullut itsekin pilkallisesti heitettyä, että 'moninpelinä nyt menee mikä tahansa', mutta tosiasiassa hyvä moninpeli tuttujen on melkein parasta, mitä pelaamisesta nyt voi irti saada. Ja juuri silloin, kun ne tutut ovat siinä käden ulottuvilla, että niitä voi tarvittaessa solvata ja uhata väkivallalla.

Pelejä olisi, mistä pelaajat?


Huvittaisi siis pelata enemmänkin moninpelejä tuttujen kanssa, sekä paikallisesti että verkon yli, mutta työnteko ja muu arki tuppaavat haittaamaan harrastustoimintaa. Ja elleivät omat, niin sitten muiden. Liian usein hetki, jolloin aikaa ja pelihalua olisi, valuu hukkaan miettiessä mitä pelata ja kenen kanssa. Ainakaan ne tutut kaverit eivät ole silloin saatavilla. V2.fi:n IRC-kanavalta on silloin tällöin löytynyt mukavaa peliseuraa, mutta sielläkin porukka vanhenee ja työllistyy vauhdilla. En viitsi edes kerrata tässä, miten vaikeaa on ollut saada aikaiseksi yhtä Left 4 Dead 2 -ottelua.

Tässäpä siis sovellustehtailijoille idea (ellei tätä ole jo toteutettu): tehkää ”pelaajien Tinder”. Sovellus, johon voi tehdä itsestään profiilin ja ilmoittaa, mitä suurinpiirtein haluaisi pelata ja millä alueella (ja esim. onko halukas samalla keskustelemaan Segasta, Spede-elokuvista tai Chryslerin K-autojen historiasta). Uskaliaimmat voisivat kutsua peliporukkaa kotiinsakin. Tämän jälkeen voisi suodattaa muita profiileita millä tahansa ehdoilla, kunnes jäljellä on riittävän samanhenkistä porukkaa, joiden kanssa pistää kisaa tai sotaa pystyyn. Applarin avulla voisi lähettää valitsemalleen joukolle viestiä, että nyt olisi peli lähdössä käyntiin, jolloin halukkaat tietäisivät hakeutua saman moninpelipalvelun äärelle. Eikös tämä olisi paras asia sitten paahtoleivän?

V2.fi | Mikko Heinonen
< Pixar-miehet pelimaa... Maailman avoimin hie... >
Keskustele aiheesta

Keskustelut (14 viestiä)

Arcane

Moderaattori

Rekisteröitynyt 10.04.2007

20.07.2014 klo 22.44 6 tykkää tästä

Viime aikoina olen keskittynyt aika paljon moninpelattaviin, ja nimenomaan niihin yhdessä sohvalta moninpelattaviin peleihin. Arvostan sitä, kun saan istua toisten kanssa vierekkäin ja pelata samalta ruudulta jotain rentouttavaa tai aivot haastavaa. Tai edes ruudut vierekkäin tiiviiseen lanityyliin, ilman mitään internetsejä.

Tänään juuri pistelimme toisen v2-lukijan sekä ystävätytön kanssa kolmistaan Rampartin DOS-versiota. Kun peli oli kaikille ennestään suurin piirtein tuttu (PC-version lisähienouksia lukuunottamatta), oli vääntö varsin hauska päätös muuten lautapeleihin keskittyneelle illalle.

Muuten taas on ollut peluutuksessa saman tytön kanssa co-op pelejä, jossa pääosassa on yhteistyö. Pelattu on Trine 2, Ibb & Obb ja Tiny Brains. Seuraavan vuorossa ehkä Octodad.

Minä en ehkä ole sopivan peliseuran puutteessa, vaan sopivien pelien. Kun seurani (ja itsekin) tahtoo, että co-op oikeasti vaatii yhteistyötä, on pelivaihtoehdot samalta ruudulta pelattuna oikeastaan kumman rajalliset. Onhan ne Halot, Borderlandsit ja Gears of Warit ihan hauskoja, eikä kumpikaan karsasta räiskintöjä, mutta kun ei niitä pelikavereita kummassakaan tarvitse oikeastaan mihinkään. Halossa yksi voi ajaa autolla samalla kuin toinen istuu tykissä - siihenpä se yhteistyö usein päättyy.

Useimmat yhteistyötä vaativat pelit ovat sitten erilaista puzzleilua, jossa ongelmat ratkeavat vain kahden pelaajan yhteistyöllä. Ihan hauskaa, mutta vähän yksipuolista. Minä haluaisin nähdä kuitenkin enemmän muitakin pelejä, jossa yhteistyötä on pakko tehdä. Esimerkiksi molemmat liikuttavat samaa yksikköä yhteistyössä (kuin Octodadissa). Pelikaverin kanssa joutuu tekemään harkittuja päätöksiä (muutakin kuin "kumpi ottaa kiikarikiväärin"). Tai pelaajat joutuvat vaikka kokonaan pelaamaan erilaisia rooleja, jotka tukevat ja täydentävät toisiaan (kuten esim. MOBAt ja MMORPG:t tekevät. Tai Natural Selectionin ihmisten komentaja + muu joukkue). Hyvät sohva co-opit tuntuvat oikeasti olevan aika vähissä.

Erityisesti jos peliala oikeasti haluaa kehittyä houkuttelemaan enemmän myös naisia, niin sohva co-opit olisivat minusta se oikea suunta. On nimittäin yllättävän helppo houkutella vaikkapa se kaverityttö tai parempi puolisko mukaan itsensä kanssa mieluummin kuin itseään vastaan.

Parhaimmillaan yhteistyötä, päätöksiä, toisiaan tukevat roolit ja ongelmanratkaisua sisältävä peli voi toimia hyvänä leikkimielisenä testinä parisuhteellekin.
lainaa
maajussi

20.07.2014 klo 22.46 1 tykkää tästä

Aivan liian totta vaikka kaveri porukka koostuu karvanverran yli parikymppisistä mutta varsinkaan kesällä kaikkien saaminen yhtä aikaa pc:n ääreen on osoittautunut yllättävän hankalaksi, tahtoo vaatia porukasta aina yhen joka on koko ajan turparullalla ja touhuaa porukkaa =D
lainaa
Hörökorvaputkalutka

20.07.2014 klo 23.14 1 tykkää tästä

Missä ON MOONSTONE HD REDUX ?????

Sen parempaa moninpeliä ei ole!
lainaa
ps123

21.07.2014 klo 03.58 1 tykkää tästä

Itsekkin muksuna tuli tota Goldeneytä pelattua kaverin luona paljon vaikka itse en tuolloin omistanut muuta konsolia kun PS1.Omassa kaveri porukassa oli aina vaikea saada porukkaa mukaan noihin moninpeleihin kun kaikilla oli erilainen peli maku.PS2 aikoina tuli vielä jonkun verran pelattua kaveiden luona Star Wars Battlefrontia ja paria muuta peliä.

Sen jälkeen kun ostin PS3 ja Xbox 360 kaikki moninpelit on tullut pelattua netissä.En ole pelannut kertaakaan kummallakaan konsolilla mitään moninpeliä jaetulla ruudulla.
Nyt kun sitä peli seuraa löytyy netistä vaikka kuinka paljon enää ei ole tullut tarvetta pyytää kavereita peliseuraksi.Nykyinen kaveri porukka kun ei ole kovin kiinnostunut muutenkaan pelaamisesta.







lainaa
Exodar

21.07.2014 klo 04.35 1 tykkää tästä

Totta. Esimerkiksi WoWissa se mikä koukutti, ei ollut niinkään itse peli, vaan se peliporukka, jonka kanssa peliä pelattiin ja joka oli aikojen saatossa tullut tutuksi. Kun pelikaverit kaikkosivat yksi kerrallaan, kuka mihinkin arkielämän aktiviteetteihin, kuivui homma kokoon ja lopulta pelikin sai jäädä.

Yhteyttä toki pidän edelleen monien kanssa ja uudet hienot ystävät olikin varmasti se upein asia koko pelissä.
lainaa
fdge

21.07.2014 klo 06.52 2 tykkää tästä

>Jälkimmäiseen liittyi vielä se, että jossain vaiheessa kaikki kommunikaatio alettiin hoitaa venäläisittäin murretulla englannilla. On aika vaikea kuvitella, että tällaista syntyisi itsestään muussa kuin tutussa porukassa.

Tuli tuosta mieleen, että vähän aikaa sitten tuli pelattua Red Orchestra 2:en Rising Storm lisäri (jenkit vs japsit online fps) servulla, jossa oli muutama jenkki ja monella käytössään äänikommunikaatio. No, tästä seurasi se, että hetken kuluttua enemmän tai vähemmän toisilleen tuntemattomat ihmiset ympäri Eurooppaa ja USA:N Itä-rannikolla alkoivat puhumaan toisilleen, kuin ääristereotyyppiset ww2-jenkit japseja pilkaten ja vitsejä kertoillen. :)
lainaa
Tietämätön

21.07.2014 klo 11.41

Kavereiden kanssa järjestettävät peli-illat ovat kyllä sitä parasta viihdettä. Kyllä sitä verkonkin yli on tullut useat tunnit väännettyä samoissa piireissä, mutta siinä ei sitä ihan samaa fiilistä ole.
lainaa
Huutaja

Rekisteröitynyt 16.06.2014

21.07.2014 klo 12.17

Minulla 0n traum0ja samalla s0hvalla pelaamisesta tutun kanssa kun kaveri aina kävi kaulaan käsiksi j0s 0lin parempi.
lainaa
perato

Moderaattori

Rekisteröitynyt 10.04.2007

21.07.2014 klo 18.05

Ihtelle ei ole ollut niin väliks lopulta onko ne tyypit siinä vai langan päässä. Enemmän se ongelma on juuri siinä, että tuntemattomien kanssa jaksaa pelata yhä vähemmän, ja nykyisten match making systeemien takia syntyy vähemmän sitoutumisia servereihin ja sen pelaajaporukkaan. Team Fortress 2 oli viiminen peli, jossa jatkuvasti samalla servereillä pelatessa tuli tutustuttua porukkaan joka siellä serverillä oli myös usein pelaamassa.

Tällä hetkellä onkin varmaan ensimmäinen kerta pelaajauralla laajakaistan saamisen jälkeen, kun ei ole varsinaisesti mitään moninpeliä ja tuttua porukkaa jonka kanssa sitä pelais. Dotaa tulee pelattua mutta ne on randomeja jotka siel pyörii. Aika harvan tutun kanssa tulee pelattua lähinnä noista aikataulusyistä, ja siitä ettei kaikkia kiinnosta aivan yhtä paljon. LoLiin olisi löytynyt kavereita, mutta sen alottaminen ei kiinnostanut niin paljoa Dotaan pistettyjen tuntien takia(ja pay to play konseptin takia).

Suurin osa steam-kavereista on tosin Peliplaneetan aikaisia foorumituttuja, joiden kanssa on tullut pelattua yhtä sun toista. Koskaa en oo fyysisesti heitä nähny, mut hyvin on mennyt Company of Heroes, Hearts of Iron 2, TF2, Dota, Alien Swarm, L4D2 yms. Heiänki kans yhä vähemmän, ja ku ei oo muita kontakteja nii saattaa yhtäkkiä joku vaan hävitä steamista pysyvästi, so long pal!

Exodar kirjoitti:
Totta. Esimerkiksi WoWissa se mikä koukutti, ei ollut niinkään itse peli, vaan se peliporukka, jonka kanssa peliä pelattiin ja joka oli aikojen saatossa tullut tutuksi. Kun pelikaverit kaikkosivat yksi kerrallaan, kuka mihinkin arkielämän aktiviteetteihin, kuivui homma kokoon ja lopulta pelikin sai jäädä.

Vahvasti tämä. Toki meidän kilta oli vielä vähän siitä "tuttu", että useimmat kävi killassa vaan kääntymässä, nappaamassa parempia tavaroita ja vaihto sit vähän kilpailullisempaan kiltaan. Omamme oli enemmän sosiaalinen kilta, joissa suurinosa johtoporukasta tunsi toisensa ja loppujenki kanssa hyvissä väleissä(kutsuttiimpa Tanskaan asti kyläileen, mut ei iha riittänyt kantti =D).

Lopulta sit porukka vaan alko pelaamaan vähemmän ja joidenki vähä kilpailullisempien pelaajien kanssa synty turhanki paljon närää, joka pisti koko killan yhteisön ihan hajalle hetkeks ku kaikki vähän valitti puolia ja sit riiteli chatissa iha tyhjistä asioista. Lopulta mie ja yks toinen tyyppi lähettiin täsmällee samana päivänä pois killasta ja ilmeisesti se riitely loppu sit siihen. Siihempä se pelaaminenki itellä sit loppu, ei jaksanu grindata ku ei voinut chatata samalla ja mihimpä niitä itemejä oikeesti tartti raideista muutaku et sai hengata niide kiltalaisten kanssa paremmis raideissa.
lainaa
Exe

21.07.2014 klo 18.23 1 tykkää tästä

Aika veikeä idea toi "pelaajien Tinder".
lainaa
JypeK

21.07.2014 klo 20.08 1 tykkää tästä

Todella hyvä teksti. Itseäkin huvittaisi pelailla hyvällä porukalla edes internetin välityksellä, mutta harvemmin sattuu sellaista päivää, että kaveriporukasta kaikkia kiinnostaisi pelata samaa peliä tai ylipäätään pelata samaan aikaan.

Itseä kiinnostaisi pelata varsinkin Payday kakkosta, jossa oikeasti tarvitsee kavereiden apua ja on yksinään melko mahdoton eikä läheskään niin hauska, kuin porukalla. Myös CS:GO, Civilization 5, Octodad, Left 4 Dead, Killing Floor, Borderlands 2, G-mod, Just Cause 2, Team Fortress 2 ja muutama muu löytyvät itseltäni Steamista, mutta tuttua peliseuraa harmittavan harvoin.

Ja tuo "pelaajien tinder" on muuten aika helvetin hyvä idea.
lainaa
LordGaben

21.07.2014 klo 20.14

maajussi kirjoitti:
Aivan liian totta vaikka kaveri porukka koostuu karvanverran yli parikymppisistä mutta varsinkaan kesällä kaikkien saaminen yhtä aikaa pc:n ääreen on osoittautunut yllättävän hankalaksi, tahtoo vaatia porukasta aina yhen joka on koko ajan turparullalla ja touhuaa porukkaa =D

Hanki parempia kavereita. Itse pelailen kavereiden kanssa lähes päivittäin, olkoot kesä taikka talvi.
lainaa
Lin

21.07.2014 klo 22.05

WarioWare Smooth Moves kahdeksalla pelaajalla on ehkä hauskin moninpelikokemukseni ikinä. Muutenkin parhaat saman ruudun ääressä pelattavat moninpelit löytyy Nintendon suunnalta.
lainaa
Cooppaaja

22.07.2014 klo 22.07

Joskus juniorina kun pelattiin pc:llä splitscreen pelit puhki ja haluttiin coop pelejä pelata niin monesti pelattiin siten, että toinen oli näppiksen ohjaaja ja toinen hiiren ohjaaja. Fps pelit saivat tuolla tavalla aivan uudenlaisen coopmuodon mikä oli samalla haastavaa ja todella hauskaa.
lainaa

V2.fi Tiktok
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova