Tuorein sisältö

V2.fi vieraili: Fishing: Barents Sea

Markus Mesiä

16.02.2018 klo 16.21 | Luettu: 2298 kertaa | Teksti: Markus Mesiä

Ahdin antimien perässä Barentsinmerellä

Pienstudioiden luomat pelit kertovat usein paljon maan kulttuurista. Siinä missä Suomessa tämä tarkoittaa My Summer Carin kaltaista pelattavaa dokumenttia, Norjassa simuloidaan kansakunnan keskeisintä alaa, kalastusta. Stavangerissa majaansa pitävän Misc Gamesin debyyttijulkaisu Fishing: Barents Sea julkaistiin helmikuun 7. päivä. Napapiirin pohjoispuolella sijaitsevaan Tromssan (Tromsø) kaupunkiin kutsuttiin juhlan kunniaksi pieni määrä toimittajia perkaamaan teoksen syvintä olemusta.

Teoksen julkaisu on pienelle studiolle suuri hetki. Jo vuonna 2013 käynnistynyt kehitysprojekti lähti liikkeelle tekijöiden palavasta intohimosta kalastamiseen ja simulaatiopeleihin. Kaiken vapaa-ajan napannut harrastus on käynyt kehitysvaiheet läpi aina lautapeliformaatista kaksiulotteiseen seilaamiseen, jossa määränpää on monesti ollut huomattavasti kauempana ulapalla kuin mihin taidot ehkä ovat riittäneet. Misc Games ei kuitenkaan ole antanut tämän häiritä, vaan yhteistyökumppaneiden ja julkaisijoiden avulla studio on muotoutunut jo neljän täysipäiväisen tekijän puljuksi.


Merestä maalle ja maalta uutisiin



Fishing: Barents Sea kertoo nimessään aivan kaiken: roimat neljä vuotta kehityksessä ollut teos keskittyy merenkäyntiin, kalastukseen ja simulointiin. Jo tässä vaiheessa voi siis sanoa, että peli on ruotoja ja kiduksiaan myöten niche-teos. Mikäli siis haluaa harrastukseltaan kiihkeätempoista jännitystä, reaktiohippaa sekä eeppisiä elämyksiä, katse kannattaa kääntää peliulapan toisella laidalla olevaan horisonttiin. Fishing: Barents Sea on rujo, arkinen sekä hidas – ja hyvä niin!

Misc Gamesin suurin onnistuminen on pelin tunnelmassa: mies, meri ja omat ajatukset ovat katala kolmikko. Tekijät painottivat useaan otteeseen pyrkineensä luomaan teoksen, joka katkaisee oravanpyörän ja tasaa pulssin. Tavoitteessa on onnistuttu niin hyvässä kuin pahassa. Pelin julkaisutapahtumassa olleet norjalaiset antoivat tilanteesta mainion kuvan, sillä ikäjakauma kattoi niin nuoret kuin eläkeikäisetkin. Alakoululaisten tyrmistyneet ilmeet ja nopea poistuminen kertonee kaiken oleellisen. Julkaisu oli kuitenkin siinä määrin iso juttu, että pelin ilmestyminen ylitti jopa uutiskynnyksen Norjan iltauutisissa.


Vaikka polven parantaneet pojat eivät välttämättä lukeudu simulaattoreiden suurimpiin fanaatikkoihin, Fishing: Barents Sea pyrkii myös vaikuttamaan tuleviin sukupolviin. Esittelytilaisuuteen oltiin saatu myös norjalaista poliittista kenttää, mikä ei ole erityisen yllättävää; onhan Norjan kalastusteollisuus rahoittamassa teosta. Modernia kalastussimulaattoria kuvattiin oivallisena keinona päästää nuoremmat ikäluokat turskaisaan maailmaan. Puheiden perusteella Norjassa on huoli meritradition jatkumisesta, sillä yhä harvemmat junnut työskentelevät kalastuspuuhissa.


Rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava, että vuonomaan kalakantaan ja talousmahtiin perustuva teos ei ole paperilla kaikista seksikkäin nimi. Tämä ei kuitenkaan ole häirinnyt faneja, sillä peli ja yhteisö ovat löytäneet toisensa jo hyvän aikaa sitten. Jopa julkaisu osoittautui menestykseksi: teos pomppasi Steamin etusivulle ja kuumimpien pelin listalle. Palaute on ollut pääasiassa hyvää. Positiiviset arviot sekä kommentit saivat studion juhlatuulelle seuraavan päivän paikallisen yliopiston tiloissa pidettävästä esittelytapahtumasta huolimatta. Etenkin pienelle studiolle suo moisen ilon enemmän kuin mielellään.

Kalamiesten juttuja



Kaiken poliittisen ja yhteiskunnallisen höpinän seassa meinaa herkästi unohtua, että kyseessä on kaikesta huolimatta peli. Hidastempoinen seilaaminen merellä on vain osa tekemistä. Kunhan paatti on matkannut sopivalle apajalle, pelaaja päästetään pyydystämään saalista. Reaktiominipeliin perustuva pyytäminen ei ole ehkä kaikista autenttisinta, mutta touhussa on oma vahva fiiliksensä. Sopivan ajoituksen myötä nouseva vonkale tuntuu aina saavutukselta. Pelkkä saalistaminen ei toki kuitenkaan vielä riitä, vaan kala täytyy myös perata. Lopulta valmis fisusatsi kuskataan satamaan myytäväksi.

Kuten genrelle on tyypillistä, Barentsinmeren onkijallekaan ei anneta kummoista tarinaa. Edesmenneen ukin vanha purtilo on ainoa väylä aavalle merelle, mutta eihän vain hädin tuskin kelluvalla purkilla vielä päästä Ahdin herkkupöytään. Isot saaliit ja rahat vaativat pitkällistä kalastusta, jossa paatti paranee hitaasti mutta varmasti. Maineen kiiriessä on mahdollista vaihtaa alus suurempaan. Peli sisältää roimat kymmenen erilaista botskia, joista esimerkiksi Hermes II -alus kelluu tosielämässä Tromssan satamassa. Nippelitieto lienee paikallisille isompi juttu kuin ulkomaan elävälle.


Tekijöiden rakkaus kalastukseen näkyy monissa muissakin yksityiskohdissa. Osa ominaisuuksista on lähinnä huvittavia kuriositeettejä, mutta mukaan on ahdettu myös kiinnostavia mekaniikkoja. Säätilojen pohjautuminen edellisen 20 vuoden olosuhteisiin ja vuodenaikoihin tuskin mullistaa edes asiantuntijoiden pelikokemusta. Toisaalta taas ahneita ryöstökalastajia odottaa surullinen loppu, sillä Barentsinmeren apajat eivät ole loputtomat. Liian holtiton pyydystäminen voi tuhota kalakannan lopullisesti. Kohtuus on tärkeää niin kalastuksessa kuin kalajutuissakin.


”Kuha nyt et vaan laita Kahen kilon siika -vitsiä tekstiin”


Vaikka peli on julkaistu ja sinänsä valmis, Misc Gamesin työ jatkuu. Studion johtaja Gøran Myrland kertoi kuluvan vuoden tuovan muun muassa ravustuksen mukaan. Samalla tekijöiden mielessä on tukku muitakin ideoita, mutta osa pelaajien toivomista asioista ei ole tällä hetkellä mahdollisuuksien rajoissa. Suurin ongelma on teoksen ytimessä. Tekijöiden nälkä on kasvanut syödessä, joten pelimoottori toimii monissa kohdin mitä eriskummallisimmilla purkkaviritelmillä. Systeemi ei tällä erää esimerkiksi taitu verkkoon, joten moninpelisessiot jäävät tekijöidenkin mielessä jo siintävää kakkososaa varten.


Fishing: Barents Sea ei ole helpoimmasta päästä. Jo ensivilaus peliin tekee selväksi, että systeemi vaatii aikaa, kaipuuta merelle sekä ennen kaikkea sopivaa mielentilaa. Simulaattorit pärjäävät tällä hetkellä varsin hyvin, eikä Misc Gamesin luomus tehne tähän poikkeusta. Kaikille se ei kuitenkaan ole. Autenttisuuteen pyrkivä ja merenkäynnille uskollinen julkaisu on kuin iltakävely lähirannalla tyynenä kesäiltana. Mikäli pysähtyminen, järvelle hamuava katse ja aaltojen liplatuksen kuuleminen eivät ahdista, teokselle kannattaa antaa mahdollisuus. Jos taasen viereisellä kentällä raikuvat huutelut houkuttavat tuumaustaukoa enemmän, Barentsinmeren kala-apajat tuskin ovat sinua varten.

Pressikeikan jälkeen on kuitenkin tunnustettava, että halu päästä Fishing: Barents Sean apajille on yllättävän kova. Vaikka kalastus ei yleensä houkuttele Näsijärvellä tapahtuvaa mato-ongintaa enempää, teoksen tarjoama autenttinen merikokemus tuntuu mielekkäältä. Osa syy siihen on ehdottomasti Misc Gamesin indietunnelmassa. Harvoin – jos koskaan – on saanut nähdä yhtä vilpittömän innostunutta ja ylpeää tekijätiimiä. Harrastuspohjalta käynnistynyt projekti on kasvanut suurin mittoihin, mutta rakkaus kalastukseen ja norjalaiseen perinnekulttuuriin on kantanut vaikeinakin hetkinä. Se on hatunnoston arvoinen suoritus se.


V2.fi | Markus Mesiä
< V2.fi ennakoi: Total... Pelataanpa: Wii-kirp... >

Keskustelut (0 viestiä)


Kirjoita kommentti



www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova