Tuorein sisältö

Peltonen: Netflixin Sense8 päättyi hyvän sään aikana

Jari Tapani Peltonen

14.06.2018 klo 01.40 | Luettu: 928 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

Hommahan toimii, mutta ideat vaikuttavat olleen tässä.

Telepaattinen side sallii tuntemattomien ohjata toisiaan ja tuntea olevansa ihmeellisissä tilanteissa, vaikka he kyhnöttäisivät komerossa? Mahdikasta. Toisen kauden katsominen lopetuspäätös mielessä teki kriittiseksi, sillä vaikka sähäkän transhakkerin, diivailevan machohomon ja jäykän porhoninjan niputtava sarja on saippuaoopperoista ylväin, on nolon tv-sarjamaista unohtua fiilistelemään ja jättää yksi sankari "roikkumaan kielekkeeltä", kun tiimillä oli aikaa kertoa kokonaisia tarinoita. Wachowskin siskosten Speed Racer ja Pilvikartasto ovat eeppisen tehokkaasti rytmitettyjä ristiriitapommeja ja saavutus taisi rikkoa heidät, sillä Nouseva Jupiter leikattiin yritteliäästi pieleen ja uskon yhä Sense8:n kosahtaneen sympaattisen, mutta tyhjää lyövän jouluspesiaalin vuoksi.

Tuore 153 minuutin finaali ehtii käydä läpi paljon tarinaa luopumatta huumorista ja suurista tunteista. Toisaalta pahuusjärjestöä käsitellään joutavasti kuin Salaisten kansioiden viime kaudella ja itseironia tekee verisestä ammuskelusta liki jännitteetöntä, vaikka rakastan hahmoja ja olen jännittänyt aiemmin. Nyt kun teletapit ovat oikeasti yhdessä ja kaveritkin ovat mukana, tunne ainutlaatuisuudesta laimenee. Finaali ei ole niinkään sci-fiä, kuin laajan ystäväpiirin merkitystä juhliva tusinajännäri, joka erikoisuutena "unohtaa, missä hahmojen piti olla" (heidän ollessa yhä joskus mielikuvitusta). Viimeiset minuutit muistuttavat tavoitteista kauniisti ja jättävät hyvälle mielelle.

Samaistun monien tavallistenkin tarinoiden eri osapuoliin, mutta kutkuttavampaa se oli, kun teletapit rakastuivat päässään oleviin persoonallisuuksiin. Uhriutua en enää saa: rotuani edustavat nykyään muutkin hahmot kuin Mortal Kombatin Shang Tsung. Sense8:n perusideaa samaistuttavampi on vain Westworld, jossa robottien itsetietoisuus on luotu ohjaavilla äänillä, vaikka heidän luojansa suhtautuu ylimielisesti entisajan ihmisiin, jotka luulivat kuulevansa luojansa ohjaavan äänen, koska heidänkin aivopuoliskonsa keskustelivat toistensa kanssa.

"Onko Jumala mies vai nainen?" Isä vastasi: "Molempia." Poika jatkoi: "Onko Jumala musta vai valkoinen?" Isä vastasi: "Molempia." Poika kysyi: "Onko Jumala hetero vai homo?" Isä vastasi: "Molempia." Poika innostui: "Isä, onko Jumala Peltonen?" Isä vastasi: "Ei, Jumala on Michael Jackson; Peltonen on muukalaisten prototyyppiluotain, joka soluttautuu, tarkkailee ja analysoi. Elävää läskiä lasikuidun päällä. Etanolin vaurioitettua CPU:ta yksikön tehtävä on varmuuskopioida Wikipedia ennen paluuta."

V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< Peltonen: Marvelin C... Peltonen: Disneyn tu... >

Keskustelut (0 viestiä)


Kirjoita kommentti

99146

Muita tekstejä tältä kirjoittajalta

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova