Tuorein sisältö

Pokemonit ja Rautanyrkki

Toimitus

01.03.2012 klo 11.03 | Luettu: 2808 kertaa | Teksti: Toimitus

Kaksi 3DS-mäiskettä
Super Pokémon Rumble


Super Pokémon Rumble on simppeli, lapsille suunnattu Pokémon-spinoff. Pelaaminen tapahtuu aitojen otusten sijasta reaaliajassa pokémon-leluilla, jotka elelevät intron mukaan lelukaupassa. Lähtökohtaisesti hauskaa näpertelyä, totuus oli toisenlainen.

Pikachu, ukkosisku!


Peli aloitetaan Pikachulla, jota voi juoksuttaa ympäriinsä rajatulla alueella. Kun muita pokémon-leluja tulee vastaan, niitä vastaan taistellaan ja kerätään taisteluista “ystäviksi”, jos hyvin käy. Uudet pokémonit liittyvät automaattisesti pelaajan kokoelmaan ja niitä voi käyttää jo saman taistelun aikana. Kentistä löytyy aina vahvemman tason pokémoneja, kuin pelaajalla sattuu olemaan.

Pelissä kahlataan kullakin tasolla läpi kenttiä, joista voi kerätä otusten ohessa rahaa. Rahalla pokémoneille voi ostaa uusia hyökkäyksiä, joita voi olla käytössä kaksi kerrallaan. Tasojen lopussa on piestävä yhtä aikaa läjä pokémoneja Battle Royalessa, jotta pääsy seuraavalle tasolle avautuu.

Turhuuksien turhuus

3DS-konsolin 3D-ominaisuus on pelin kannalta täysin turha. 3D voi huvittaa ainoastaan välianimaatioiden efektinä, mutta pelatessa siitä ei ole mitään hyötyä. Pelin edetessä pettymyksiä ropisi joka suunnasta: turhat NPC:t, tylsä kenttärakenne, jossa vastustajat juoksevat vastaan aina tiettyjen pisteiden jälkeen, vastustajien onneton tekoäly ja masentavan mitäänsanomaton grafiikka kulmikkaine chibi-pokémoneineen.

Ideana on, että eri elementtien pokémoneilla olisi taisteluissa jotakin merkitystä, mutta käytännössä niillä ei näyttäisi olevan tässä tapauksessa mitään väliä. Pokémoneja voi jakaa kavereiden kesken, mutta koska niitä ei ole mitenkään vaikeaa kentistä löytää, on ominaisuus pikkuhiukkasen turha.

Valitsen sinut! Tai enpäs sittenkään.


Jos jotain hyvää pelistä on mainittava, ne ovat kontrollit. Tatilla pokémon juoksee tarkasti juuri sinne mihin käsky käy ja valikot ovat helposti saatavissa ja käytettävissä. Valikoiden toimivuus ja näppäryys ovatkin juuri se, mikä oikeuttaa pelin puoleen tähteen.

Peli on suunnattu lapsosille, ikäsuositus seitsenvuotiaasta ylöspäin. Mielipiteeni on, että kyseisen pelin kehittäjät ovat aliarvioineet nykyajan lasten pelitaidot. Peli on liian helppo, yksinkertainen ja kädestäpitelevä, joten kauan se ei jaksa seitsenvuotiastakaan huvittaa. Odotukset olivat peliä kohtaan suuret, mutta vaikea kuvitella, kuka voisi pelata mielellään mitään näin hajutonta, mautonta ja muodotonta.

Arvosana: 0,5/5
Teksti : Anne Kukkura

Tekken 3D: Prime Edition



Kun puhutaan tappelupeleistä, pääni täyttyy mielikuvilla arcade-tikuista, saman ruudun ääressä pelattavasta moninpelistä sekä näyttävästä toiminnasta. Samalla miellän, että genre on ehkä yksiä huonoimpia vaihtoehtoja tuoda käsikonsoleille, sillä kokemus painottuu erittäin vahvasti moninpeliin. Tekken 3D: Prime Edition kuitenkin alittaa jopa ne vähäisimmätkin odotukset, joita sille voi asettaa.

Supistetaan sisällöstä

Tappelupeleissä on tärkeää se, että ne ovat helppo oppia, mutta vaikea hallita. Tekken ei ole helppo oppia, joten se on sitäkin vaikeampaa hallita. Tutoriaali? Mikä tutoriaali? Harjoitushuoneessa voi kokeilla liikesarjoja heittopussina toimivaan tekoälyyn. Liikesarjojen listaa selatessa käy mielessä, että huh, tarjontaa on paljon - yleensä noin sata erilaista liikettä per hahmo. Niiden opettelu on mieletöntä. Liikesarjat pursuavat erilaisia symboleita, joiden merkitystä ei kerrota pelissä eikä ohjekirjassa. Kaksikymmentä yritystä, yritetty liike onnistuu kaksi kertaa. Ero AB:n, [AB]:n ja AB*:n välillä? En edelleenkään tiedä. Jopa kahden napin kombot tai erityisesti niiden yhtäaikainen painaminen voi epäonnistua, sillä peli vaatii nanosekuntien tarkkaa ajoitusta. Ei tämä hemmetti voi olla näin hankalaa!

Lisäksi käsikonsolille peliä julkaistaessa tulee ottaa huomioon, että kohderyhmä hankkii usein pienet konsolit matkoille tai esimerkiksi mökille, eikä 3DS:ssä ole sisäänrakennettua 3G-tukea. Tekken ottaa wifi-pakollisuuden huomioon mitä mainioimmin. Heivataan yksinpeli kokonaan! Harjoitteluhuoneen lisäksi tekoälyvastustajia voi pätkiä sarjana tai yksittäin. Mutta hei, tarinan ja haasteethan voi aina korvata umpiturhalla vuoden 2011 CGI-elokuvalla, joka läntätään pelimoduuliin kylkiäiseksi. Siitäpä sitten tapittamaan parin tunnin elokuvaa 3,5 tuuman ruudulta. Ei sillä, että moista kuraa katsoisi kovin moni edes valkokankaalta.

Munataan moninpeli

On naivia uskoa, että käsikonsolilla voisi luottaa ainoastaan moninpeliin. Vähäisimmilläänkin Tekken 3D: Prime Edition vaatii moninpeliin kaksi konsolia ja kaksi peliä. Se ei siis tue edes lähiverkon yli yhden pelimoduulin moninpeliä. Käytännössä pelin ainoa sisältö on nettipeli. Käsikonsolilla. Ilman kommunikaatiomahdollisuuksia. Selvästi pitkällisten kahvipöytäkeskustelujen ja syväanalyysin tulos . Kun haastajia lähdetään hakemaan netistä asti, on sen sitten toimittava sulavasti. Tässä genressä pienikin lagi kostautuu äärimmäisen nopeasti. Tekkenillä on oma mielenkiintoinen tapansa korjata viiveen aiheuttama ongelma. Mitä enemmän pelaajien välillä on lagia, sitä enemmän hidastetaan peliä. Ehtiipähän molemmat reagoida! Hahmot rämpivät kuin juoksuhiekassa. Ehdin laskea hitaasti viiteen yhden pelikellon sekunnin aikana. PIRUN INTENSIIVISTÄ TOIMINTAA!


Luonnollisesti netissäkin on vain yksi pelimuoto. Jos haluaisi pelata uudestaan samaa vastustajaa vastaan eri hahmolla, on pakitettava alkumenuun ja etsittävä sama pelitoveri uudestaan. Revanssia voi sentään pyytää nopeasti, jos jupiterin kuut ovat oikeassa asennossa ja pelikaveri on lagiton. Kun nyt on haukuttu sekä yksinpelin että moninpelin sisältö, niin haukutaan vielä loputkin. Tekken on julmetun ruma. Se on sahalaitainen ja sotkuinen. Taisteluareenoilla ei ole luonnollisesti mitään merkitystä, mutta niiden tulisi sentään luoda tunnelma näyttävistä yhteenotoista. On rumuudella hyväkin puolensa – toimintaa pyöritetään tasaisella 60 ruudun sekuntivauhdilla. Netin slow motion nyrkkeilyssä tosin ei olisi mitään väliä, vaikka ruudunpäivityskin lähentelisi diashowta.

Kusetetaan kuluttajaa

Suodaan Tekken 3D: Prime Editionille yksi kehu. Hahmoja on paljon. Harvemmin näen tappelupeleissä neljääkymmentä hahmoa, joista jokaisella on noin sata liikettä. Vaikka monet liikkeet ovat samoja ja hahmot muistuttavat toisiaan, varieteettia on runsaasti. Mutta jos tämä on Prime Edition, niin montakohan hahmoa pelissä olisi ilman ensiluokkaista laatua lupaavaa lisänimeä? Kaksi?

Arvosana: 0,5/5
Teksti : Tero Huomo

V2.fi | Toimitus
< Pikaisesti pikkuista... Lauantai-illan Kevyi... >

Keskustelut (1 viestiä)

jeje

Rekisteröitynyt 17.08.2008

02.03.2012 klo 12.37

Se, mistä minä olen aina pitänyt Tekkeneissä on se, että verrattuna Mortal Combatteihin ja Street Fightereihin liikkeet ovat huomattavasti helpompia ja niitä tulee opittua vahingossakin. En tiedä onko tässä sitten vaihdettu systeemiä.
lainaa

Kirjoita kommentti



www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova