Tuorein sisältö

Retrosunnuntai: OutRunien ulosjuoksukilpailut

Mikko Heinonen

31.08.2014 klo 21.27 | Luettu: 5603 kertaa | Teksti: Mikko Heinonen

Versiot järjestykseen
Vitsailin joskus Listasunnuntaissa, että teen vielä kiusallani listan parhaista OutRun-versioinneista. Kun erinäisten käänteiden jälkeen päädyin tänä viikonloppuna pelaamaan useita niistä, päätin toteuttaa uhkaukseni. Kaivoin esiin kasan pelikoneita, tueksi muutaman emulaattorin ja testasin kasan erilaisia OutRun-pelin versioita. En vain tyytynyt katsomaan niistä videoita läpi, vaan kokeilin jokaista versiota ainakin yhden kentän verran. Oli ihan mielenkiintoista tutustua siihen, miten sama peruspeli taipui hyvinkin erilaisiksi versioiksi hieman laitteistorajoitusten mukaisesti – ja siihen, että osaa ihmisistä ei olisi pitänyt ikinä päästää tämän lähdemateriaalin kimppuun.

Kolikkopeli




Tässä vertailun vuoksi Yu Suzukin alkuperäinen aivoitus vuodelta 1986. Kahden Motorola MC68000 -suorittimen vauhdittamaa parhautta.

OutRunin pelattavuuden kannalta tärkeimpiä ominaisuuksia ovat vauhdintunne, ohjattavuus sekä haarautuvat risteykset, joista pelaaja voi valita helpomman tai vaikeamman reitin.

Jatkossa versiot ovat jonkinlaisessa (henkilökohtaisessa) paremmuusjärjestyksessä. Käsittelen vain oikeita kotikonekäännöksiä, en myöhemmin ilmestyneitä uusiopainoksia enkä emulaattorin päällä toimivia versioita (kuten Sega Saturn ja Game Boy Advance).

Commodore Amiga




Ehdottomasti suurin pettymys on suosikkitietokoneeni Amigan versio. Vaikka Amigan pitäisi nimenomaan olla graafisesti tehokas ja kykenevä toteuttamaan OutRunin visuaalisia efektejä, tulos on hirveä. Peli on käännetty ilmeisen huonosti Atari ST:ltä ja se on tahmainen kuin mikä. Jo pelin aloittaminen on tuskaista omituisen valikkohässäkän vuoksi, ja jokaisen tason jälkeen peli lataa seuraavan levyltä. Alkuintron sämplätty puheääni on naurettava.

MSX




Toinen isäntäkonettaan iloisesti runteleva versio on MSX. Peli näyttää siltä, että se on tullut jokseenkin piuhaa pitkin Sinclair ZX Spectrumilta, mutta jotenkin pelattavuus on matkalla huonontunut. Etenkin tiet tuntuvat todella kapeilta ja ahtailta. MSX:n parhaat pelit tehtiin Japanissa, tämä MSX-versiointi on eurooppalaista tekoa ja se näkyy.

Amstrad CPC




Huonoilu jatkuu Amstradin kotimikroversion kanssa. Tämäkin peli on selvästi kehitetty Spectrumilla (Spectrum, MSX ja Amstrad käyttävät kaikki Z80-suoritinta) ja Amstrad-versio on vain "väritetty päälle". Iso miinus tulee siitä, että pelissä ei ole lainkaan musiikkia. Pelattavuus ei ole kuitenkaan aivan toivoton, vaikka peli ladataankin taso kerrallaan kasetilta/levykkeeltä.

Atari ST




Versio on lähes yksi yhteen sama kuin Amigalla, mutta koska ST:n kellotaajuus on korkeampi, poistuu yksi Amiga-version ongelmista, eli lamaannuttava hitaus. Musiikkikin onnistuu olemaan parempaa, vaikka ääniominaisuuksien perusteella asian pitäisi olla juuri toisinpäin.

Sinclair ZX Spectrum




Kun huomioidaan se, että Spectrum on varsin primitiivinen laite eikä osaa esimerkiksi esittää värigrafiikkaa siten kuin kumppaninsa, ei lopputulos ole oikeastaan hassumpi. Vaikka maasto on vihreää, pelissä on mukana kaikki tarvittava: riittävästi vauhtia, menevä musiikki ja haarautuvat tiet. Ohjaus toimii parhaiten näppäimistöltä (perusmallin Spectrumissa kun ei ole mitään peliohjaimen kaltaisia hömpötyksiä).

Tämä oli oikeastaan ensimmäinen versio, jota pelasin edes etäisesti mielelläni.

MSX 2




Täällä päin harvinaiseksi jääneen kakkos-MSX:n Ulosjuoksu on japanilaista tekoa ja graafisesti huomattavasti MSX1:n versiota parempi. Myös pelattavuus on parantunut, mutta äänipuoli on piipittelyä eikä versio ole kovin lähellä esikuvaansa muutenkaan.

Commodore 64




Vaikeahan tässä on olla tuntematta lukkarinrakkautta, sillä C64-versio oli ensimmäinen jota itse aikanaan pelasin. Siitä huolimatta se on lievästä rupisuudestaan huolimatta ihan pelattava. Maaston raitaväritys on vähän laiska tapa tehdä nopeudentuntua ja haarautuvien reittien sijaan kasetilta pitää ladata haluamansa reitti kerralla muistiin. Muuten pelattavuus on ihan hyvä – senkin verran hyvä, että tämä tuli aikanaan esiteininäkin pelattua peräti läpi.

MS-DOS




Alamme liikkua kohti materiaalia, josta alkuperäinen peli on tunnistettavissa. DOS-version grafiikan huonoin puoli on itse Ferrari, jonka päältä on joku ajanut höyryjyrällä; muuten se on ihan asiallista ja nopeaa. Äänipuolella tulee vastaan laajentamattoman PC:n rauta: äänikorttitukea ei ole, joten piipperimusiikki riipii korvia. Pelattavuus on näppäimistöltä aivan siedettävä.

Sega Game Gear




Segan ensimmäinen käsikonsoli perustui itse asiassa viriteltyyn Master Systemin tekniikkaan ja sai monia sen pelejä suorina käännöksinä, mutta Out Run on oma versionsa. Olisiko sitten epäilty, että Master System -version grafiikka menee pikkuruudulla liian mössöksi, sillä muuten erittäin pelattavaa peliä luonnehtii autio tunnelma. Tiessä on vähemmän kaistoja ja muita autoja on vähemmän. Peli on kuitenkin vallan viihdyttävä ja sisältää jopa ylimääräisiä pelitiloja.

Sega Master System




Kasibittiselle Sega-kotikonsolille on kaksi OutRun-versiota: suljinlaseja käyttävä OutRun 3D ja tämä perinteisempi kaksiulotteinen. En jaksanut nyt kaivaa kolmiulotteisuuslaseja esiin, mutta ainakin tämä 2D-versio on etenkin laitteisto huomioiden menevä pläjäys. Kuten nyt tietysti oli syytäkin, kun kolikkopeli oli kotoisin samasta firmasta.

Sega Mega Drive




On Seega ajan merkki, sen tietää joka erkki! Mega Driveä mainostettiin Segan huipputasoisilla kolikkopelikäännöksillä ja sen sisikalut olivatkin sukua alkuperäistä peliautomaattia pyörittäneelle laitteistolle. Näin ei olekaan ihme, että OutRun on Mega Drivellä hyvinkin alkuperäiselle uskollinen ja maittava käännös. Kritiikkiä tekee mieli antaa lähinnä normaalitason liiallisesta helppoudesta, sillä peli hujahti läpi ensiyrittämällä.

NEC PC Engine




Jos hardcore-pelaajan piti 1990-luvun alussa valita vain yksi pelikonsoli, PC Engine oli ainoa todellinen vaihtoehto. Sille on timanttinen valikoima erittäin uskollisia pelihallikäännöksiä, eikä OutRun tee poikkeusta. PCE-versio on niin lähellä peliautomaattia kuin kotikoneella tuolloin pääsi; ainoa merkittävä puute on, että autolla ei ole lainkaan "inertiaa" kun sekuntilaskuri menee nollaan (eli maaliviivan yli ei voi lasketella ns. höyryillä).

Ero on hiuksenhieno, mutta omissa kirjoissani NEC:n uudelleenohjelmoima versio pätkii lopulta jopa Segan Mega Drive -käännöksen. Mikä tahansa kolmesta viimeisestä versiosta on kuitenkin pätevä tapa nauttia (ainakin minusta) maailman parhaasta spriteautoilusta ostamatta itselleen peliautomaattia.

Ja jos et vieläkään saanut tarpeeksesi, laitetaan loppuun Gaming History Sourcen 45-minuuttinen video, jossa versioita pelataan pötkössä peräkkäin. Tässä näkyvät myös emulaattorilla toimivat painokset.



Lisää OutRun-juttua:
Yleistä fanitusta seitsemän vuoden takaa
Tarinaa OutRun-peliautomaattini kunnostuksesta

V2.fi | Mikko Heinonen
< Voita lahjakortti De... Sunnuntaikolumni: Xb... >

Keskustelut (12 viestiä)

Raimu

Rekisteröitynyt 07.10.2009

31.08.2014 klo 22.03

C-64 –versio oli meillekin se eka kohtaaminen. Ja näemmä 8-bittisten eurotietokoneiden joukossa se olikin toimivin versio.

Kuitenkin tässä listassa yllätyin eniten siitä, miten menevä tuo Sega Master System -versio on. Useammin kuitenkin ovat olleet köyhiä serkkupoikia tuolla koneella, vaikka kolikkopelikäännöksiä sentään tulikin reilunlaisesti.
Mikko

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

31.08.2014 klo 22.19

Amiga-versio muuten näyttää videolla paremmalta kuin miltä sitä tuntui pelata, Spectrum-versio taas hitaammalta ja muutenkin tuskaisemmalta.
Jani

01.09.2014 klo 00.27 4 tykkää tästä

Hyvää tekstiä. Huh huh, tulee omat lapsuuden muistot mieleen 80-luvulta, kun käytiin vanhempien kanssa ruotsin laivoilla, joissa oli silloin paljon kolikkopelejä. Ensitapaamiseni Out Runin kanssa tapahtui siellä. Kun vanhempani vietti iltaa ravintolassa, minä seisoin Out Run kabinetin edessä, markan kolikoita taskussa. Välillä piti käydä pyytämässä lisää kolikoita. Peli oli huikea, ja musiikit vielä huikeammat, pelasin jo pelkästään musiikkien takia.
Sitten Out Run tuli C64:lle, jota odottettiin kieli pitkänä. Peli oli suuri pettymys.
Zzap!64 lehden mukana tuli joskus c-kasetti, jossa oli alkuperäiset musiikit. Kuuntelin kasetin puhki.
Sitten peli julkaistiin amigalle, ja ostin sen heti, taisi maksaa 250 markkaa. Mukana tuli myöskin
c-kasetti, jossa alkuperäiset musat. Peli löytyy
minulta vieläkin. Samaa mieltä Mikon kanssa, että
Amiga versio on aivan karmea, ja muistan vieläkin
miten pettynyt olin tuolloin.
Out Run, ja sen musiikit ovat yksi parhaita muistoja lapsuudestani.
napoleoninmopo

01.09.2014 klo 11.30

“Versiot järjestykseen”

Missä järjestyksessä nämä ovat?

Mullakin eka kokemus outruneista on tapahtunut c64:lla. Onneksi myös xbox arcade -versio löytyy, sitä on välillä kiva pelata hetki. Pelin musiikit on hyvin muistissa, etenkin 64:n turbo-version.
Mikko

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

01.09.2014 klo 11.57

napoleoninmopo kirjoitti:
“Versiot järjestykseen”

Missä järjestyksessä nämä ovat?


Kuten tuossa alkupäässä totean:

"Jatkossa versiot ovat jonkinlaisessa (henkilökohtaisessa) paremmuusjärjestyksessä."

Semmoinen jonkinlainen mutupohjainen, etenkin noiden ensimmäisten osalta. Loppupäässä ovat sitten selvästi parhaat.
Yazu

01.09.2014 klo 13.41

Ihan hyvä artikkeli. En heti tajunnut tämän artikelin pointtia... Alkuun se paras ja sit mitä siitä on yritetty tehdä. Selvästi tuo kolikkopeli versio on se paras mitä tekijät ovat hakeneet suunnittelussa. Muut versiot ovat karmeita käännöksiä vain.

C64 versiota ainoastaan kokeillut pienenä ja en edes tiennyt että tästä on olemassa parempikin versio.
ClickToWin

01.09.2014 klo 23.29

Jos yhtään on lukenut 80-luvun peliarvosteluja, niin eipä siellä juuri löydy mainintaa, että kotikonepeli olisi ollut lähelläkään arcade-esikuvaansa. Arcade-versioita hehkutettiin lähes tarunhohtoisina peleinä, ja NeoGeo oli jumalkonsoli, koska sen piti olla "aito" arcade. Mutta jotenkin sitten tällä kaikella urputuksella ei lopulta ollut mitään vaikutusta mihinkään, paitsi että sana "arcade" saattaa jonkun pelilatauksen myydä. Mitä kukaan olisi voinut tehdä? Ostaa peliautomaatteja kotiinsa vai? Pakko oli vaan odotella, että hiljakseen rauta kehittyy. Ja kehittyihän se - Doomin jälkeen ei mainstream-mediassa juuri haikailtu arcade-gloorian perään muuten kuin retromielessä.
amiganlevyhukassa

02.09.2014 klo 02.00

Tähän olisi voinut ottaa verrokiksi myöx Xbox-version ja 360:n livestä ladattavan version :)
Onko Outrun poistunut livestä, kuten joskus oli juttua että Ferrarin kanssa tehty sopimus on umpeutunut?
Qukko

Rekisteröitynyt 21.01.2014

02.09.2014 klo 08.53

Olipas kiva juttu! Sattumoisin juurikin OutRunin eri kotiversiot johdattivat minut keräilyharrastukseen aikoinaan. Satuin joskus 90-luvun loppupuolella näkemään kun silloisen tyttöystäväni pikkusisko pelasi vanhalla Master Systemillä OutRunia, ja siinä kiinnitti huomioni se miten paljon hienompi se oli verarttuna muistikuviini C64:n versiosta. Tämä sitten johti eri emulaattoreihin tutustumiseen ja etenkin tuttujen kolikkopelikäännösten vertailuun eri alustoilla. Ja tämä sitten toimi porttina eri laitteiden keräilyyn...
Mikko

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

02.09.2014 klo 10.53

amiganlevyhukassa kirjoitti:
Tähän olisi voinut ottaa verrokiksi myöx Xbox-version ja 360:n livestä ladattavan version :)
Onko Outrun poistunut livestä, kuten joskus oli juttua että Ferrarin kanssa tehty sopimus on umpeutunut?


Xbox- ja X360/PS3/PC-versiot pohjautuvat OutRun 2:een ja OutRun 2 Special Toursiin, jotka ovat ihan eri pelejä, vaikka toki vahvasti vaikutteita saaneita.

Ja on tosiaan poistunut myynnistä lisenssisopimuksen päätyttyä. Saa edelleen ladattua, jos on aiemmin ostanut.
Mikko

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

02.09.2014 klo 11.00

ClickToWin kirjoitti:
Jos yhtään on lukenut 80-luvun peliarvosteluja, niin eipä siellä juuri löydy mainintaa, että kotikonepeli olisi ollut lähelläkään arcade-esikuvaansa.


Ei ehkä Suomessa, mutta maailmalla kyllä. Esimerkiksi Zzap!-lehdessä oli kolikkopelikäännösten yhteydessä varsinaisen arvosanan lisäksi "Conversion Factor" -arvosana, jossa arvioitiin sitä, miten hyvin kolikkopeli on käännetty.

Tämä johtui varmaankin etupäässä siitä, että kolikkopelit olivat kuitenkin Suomessa aika harvinaisia ja niiden pelaaminen oli kallista. Tänne ei ehtinyt syntyä sellaista pelihallikulttuuria kuin Japanissa, Amerikassa ja Keski-Euroopassa ennen kuin koko homma sitten jo kuivui kasaan.

Ja kyllä myös hyviä käännöksiä oli jo kasari-ysärillä viljalti. Ensimmäisenä tulee mieleeni Operation Thunderbolt, joka oli Amigalla käytännössä identtinen kolikkopelin kanssa. Samoin Segan peleistä Super Hang-On näytti Amigalla todella hyvältä. Liian usein vain luotettiin siihen, että pelkkä hyvä nimi myy.
dpsofjjio

02.09.2014 klo 14.10

Oon jonne ja luulin että on vain yksi Outrun plus tietty 2

Kirjoita kommentti

25463

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova