Tuorein sisältö

V2.fi pelasi: Rustler (PC) - GTA:ta hevosilla?

Nanne Kukkura

29.12.2021 klo 15.46 | Luettu: 1549 kertaa | Teksti: Nanne Kukkura

Kahinointia pimeällä keskiajalla GTA:n jalanjäljissä
Kuin GTA, mutta hevosilla. Näin indiestudio Jutsu Games kuvaa tuoreintaan, Rustleria. Jutsu Games on tunnettu aikaisemmin ilmestyneistä 911- ja 112 Operator -peleistään, mutta nyt asetelma on vaihtunut erilaiseksi: pelastamisen ja auttamisen sijaan pelaajan tehtävä on aiheuttaa mittavasti harmia ja pakoilla virkavaltaa.

I fought the law and the law won


Rustler avautuu komean, oikeilla näyttelijöillä toteutetun introvideon saattamana. Video kertoo pohjatarinan: nuori mies rellestää keskiaikaisessa miljöössä, jossa päihdytään, hevosia “lainaillaan” ja monen moraalinen kompassi pyörii vinhasti parhaiden etujen perässä. Miekkonen varastaa siis hevosen ja päätyy tappeluun paikallisen ritarin kanssa. Kahakan päätteeksi kaljupäämme saa napautuksen takaraivoonsa ja herää kaameassa krapulassa kotikylän laitamilta varsinaiseen peliin.


Miekkosen nimi on Guy ja parhaan kaverinsa Buddyn kanssa nämä muodostavat parivaljakon, joka työskentelee paikalliselle kriminaalipomolle. Guy ja Buddy hankkiutuvat jos jonkinlaisiin ongelmiin täysin holtittoman elämäntapansa vuoksi, mihin varsinainen tarinapuolikin perustuu. Omistukset mallilleen, tuumaa Buddy, ja pakottaa toverinsa juoneen: jos Guy osallistuisi aateliston turnajaisiin ja voittaisi sen, palkinnoksi tipahtaisi prinsessa ja puoli valtakuntaa. Pulma piilee siinä, ettei Guy ole aatelinen, vaan ihan tavallinen äitinsä nurkissa majaileva maatalon poika – ja kriminaali. Monenlaisia metkuja on keksittävä, jotta turnajaisiin pääsee edes sisään.


Pelissä etenemiseen ei ole tarjottu mitään ehdotonta tapaa, sillä maailma on vapaa. Pelaaja voi seurata pääjuonitehtäviä ja tehdä myös vaihtuvia sivutehtäviä, tehdä vaikkapa pelkkiä sivutehtäviä valintansa mukaan tai sekoilla minkä ehtii ja käyttää tallentamiseen kotimökkiään tai muita, auki ostettavia asumuksia. Painotus on selvästi maailmassa, sen muutamien salaisuuksien ja vaihtelevalla menestyksellä vitsikkäiden hahmojen löytämisessä sekä siinä, että virkavaltaa onnistuu pakenemaan uudestaan ja uudestaan onnistuneesti. Pakeneminen on tosin tehty vaikeaksi: puna-sininuttuiset vartijat huomaavat väkivallanteot ja töykeät varkaudet helposti ja hälyttävät keskuudestaan apuvoimia nopeasti. Takaa-ajoon joutuminen on huvittavaa muutamalla ensimmäisellä kerralla, mutta jos eksyttäminen ei onnistu, hevosmaalaamo (koska tietysti sellainen on oltava) on liian kaukana tai ympäriinsä ripoteltuja etsintäkuulutusjulisteita ei ehdi repiä pois näkyviltä, saa virkavalta pelaajan pienellä vaivalla kiinni ja putkareissulle. Tästä seuraa tavaroiden menettäminen, mutta uusia löytää onneksi kohtalaisen nopeasti.

Högölö mölölöö, brglglg hurglgh (örps)


Tehtävät, edes varsinaiseen pääjuoneen liittyvät, eivät tarjoa kauheasti syvyyttä. Peli on lyhyehkö ja etenee nuorukaisten ohkaisen sekoilusaagan myötä loppuun tarjoten joitakin huvittuneisuuden hetkiä. Sivutehtävät ovat enimmäkseen noutamista, murhaamista, pelottelua, nyrkeillä muksimista ja ratsastuskisoja. Joskus pääsee tekemään muutakin, mutta toisto ja toiston toisto tulee esille kovin vahvana teemana. Jos mokaa ja kuolo korjaa, voi tehtävän hyväksymisen kohdalta alkaneen automaattisen latauspisteen ladata uudelleen, mutta tehtävästä ja sen sijainnista riippuen joutuu usein ensin selaamaan koko alkudialogin ja sen jälkeen myös raahaamaan peffansa paikalle, joka voi olla myös kaukana alkupisteestä. Etenkin koordinointia kaipaavissa tappeluissa tämä on ärsyttävää, jos yrityskertoja tulee enemmän kuin tavalliset yksi tai kaksi kappaletta.


Jos tehtävän onnistuu suorittamaan loppuun, kerryttää siitä itselleen rahaa mutta myös pisteitä, jotka käytetään yksinkertaiseen kykysysteemiin. Kyvyillä voi parantaa paitsi kestävyyttään ja terveyttään, myös saavuttaa vaikkapa taidon poimia tavaroita maasta ratsastaessaan tai eksyttää vartijat helpommin metsässä. Kartalta voi myös etsiä ja poimia lisäpisteitä kykyjen kerryttämistä varten. Järjestelmä on pidetty ihailtavan yksinkertaisena ja helppona, mistä pidin. Pelin vaikeustaso nousee sen edetessä, joten kykyihin kannattaa kiinnittää huomiota mahdollisimman varhain.

Peli toimii ylhäältä alaspäin suuntautuvassa kiinteässä kuvakulmassa. Ruutuun mahtuu kerrallaan tarpeeksi ympäristöä hahmottamisen helpottamiseksi. Perspektiivistä pelaaminen tuntuu autenttiselta ja helpolta verrattuna Rustlerin esikuvaan, mutta lisäksi nätti ja eläväinen grafiikka tarjoaa enemmän yksityiskohtia ja välittää myös ympäristön tunnelmaa hyvin. Äänetkin tukevat fiilistä mukautetun keskiaikaisesta ympäristöstä: hevosten kavioista lähtee rouhea kopina, kiesit natisevat, kaikki puinen ja rikki menevä mäiskähtää makeasti ja joskus korviin kantautuu kanssakärsijän röyhtäisy tai pieru. Taistelut kuulostavat puukilpineen ja asetehosteineen hienoilta. Kalahdus, pamahdus, kolahdus ja teatraalinen, ylilyövä kuolonkorina viihdyttävät varmasti. Musiikkipuoli taas toimii tiuhaan ripoteltujen bardien välityksellä, sillä näillä on ohjelmistossaan muutamia oikein vetäviä hiphopia, dancea ja keskiaikaista kansanmusiikkia yhdisteleviä viisuja. Tietysti tarjolla on myös beatboxingia. Jos biisi kyllästyttää, pamauta soittoniekkaa nyrkillä ja tämä soittaa jotakin muuta. Sopivalla rahasummalla bardin voi maksaa myös mukaansa. Tästä on se hyöty, ettei musiikki ole sidottuna alueeseen jossa bardi seisoskelee, vaan musiikin lähde kulkee mukana. Iloa bardin vuokraamisesta on etenkin pakohetkiä ajatellen, koska nämä sukkahousuihin pukeutuneet luuttusankarit vetävät todella kovat setit tapahtumien tiivistyessä takaa-ajoon.


Dialogin esitystapa on sekä hyvä että huono. Väliotsikon örvellys on suora viittaus siihen, ettei Rustlerissa ole lainkaan ääninäyteltyjä repliikkejä, vaan sen sijaan muutamia erilaisia ääniklippejä sisältäen rasittavaa mölinää. Vitsi oli hauska ensimmäiset viisi minuuttia, mutta kun samoja äänileikkeitä viljellään ambienssissa ja dialogilaatikoissa, alkaa huumorintaju kulua loppuun. Kiva juttu sen sijaan ovat juuri visuaaliset dialogilaatikot, jotka lisäävät 3D-näkymän päälle alalaitaan persoonalliset 2D-kuvitukset hahmoista. Nämä tuovat hippusen verran lisää syvyyttä hahmoihin, mikä on mukavaa. Laatikoiden teksti on tosin hiukan liian pientä lukea mukavasti ja laatikot voivat jäädä välillä toiminnan päälle olemaan, jotka ovat mielestäni huomionarvoisia puutteita.

Törkeyttä ja pitkää ikää


Inventaario on yksinkertainen ja helppo. Mukana on aina kaksi paljasta nyrkkiä, mutta taskuun mahtuu myös keppi (joka toimii soihtunakin), yksi lähitaisteluase kuten kirves, miekka tai peitsi sekä jalkajousi. Kaikilla aseilla on heikkoutensa ja vahvuutensa eri tilanteissa, sillä niiden nopeus, pituus ja teho erilaisia panssareita vastaan vaihtelevat. Mukaansa voi poimia myös kilven, joka on parhaimmillaan etenkin väkijoukon rynniessä päälle. Aseilla on erilaiset kevyet ja raskaat hyökkäykset, jotka toimivat molemmat vasemmasta hiiren painikkeesta. Inventaarion ainoa heikkous piilee siinä, että viimeisin valinta saattaa vaihtua itsestään satulaan noustessa tai tehtävää aktivoitaessa. Yhtäkkiä siis tajuat mätkiväsi vihollisia kepillä, kun luulit sen olevan valitsemasi miekka. Oho.


Tietysti se, miten valitsee tapella, kuluttaa terveys- ja kestävyysmittarien kapasiteettia eri tavoin. Kestävyys latautuu nopeasti takaisin tappiinsa kun malttaa palata hetkeksi normaaliin vauhtiin tai nostaa puolustuksen pystyyn, mutta hyökkäykset ja juokseminen kuluttavat sitä nopeasti. Guy kun ei ole mikään muskelimasa tai terveiden elämäntapojen perikuva, kannattaa tappelunsa yrittää pitää hallinnassa tai parkkeerata lähelle nopea hevonen. Muutoin mekaniikka on näppäimistöllä ja hiirelläkin pelattaessa twin stick shooter-tyyppinen, johon totuin aika nopeasti ja joka tuntui Rustlerissa luontevalta.

Terveyttä saa tankattua yleensä kohtuullisen helposti, jos malttaa hajottaa kaikki näkemänsä tynnyrit tai laatikot tai viitsii käydä ostamassa piiraita ja paisteja suoraan torilta. Koska kaikki rikottava palaa paikoilleen ja uutta löydettävää ilmaantuu (ruoan lisäksi rahaa ja aseita), kannattaa eri puolilla karttaa liikkuessaan poimia mukaan jotain hyödyllistä. Rahaa tarvitaan kuitenkin paljon ja kaikkeen, myös joissakin tehtävissä etenemiseen. Hevoset ovat kuitenkin käytännöllisesti katsoen ilmaisia, sillä niitä voi napata parkkialueilta johon ne myös jollain logiikalla palautuvat tai pihistää joltakin onnettomalta vastaantulijalta.

Hopoti & hoi


Hevoset ovat yksi pelin hauskimmista jutuista: ne ovat todellakin hevosia, eivät missään nimessä autoja. Hevoset liikkuvat samalla tavoin kuin tosielämän esikuvansa. Peruuttaminen on hitaampaa, kääntösädettä on ja jos hepalta toivoo käsijarrukäännöstä, se tempaisee pystyyn takajaloilleen ja suorittaa hitaahkon, mutta joissakin tilanteissa käyttökelpoisen käännöksen. Hepoilla on nimet, jotka kuvaavat niiden ominaisuuksia ja niistä voikin päätellä, mihin tilanteisiin ne sopivat kukin parhaiten. Hurja laukka läpi aitojen ja ihmismassojen oli luvattoman hauska tapa rellestää samalla, kun taitoin välimatkoja.


Joskus vain esteisiin jää jumiin, ja vauhdissa se harmittaa. Muita pulmia olivat tallennuksen ongelmat: automaattisten ja manuaalisten tallennusten uudelleenlataus ei aina onnistu oikein, ja pelin saattaa siksi joutua uudelleenkäynnistämään. Törmäsin myös tilanteeseen, jossa aktivoidun tehtävän tiimellyksessä kuoltuani päätin perua tehtävän suljetun alueen sisäpuolella. Alue avautuu vain osana tehtävän vaiheita ja jäin jumiin sen sisäpuolelle, joten ainoa tapa päästä ulos oli ladata vanhempi tallennus. Tapaus jäi harmittamaan, sillä vaikka pelissä on hienoja yksityiskohtia, tallennuksen ongelmat nakertavat hyväntuulista flow’n tunnetta.


Pelkän tarinan perusteella suositusta en voi antaa, mutta kevyenä hupina varhaisista GTA-peleistä pitäneelle, ei välttämättä Magicka-sarjaa pelanneelle (tunnen näiden kahden pelin välillä jotain outoa samankaltaisuutta) juttu voi toimia. Vaikka minä kyllästyin Monty Python- ja popkulttuuriviittauksiin sekä kakkavitseihin osana Rustleria, en väheksy pelaajaa, joka kaipaa niitä elämäänsä enemmän tällaisten pelien kautta. Omaperäisyyttä ja yllätyksiä sopisi mukaan enemmänkin, sillä peruspelin sisältö on aika äkkiä tällaisenaan nähty.



Lyhyesti: Rustler vie pelaajan GTA:n makuiseen historiallisesti epätarkkaan maailmaan, joka huvittaa kaaoksellaan – ja hevosillaan.

Hyvää:
  • Eläväinen maailma
  • GTA:n henki on läsnä
  • Oih, hevosia
Huonoa:
  • Itseään toistavat tehtävät
  • Väkinäinen vitsikkyys
  • Tallennuksen ongelmat

V2.fi | Nanne Kukkura
< V2.fi:n JOULUKISA #5... V2.fi testasi: OnePl... >

Keskustelut (0 viestiä)


Kirjoita kommentti




www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova