Historiallinen merirosvokapteeni Stede Bonnet oli valmiiksi varakas maanomistaja, joka ei tiennyt mitään edes merenkäynnistä, mutta hän sai homman käyntiin maksamalla palkkaa. Sarja esittää hänet sketsimäisenä hienohelmana, joka lähes hyväntahtoisesti koettaa modernisoida piratismin, kun häntä on nöyryytetty kotona lapsesta saakka. Miehistö hautoo kapinaa, mutta he ovat kuin Mikä-Mikä-Maan kadonneita poikia, jotka voi lepyttää lupauksella seikkailusta – ja iltasaduilla.

Yrittäessään päteä tiimi päätyy sotalaivan kylkeen. Taistelu ei ehdi alkaa, kun Bonnetin tuttava kutsuu itsensä teelle. Hän ei ansaitse kuolla lainopillisesti, mutta homma riistäytyy käsistä puolivahingossa, joten huumori on sekä mustaa että herttaista Taika Waititin tyyliin. Hän ei ole sarjan luoja, mutta hän ohjasi pilotin ja hän näyttelee historian pahamaineisinta piraattia Mustapartaa myöhemmmin. Mustaparran ja Bonnetin liitto on tositarina.

2. jaksossa kosahdetaan rantaan, kun laivaa ei ohjata, joten Bonnet koettaa myydä tilanteen lomana. Se kortti pelataan, jossa alkuasukkaat ovat muita sivistyneempiä, ja myös Mustaparran miehistö ilmestyy korostamaan sankarien surkuhupaisuutta. Sympaattisesti Bonnet katuu viimekertaista ja yrittää estää muita mesoamasta, vaikka hän yhä yrittää kehittyä alalla. Hän tahtoisi olla Jack Sparrow.

Esimerkiksi se ei ole niinkään idea kuin kanuunankuulan tyyppinen vakio, että yksi miehistön jäsenistä on salaa nainen, mutta hänessä ja kaikissa etualan hahmoissa on asiallista, sarjakuvamaista potentiaalia pidemmällekin matkalle. Aloin katsoa tätä Waititin Mustaparran vuoksi, mutta melkein tuntuu, että hänet kannattaisi säästää 2. kaudelle.


Jaksot 1-3 ja 1-4 >

Katsottu: HBO Max