Tuorein sisältö

Retro Rewind: Battletech on yhä voimissaan

Jukka O. Kauppinen

28.08.2021 klo 12.00 | Luettu: 925 kertaa | Teksti: Jukka O. Kauppinen

34 vuotta, kymmeniä pelejä, sata romaania ja tv-sarja

BattleTech on ilahduttanut järeän pelaamisen ja kovan scifin ystäviä jo 34 vuoden ajan. Matkan varrelle mahtuu yli 30 erilaista videopelisovitusta ja parikymmentä lauta- ja roolipeliä. Ei siis ihme, että sarjalle on kertynyt ystäviä.

BattleTechin lumo selittyy muun muassa sen monipuolisuudella. Kaukaiselle 3000-luvulle sijoittuvan lautapelin taustaksi luotiin tulevaisuuden maailma, joka on inspiroinut strategiapelejä, roolipelejä, keräilykorttipelin, yli sata romaania, animoidun tv-sarjan ja aivan mahdottoman sekamelskan erilaisia tietokonepelejä. Keski-ikäistyvä pelisarja elää edelleen vahvasti, eikä se ole jäänyt pelkästään muistojen lämmittelyksi.


Tähtien keskellä


Osa BattleTechin vuosikymmenestä ja pelistä toiseen kestänyttä vetovoimaa on rikas fiktio ja värikäs taustamaailma. Sillä on kuitenkin myös oma historiallinen pelikuvansa, jota Jordan Weisman avaa Retro Rewindille:

- Alkuperäinen BattleTechin inspiraatio tuli Rooman valtakunnan noususta, rappiosta ja pirstaloitumisesta. Länsi-Rooman romahduksen jälkeen sen raunioille syntyi suuri määrä pieniä valtioita. Hunneineen tämä oli suora esikuva BattleTechin sisämaailmoille ja Tähtiliitolle.


Toinen BattleTechin inspiraatioista tuli japanilaisista robottianimaatioista, joiden valtavat sotarobotit puhuttelivat pelimiehiä. Niistä kuitenkin puuttui inhimillinen tekijä. Niinpä Weisman innostui yhdistämään Rooman valtakunnan luhistumisen jälkeisen rappion keskiajan ritarihenkeen, jonka myötä urheat soturit pukeutuvat ritarin haarniskoja muistuttaviin mutta valtaviin BattleMech-sotakoneisiin kamppaillakseen herrojensa puolesta 3000-luvun taistelukentillä. Laserkanuunat ja ohjukset korvasivat peitset, mutta ritarillinen asenne ja soturiluokan kunnioitus säilyivät.

Tähän päälle luhistumisen aiheuttamaa teknologian ja sivistyksen rappeumaa, jonka tuloksena BattleTechin maailma on herkullinen sekamelska korkeaa ja höpön alkeellista teknologiaa. Ihmiskunta osaa matkata avaruudessa tähtien välillä, mutta tähtilaivojen rakennustekniikka on valtaosin kadonnut. BattleMechit on varustettu fuusioreaktoreilla, laseraseilla ja ionikanuunoilla ja niiden ohjausjärjestelmä lukee ohjaajansa aivotaajuuksia, mutta tähtäysjärjestelmät ovat niin surkeita, että aseiden tehokas kantama on vain jokunen sata metriä. Keinotekoisilla rajoituksilla ja jopa fysiikan lakien uudelleenkirjoituksella heitettiin realismi rehellisesti roskakoriin, jotta voitiin tehdä omien realiteettinsa rajoissa hyvin toimiva pelijärjestelmä.

Siinä sivussa syntyi myös herkullista proosaa. Pirstaloituneiden valtakuntien kilpailu ja taantuneet yhteiskuntajärjestykset ristiriitoineen ruokki tarinakoneistoa, joka on synnyttänyt jo yli sata BattleTech-romaania. Weisman ja kumppanit työskentelivät alkuvuosina läheisesti kirjailijoiden kanssa, joista etenkin Bill Keithin ja Michael Stackpolen teokset ovat hyvää luettavaa. Ne syventävät upeasti peliksi suunniteltua maailmaa, sen hahmoja ja motiiveja. Romaanien lore on vaikuttanut vahvasti myös pelimaailmaan ja päinvastoin, toinen toistaan rikastuttaen. Tai ainakin siihen saakka, kunnes Weisman toi Sisämaailmaan oman vastineensa Rooman tuhonneille hunneille – klaanit.

Tähtiliiton romahduksen lomassa osa fanaattisimmista joukoista näet pakkasi kimpsunsa ja tiedemiehensä painuen jonnekin galaksin asuttujen reunojen tuolle puolen. Siellä jossain pakolaiset loivat uuden kulttuurin, jakautuivat heimoiksi ja palasivat sitten Sisämaailmoihin palauttamaan rauhan ja järjestyksen tulella ja ruoskalla. Klaanilaisten fanaattinen soturikultti yhdistyi fyysisesti ylivertaisiin yli-ihmisiin ja roimasti kehitettyyn sotatekniikkaan, joka tavallaan onnistui yhdistämään Sisämaailman valtakunnat satojen vuosien konfliktin jälkeen, tosin klaaneja vastaan. Itse lukeudun tosin siihen ryhmään, jonka mielestä klaanit paljolti pilasivat BattleTechin. Vaikka klaanitarinoissa on puolensakin, eivät ne oikein maistu minulle pelimuodossa.


JOK pääsi PDXCONissa Jordan Weismanin iholle.

Tarinoita monella tasolla


Kaiken kaikkiaan BattleTech liikkuu monessa ulottuvuudessa. Ylimpänä ovat tarinat suurvaltojen politiikasta ja konflikteista. Kuinka voimasuhteet ja liittolaisuudet vaihtelevat, kuinka sota seuraa rauhaa milloin minkäkin tekosyyn tai salaliiton takia. Alempana seurataan loren ytimessä olevia palkkasoturiyksiköitä ja suurvaltojen osastoja, jotka kulkevat pitkin tunnettua ja joskus tuntematontakin avaruutta. Yksilötasolla avataan tärkeiden ja vähemmän tärkeiden hahmojen persoonaa ja motiiveja.


Pelillisessä mielessä erilaisten tarinoiden kertomisen ja taistelukenttäkokemusten lisäksi BattleTechin ytimessä ovat myös resurssien hallinta, hahmojen kehittäminen ja kouluttaminen, palkkasoturiyksiköiden talouden kanssa painiminen ja järkevien sopimusten neuvottelu potentiaalisten asiakkaiden kera. Tärkeää on myös yksikön hallinnointi pitkän tehtäväputken aikana, muistaen varaosien, ammusten ja taistelussa tuhottujen vihollisen mechien jämien haalimisen. Siinä tuntee elävänsä, kun yksikkö operoi vihollisen selustassa ja jokaisen taistelun kokoonpanoa täytyy puntaroida huolella. Onko varaa laittaa tähän taisteluun ohjuksilla ja tykeillä varustettuja mechejä, vai laitanko linjaan energia-asepainotteisen kokoonpanon? Voi sitä lottovoittoa, kun taistelun jälkeen kentältä saa saaliikseen kaivattuja tykinammuksia ja huollossa olevan mechin tarvitseman raskaan laserin.


Vaikka valtaosa BattleTech-peleistä ei olekaan roolipelejä, tämä yksikön säätäminen, MechWarriorien kouluttaminen ja heidän lähettämisensä kentälle sekä tietenkin BattleMechien loputon virittely oman maun mukaiseksi tuo peleihin syvää henkilökohtaisen vaikuttamisen tuntua. Voi niitä kurjia pelisuunnittelijoita, jotka eivät muistaneet tällaista teoksiinsa upottaa.


Pahvia ja lasereita


BattleTech-lautapeli (nykyään Classic BattleTech) ilmestyi vuonna 1984. Heksakartalla ja figuureilla pelattava taktikointi oli välittömästi hitti, sillä siinä yhdistyivät koukuttava scifistely, nopeahko pelattavuus ja miellyttävä visuaalisuus. Jo seuraavana vuonna julkaistu toinen sääntöpainos sai heti perään kaverikseen MechWarrior-roolipelin. Vuonna 1988 kauppoihin saapui ensimmäinen tietokonepeli BattleTech: The Crescent Hawk’s Inception.


Tänään kokeiltuna Inception on hitusen karua pelattavaa, sillä aika näkyy väkisinkin pelin käyttöliittymästä. Idea oli kuitenkin lumoava, sillä myöhemmin hyvistä seikkailuistaan ja Command & Conquerista tunnettu Westwood Studios paketoi mechailun ylhäältä kuvatun roolipelin kuosiin. Tarina invaasion jalkoihin jääneen pienen MechWarrior-kadettiryhmän sissisodasta miehittäjiä vastaan oli jännittävä, vaikka varsinainen Mech-sotiminen vähän ontuikin.


Westwood palasi aiheen pariin BattleTech: The Crescent Hawk’s Revengessä (1990). Pelimuoto oli täysin muuttunut, sillä leppoisasti etenevän roolipelin sijaan Revengessä asteltiin kohti reaaliaikastrategian maailmaa. Aivan sinne asti ei vielä päästy, mutta lopputulos on prototyyppi kaikkien aikojen ensimmäiselle laajalti tunnustetulle RTS-naksulle, Dune 2:lle. Samalla sen uskollinen sovitus lautapelistä on yksi parhaimmista BattleTech-sovituksista koskaan. Mutta vapaalle seikkailulle sanottiin hyvästit eikä tosiaikanaksuttelu ole nykysormin koettuna kovinkaan hyvää. Molempia Westwoodin pelejä voi pelata edelleen aika tuskattomasti, joskin vain Inception löytyy Amigalle, joka on kiitollisempi ja helpompi retroalusta Dosbox-säätämiseen verrattuna.



Westwood-pelien välissä BattleTech astui jättiloikan aivan eri suuntaan. MechWarrior(1989) oli 3D-grafiikalla toteutettu sotapeli, jonka epälineaarinen tarinankerronta loi hienon pohjan aivan uudenlaiselle simulaatiolle. 3D oli tosin tässä vaiheessa sen verran uusi asia, ettei ulkoasu ole kestänyt aikaa millään mittarilla. Mutta hittihän se oli, vaikkakaan ei niin iso kuin MechWarrior 2 (1995), joka loikkasi vauhdilla kehittyvän PC-peliraudan kovimmalle aallonharjalle. Kakkonen ja kolmonen olivat ne pelit, joilla BattleTech myytiin lopullisesti suurelle yleisölle – niin vahvasti, että joillekin BattleTech-pelit tarkoittavat nimenomaan MechWarrioreita. Ymmärtäähän sen, sillä sota otti haltuunsa sekä tarinallisesti että sisällöllisesti.


MechCommander I ja II olivat vallan oivallisia RTS-Mechsotanaksuja.

Näkökulma siirtyi Sisämaailmojen sotapolitiikasta klaanien suuntaan, kun Jade Falcons- ja Wolf-klaanit ottavat mittaa toisistaan rajussa sisällissodassa. Oivallinen Ghost Bear’s Legacy -lisäosa ja Windows 95:lle julkaistu NetMech-moninpeliohjelmisto sementoivat MW2:n paikan pelihistoriankirjoissa ja yhtenä BattleTechin huippuhetkistä. 1990-luku olikin sarjalle hyvää aikaa ja kunnian kenttien jyrinä kantoi jonkin matkaa 2000-luvun puolelle. Sivujuonteena peliperhettä laajennettiin aggressiivisesti myös konsolimaailmaan, tuloksina MechWarrior (SNES, 1993), BattleTech: A Game of Armored Combat (Mega Drive, 1994), MechWarrior 3050 (SNES, Mega Drive, 1995) ja MechWarrior 2 (Saturn, Playstation).


Mechistelyn vetovoima hiipui vuosituhannen vaihteen jälkeen. MechWarrior 3 (1999) ja MechWarrior 4 (2000) olivat peleinä pettymyksiä, sillä ne degeneroituivat simulaatioista tylsiksi räiskinnöiksi. Aneeminen tarinakaan ei kiinnostanut. Online-moninpeli sentään toimi jo varsin hyvin. Mechit tekivät myös oivallisen sivuloikan reaaliaikastrategiapelien maailmaan MechCommander- (1998) ja MechCommander II (2001) -peleissä. Naksusodissa oli oivallinen kuvakulma ja pelattavuus, ja 12 soturin komppanian komentaminen oli kivaa. Etenkin jatko-osan mielenkiintoinen juoni petoksineen ja käänteineen piti mukanaan loppuun saakka, ja tekemistä riitti taistelukentän ulkopuolellakin. Tosin tekoälyn kehnous ja BattleTech-universumiin kuulumattomien Command & Conquer -elementtien ymppääminen sekaan söi kokonaisuutta. Molemmat MechCommanderit ovat edelleen hyviä pelejä, ja ne voi ladata verkosta laillisesti.


Nettipelaamisen edelläkävijä


BattleTech oli online-pelaamisen alkuvuosista saakka vahvasti verkkokuvioissa, sillä nettipelijätti Kesmai julkaisi Multiplayer BattleTechin jo 1992. Dynamixin MechWarriorin tekniikkaan pohjautuvassa nettisotailussa oli hahmokehitystä ja roolipeliaspekteja, vaikka peli olikin pohjimmiltaan tiimi-deathmatchia.


BattleTechin paluu vuonna 2018 ei ollut vain vanhan lämmittelyä, vaan kenties paras tietokone-BattleTech ikinä.

Syvemmälle mentiin Multiplayer BattleTech: Solarisissa (1996), jossa keskipisteeseen nostettiin kirjoista tuttu uhkapelimaailma Solaris. Tarjolla oli ripaus seikkailua ja strategiaakin, mutta ytimenä olivat yleensä muutamia minuutteja kestäneet taistelut, joissa saattoi olla kahdeksankin pelaajaa tiimeinä tai kaikki kaikkia vastaan. Aikaisekseen Solaris oli erinomainen nettipeli, joka toimi Suomestakin käsin oivallisesti ja nykimättä. Seuraava ja paras moninpeli oli kuitenkin samaisen Kesmain Multiplayer BattleTech: 3025:ssa (2001), jonka hienon ja toimivan dynaamisen meta-universumin päällä sodittiin valitun Sisämaailmojen valtakunnan riveissä neljän pelaajan osastoilla, ja että se olikin hauskaa. Mech-simulaattorinettisodasta tuli päivittäistä hupia isolle oman palkkasoturirykmentin perustaneelle kaveriporukalle, kunnes dotcom-kuplan puhkeamisen mainingit hukuttivat Electronic Artsin nettipelihaaveet. Firma tekikin yhden historiansa inhottavimmista tempuista ja sulki vuonna 1981 perustetun Kesmai-studion ja kaikki sen pelit.


Mutta ei siinä edes kaikki. Weisman oli perustanut vuonna 1990 Virtual World Entertainment -yhtiön, joka operoi äimistyttäviä BattleTech Center -pelihalleja. Jokaisessa niistä oli vähintään 16 toisiinsa kytkettyä podia, joissa istuneet pelaajat ohjasivat mechejään moninpelitaisteluissa. Keskukset olivat toisiinsa yhteydessä internetin kautta, joten pitkin Yhdysvaltoja ja Japania olleet pelaajat pystyivät sotimaan keskenään sulavasti. Käyttäjien muistot näistä yhteenotoista ja pelilaitteiden teknisestä huikeudesta ovat vähemmän yllättäen silkkaa kultaa, etenkin kun muistamme, että nettipelaaminen oli 1990-luvun alussa vielä silkkaa tieteiskirjallisuutta eikä lähiverkossakaan vielä juuri mäiskitty.


BattleTech Centereissä pelattiin nettipelejä ennen nettipelejä.

- Mehän kehitimme silloin ensimmäisen suurelle yleisölle tarkoitetun 3D-moninpelijärjestelmän, joka oli itse asiassa todella huikea huijaus. Siihen aikaan ei vielä voitu tehdä oikeaa 3D:tä, joten loimme 3D-grafiikat valmiiksi renderöidyillä spriteillä. Loimme 3D-vaikutelman pyörittelemällä niitä erilaisilla etäisyyksillä ja eri kuvakulmista. Siinä sivussa syntyivät klaanien omnimechit. Meillä oli näet käytettävissämme kovin vähän muistia, joten meidän täytyi keksiä kuinka teemme mahdollisimman paljon erilaisia ’Mechejä mahdollisimman pienellä määrällä grafiikkaa ja spritejä. Keksimme sitten, että omnimechit ovat vanhojen ’Mechien paranneltuja versioita, jotka päätyivät sitten klaanien kalustoksi, Weisman muistelee Retro Rewindille.


Vahvaa fanitusta


BattleTechistä on tehty myös epävirallisia faniversioita. Ralph H. Reedin Amigalle tekemästä MechForce / MechCombat / BattleForce -pelistä pistettiin itse asiassa paremmaksi vasta tämän vuoden virallisessa uutuudessa. Shareware-strategia näet mallinsi lautapelien säännöt niin tarkoin, että kaikki muut BattleTechit ovat tuntuneet sen rinnalla halvoilta kopioilta. Reedin näyttäessä peliä FASAn väelle nämä harmittelivat, kun se ei enää mahtunut heidän julkaisusuunnitelmiinsa. Lisenssi oli näet jo myyty Activisionille, joka puolestaan jyräsi indiekehittäjän ja vaihdatti pelin nimen. Peli on kuitenkin edelleen varsin pelattava, sillä levykuvat löytyvät verkosta ja toimivat nätisti emulaattorissa. Monimutkainen pelijärjestelmä tosin vaatii totuttelua.

Modernimpi tulkinta samankaltaisesta faniprojektista on yhteisöllisesti työstetty Megamek. PC:lle, Macilla ja Linuxille tehty avoimen lähdekoodin peli noudattaa tarkoin Classic BattleTech -lautapelin sääntöjä. Parhaiten kaksinpelinä toimivan strategian ympärille on rakennettu myös laajoja virtuaalikampanjoita. Rumahan se on, mutta toimiva, ilmainen ja kehittyy koko ajan.

BattleTech tänään


BattleTech katosi pitkäksi aikaa pelikentiltä 2000-luvun alun pettymysten jälkeen. Muutoksen tuulet kuitenkin alkoivat puhaltaa, kun Piranha Games julkaisi vuonna 2013 ensimmäisen versionsa MechWarrior Onlinesta. Puhtaasti nettimoninpelaamiseen keskittyvä simulaattori loikkasi suoraan klaanisotien aikaan, joten pelaaminen on aika lailla sotkuisempaa ja monimutkaisempaa kuin perinteisessä 3025-asetelmassa. F2P-pohjaisena sitä voi teoriassa pelata ilmaiseksikin, mutta ’Mech-valikoima on tällöin masentavan rajallinen ja jopa omituinen. Grindaamaankin pääsee.

Piranha Games julkaisi vuonna 2019 MechWarrior 5: Mercenariesin, joka sijoittuu ajallisesti BattleTechin klassiseen ajanjaksoon ja tarjoilee myös aidon yksinpelikokemuksen. Herkullisinta BattleTechiä löytyy pelisarjan luoneen Jordan Weismanin oman Harebrained Schemes -studion samana vuonna julkaisemasta BattleTech-nimisestä pelistä, joka oli se kauan odotettu, lähes täydellinen comeback. Upean yksinpelitarina, vapaamuotoinen pelaaminen ja nykyajalle modernisoitu pelimekaniikka tarjoavat herkullisen ja koukuttavan elämyksen, joka kiteyttää upeasti BattleTechin ytimen. Peli myös myi sen verran hyvin, että tekijät ovat luvanneet jatkaa sarjan parissa. Tämä saikin Weismanin liikuttumaan:

- Että saan vielä yli 30 vuoden jälkeen jatkaa BattleTechin tekemistä. Miten upeaa!
Niin minustakin.

BATTLETECHIN MERKKIPAALUJA

BattleDroids/BattleTech (1984)
MechWarrior (1986)
BattleForce, The Succession Wars (1987)
BattleTech: The Crescent Hawk’s Inception (1988)
BattleTroops, BattleForce, MechWarrior (1989)
BattleTech: The Crescent Hawk’s Revenge, BattleTech VR (1990)
Multiplayer BattleTech: EGA (1992)
BattleSpace (1993)
MechWarrior 2: 31st Century Combat (1995)
BattleTech Collectible Card Game, Multiplayer BattleTech: Solaris (1996)
MechCommander (1998)
MechWarrior 3 (1999)
MechWarrior 4: Vengeance (2000)
MechCommander 2, Multiplayer BattleTech 3025 (2001)
MechWarrior: Dark Age, MegaMek, MechAssault (2002)
MechAssault 2: Lone Wolf (2004)
MechWarrior: Age of Destruction (2005)
MechAssault: Phantom War, Classic Battletech RPG (2006)
Classic BattleTech (2007)
BattleTech: A Time of War (2009)
MechWarrior Online (2013)
BattleTech (2018)
MechWarrior 5: Mercenaries (2019)

Kuvat: Jukka O. Kauppinen, Paradox Interactive, Mobygames, Wikimedia Commons

Julkaistu aiemmin Retro Rewindin numerossa 2/2018
Lisätietoa Retro Rewind -lehdestä: retrorewind.fi
Tilaa Retro Rewind osoitteesta tilaaskrolli.fi

V2.fi | Jukka O. Kauppinen
< V2.fi ennakoi: Rider... Pelataanpa: The Simp... >

Keskustelut (0 viestiä)


Kirjoita kommentti




V2.fi Instagramissa
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova