Tuorein sisältö

V2.fi pelasi: Call of Duty: WWII - The War Machine

Markus Mesiä

03.05.2018 klo 16.35 | Luettu: 2013 kertaa | Teksti: Markus Mesiä

Sotakoneiston jylinää
Toisen maailmansodan taistot ovat kenties historiallisessa mielessä jo saatu päätökseen, mutta rauhansopimukset eivät onneksi sido virtuaalitaistelijoita. Infinite Warfare -hutikudin jälkeen pirteästi yllättänyt Call of Duty: WWII on ehtinyt jo toiseen moninpelilaajennukseen. The War Machine tarjoaa tutun läjällisen tuoretta tahkottavaa niin zombeja kuin kanssapelaajiakin teurastaville.


The War Machinen keskeisin pläjäys tuo neljä lisäkenttää verkkopeliin. Perustilojen karttakattaus kasvaa Egyptin, V2:n sekä Dunkirkin verran, kun taas yhä edelleen erinomainen War-tila sotii Italian puolella. Tulokkaat ovat varsin tuttua ja täten hyvää huttua Call of Duty -veteraaneille, vaikka napakymppiin ei osutakaan.

Tuoreista kartoista Egypt ja V2 vievät sotilaat ahtaisiin karsinoihin, joissa reagoimiseen ja elämiseen varatut ajat lyhenevät samassa suhteessa. Egyptin ahtaat käytävät tarjoavat monipuolisia vaihtoehtoja koukkaamiseen ja motittamiseen, mikä tekee räiskimisestä hauskaa. Samalla kenttä tuntuu tosin ensisessioiden aikana perin hankalalta ja epäselvältä. Onneksi reittivaihtoehdot iskostuvat selkärankaan nopeasti. Veteraanien iloksi sfinksin valvovan silmän alla pärjää hyvin erilaisin taistelutyylein. Vain kiikarikivääri on syytä jättää taisteluvarustuksesta pois.


V2 jatkaa Egyptin tavoin kiivasta ja tiivistä räiskimistä. Pienikokoisen kentän keskellä sijoitettu tornirakennelma pakottaa pelaajat ahtaaseen tilaan, jossa etenkin kranaatit ja muut räjähteet ovat avain onneen. Vaikka nimellä siunattu kartta on periaatteessa mainio, pelikokemusten laatu vaihtelee ääripäästä toiseen. Harvassa olevat syntymispisteet sekä liiallinen ahtaus tekevät epätasapainoisista tiimeistä koostuvan matsin silkaksi verilöylyksi. Onneksi huonot ottelut ovat harvassa, sillä parhaimmillaan V2 tarjoaa todella intensiivisiä ja ikimuistoisia taistoja.

Perusmuodon uutuuskarttojen heikoin lenkki on Dunkirk. Kapea kenttä ei tunnu soveltuvan kuin Kill Confirmed -tilaan – eikä ranskalaiskaupungissa sotiminen oikein viihdytä silloinkaan. Dunkerquen tantereelle täytyy sentään antaa kiitosta autenttisesta ja historiallisesta kiinnostavasta miljööstä.

The War Machinen neljäs ja viimeinen perinteinen karttauutuus on War-tilan Operation Husky. Tehtävän alkupuolisko tuntuu erinomaiselta, sillä tietojen varastaminen ja lähettäminen takaavat intensiivisen ja hektisen sotakokemuksen. Oman lisämausteensa oivalliseen taistoon tuovat polttopullot ja ansalangat. Toisin kuin edellisessä laajennuksessa, tällä kertaa molemmat osapuolet lähtevät tasavahvuisina ennakkosuosikkeina matkaan.


Sisiliassa käytävä taisto ei keskity pelkästään jalkaväkeen, sillä matsin viimeinen osuus käydään ilmavoimilla. Lentsikkasota on harmillisesti hengetöntä ja tylsää, mikä latistaa fiilistä koko Operation Huskystä. Pieneksi rajattu taistelualue, vain 25 tappoon asti jatkuva sota sekä sekamelskaiselta tuntuva toiminta tekevät loppukliimaksista farssin. Taiston olisi ollut syytä keskittyä Star Wars: Battlefrontin tavoin jollakin selkeälle alueelle, jolloin etenkin ensimmäiset kokeilut eivät päätyisi aina kielletyn alueen rajan ylittävään ilmatilaloukkaukseen.

Laajennuspaketin viimeinen uutuus keskittyy perinteiseen tapaan natsizombien lahtaamiseen. Tällä kertaa enintään neljän hengen ryhmä ihmettelee liekehtivää Berliiniä tuoreessa The Shadowed Throne -tehtävässä, jonka kompaktius eroaa mukavasti edellisen laajennuksen saaresta. Tiiviin sotatantereen kätköihin jemmatut salaisuudet ovat haastavia ja hauskoja, minkä lisäksi museon ja kirkon kaltaiset alueet jäävät hyvin mieleen. The Shadowed Throne onkin WWII:n toistaiseksi paras natsizombikartta. Etenkin tuoreet lähitaisteluaseet ansaitsevat erityisplussan, sillä elävien kuolleiden kanssa käytävät puukkohippaset sekä pesäpallomailalla moukaroinnit ovat äärimmäisen tunnelmallisia.


Kaikkinensa The War Machine -laajennus tarjoaa varsin hyvän paketin lisäpelattavaa Call of Duty -faneille. Tiiviit V2 ja Egypt viihdyttävät intensiivisestä taistosta innostuneita, minkä lisäksi Operation Huskyn alkupuolisko on WWII-menoa huikeimmillaan. Vastaavasti Dunkirk sekä taistelu Sisilian ilmaherruudesta jättävät toivomisen varaa. Onneksi mainio natsizombikartta kallistaa kokonaisuuden tukevasti plussan puolelle. Silti on todettava, että vaikka The War Machine tuulettaa maalissa voittajana, 15 euron hintalappu ja pari hutikutia jättävät hivenen pettyneen maun suuhun. Paketti ei ole pettymys, mutta enemmänkin olisi toivonut.

Lyhyesti: Tuoreimman Call of Dutyn toinen laajennus tarjoaa tiivistä räiskintää niin eläviä kuin kuolleitakin vastaan. Sotakoneisto jyllää enimmäkseen vahvasti, mutta ranskalaiskaupunki ja ilmatila jäävät edelleen vihollisen haltuun.


V2.fi | Markus Mesiä
< V2.fi testasi: Steel... V2.fi testasi: Rocca... >

Keskustelut (0 viestiä)


Kirjoita kommentti



www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova