Komediasarja GLOW ryhdistäytyy toisella kaudella. Koin että showpainin glamouriin luotetaan johdonmukaisemmin lyhyiden jaksojen puitteissa ja että sivupolut johtavat selkeämmin yhteiseen suuntaan. Jopa pontevin feminismi liittyy nyt siihen, mistä sarja kertoo.

Kohupaljastukset sovinismista ovat muotia ja niiden ja tuttavien puheiden perusteella GLOW on realistinen. Pomoherra kääntyy heti painishow'ta vastaan, kun hän ei saa lääppiä valitsemaansa tähteä ja yhtä kohahduttava on kulttuuriin tottuneen naiskollegan reaktio. Show'n ohjaaja on yhä kihtinen setämies, joka ei lämpene naisten ideoille, eikä varsinkaan naistuottajalle, mutta naisten tavoin hän saa sävyjä. En puolustaisi häntä kikkelin omistajana, mutta hänen omat ongelmansa herättävät hoivavietin ja saavat odottamaan kehittävämpää ratkaisua kuin ukon heivaamista helvettihin.

Ja on muuta. Ennen kuin paha "Sossukuningatar" ja jalo "Vapauden kellotar" kohtaavat, kumpikin saa aikaa. Sossutar huomaa häpeävänsä rooliaan sivistyneen poikansa luona vieraillessaan ja Kellotar etsii itseään avioeron edistyessä. Matsi on "käsikirjoitettua käsikirjoitettua urheilua", mutta on jännitteitä, koska show tarvitsee hitin ja kumpikin nainen ansaitsisi itsetuntoa kohottavan hetken, johon on vaikea yltää alakuloisena tällä alalla. Sossutar on musta, mutta kyse ei ole niinkään siitä, että rasistinen yleisö ahdistaisi, kuin siitä, että keskenään viihtyvät painijat olettivat rasismin olevan helpompi vitsi kuin se on. Näinä ruuhkaisina minuutteina sarja tuntuu kertovan "kaiken kaikesta", kuten tietyt hienot sci-fisotkut.

Samalla painitaan: amatöörimäisen tason kehitys ja säästeliäs käyttö pitää matsit viihdyttävinä. Ja on tirkistelyelementti. Naispainijat ovat yhä jumalanpilkkaa Saudi-Arabiassa, kuten kevään The Greatest Royal Rumble muistutti. Yhdenlainen sovinisti rauhoittaa itsensä kätkemällä kurvit säkkiin, mutta säkistä poistujat raivostuttavat. Toisenlainen sovinisti kuvittelee olevansa jumala, jonka kosketus antaa objekteille arvon. Saanko kutsua itseäni feministisiaksi, jos tapaan fantasioida, että mielenkiintoisen näköisillä naisilla on persoonallisuus ja saan kylmiä väreitä, kun tutuksi tullut ristiriitojen kaunistama sielu pyllistelee trikoissa? Olisi tuhmaa kiusata, ettei joku ole oikea sika vain koska aivot sijaitsevat päässä.