Tuorein sisältö

V2.fi haastatteli: Doctor Who kumppaneineen ja Russell T Davies

Manu Pärssinen

29.05.2024 klo 14.36 | Luettu: 587 kertaa | Teksti: Manu Pärssinen

Tohtorin uudet kuviot
V2.fi pääsi osallistumaan kahteen haastattelutilaisuuteen liittyen legendaarisen Doctor Who -sci-fi-sarjan uuteen kauteen, joka äskettäin aloitti Disney+-suoratoistopalvelussa. Ensimmäisessä haastattelussa toimittajien kysymyksiin olivat vastaamassa itse tohtori Ncuti Gatwa (Sex Education) ja tohtorin matkakumppani Millie Gibson (Coronation Street). Toisessa tenttikysymyksiin vastaili vuolaasti sarjasta jälleen päävastuussa oleva Russell T Davies.


Onko tärkeää, että näytetään, että hahmoilla on myös haavoittuva, herkkä puoli?

Ncuti: Kyllähän se tavallaan heijastelee yhteiskuntaa - nykyään on paljon helpompaa puhua mielenterveydestä ja meihin vaikuttavista asioista. Ainahan haavoittuvuutta on ollut, mutta aiemmin sitä ei ole uskallettu esittää ja Doctor Who seuraa aina aikaansa. En tiedä, onko meidän sukupolvemme haavoittuvampi kuin edelliset, mutta nyt siitä voi puhua.

Millie: Hahmoni Ruby on sijaiskodin lapsi, se tarina on koskettanut monia, eikä sitäkään usein nähdä televisiossa.

Jokainen Tohtori on erilainen, miten vertaisi itseäsi muihin Tohtoreihin?

Ncuti: Hän ei ujostele näyttää tunteitaan ja on enemmän sinut niiden kanssa. Hänellä on paljon energiaa, eikä flirttailukaan ole poissa kuvioista.

Mikä oli haastavinta "Whoniversumiin" loikkaamisessa?

Millie: Tämä on melkoisen uniikki roolihahmo - koko sarjassa on käytännössä kaksi vakionäyttelijää, joten olimme mukana koko ajan, päivät olivat pitkiä. Haasteet olivat kuitenkin hyviä, opimme niistä ja kasvoimme ihmisinä. Opin paljon näyttelemisestä, tv-teollisuudesta. Toista tällaista hommaa ei ole!

Ncuti: Olen samaa mieltä!

Sarja on rakastettu ja sitä on tehty vuosikymmenien ajan, mitä teille merkitsi tulla osaksi sitä ja kuinka hauskaa sen tekeminen oli?

Millie: Todella hauskaa! Nyt kun sitä muistelee niin ei voi kuin ihmetellä, että miten minulla voi olla tällainen työ - mitä kaikkea sitä tulikaan tehtyä. Nauroimme alituiseen.

Ncuti: Millien kanssa työskentely oli niin hauskaa. Nauroin vatsani pohjasta tuntien ajan joka päivä. Meillä oli toisemme, tuimme toisiamme ja kokemus oli niin uniikki että pakkohan sen kanssa on pitää hauskaa. Oli kuitenkin myös suuri kunnia, astua mukaan perinteikkääseen sarjaan, jolloin sinusta itsestäsikin tulee osa tätä perinnettä. Se oli pelottavaa ja jos sen olisi antanut luoda liikaa painetta itselleen, siinähän olisi seonnut. Parempi oli nauraa!

V2.fin kysymys: Pidättekö enemmän jaksoista, joissa aikamatkaillaan maapallolla, vai jaksoista, joissa seikkaillaan kaukaisissa galakseissa?

Ncuti: Hyvä kysymys!

Millie: Minulle vastaus on eri vuosikymmenet. Kun itse katselin sarjaa, en malttanut odottaa näkeväni vaikkapa, mitä Billie Piperillä oli päällään 50-luvulla. Se on myös hassua - minä ja Ncuti tapaamassa vaikkapa Beatleseitä ja sitten nähdään, kuinka meidän sukupolvemme reagoi siihen.

Ncuti: Samaa mieltä. Ja joka tapauksessa kyse on aina jostain yliluonnollisesta. Vaikka mentäisiinkin ajassa taaksepäin, niin aina siellä on jotain avaruusolentoja tai muuta outoa.

Millie: Siinä on aina yllätysmomentti - mitä kyseiseen aikakauteen on nyt keksitty.

Mikä on hahmojenne yhteensitova voima, mitä yhteistä hahmoilla on?

Millie: Yksi vahva on ainakin hylätyksi tulemisen tunne.

Ncuti: Kun Tohtori näkee Rubyn toista kertaa, Ruby on juoksemassa talon katolla, ja Tohtori näkee heti rohkeutta, uteliaisuutta, myötätuntoa ja uhrautuvaisuutta. Joten hän näkee jonkun, joka on hyvin samankaltainen hänen kanssaan. Se on jännittävää ja Ruby inspiroi häntä. Kun kyse on hahmosta, joka on nähnyt kaiken, elänyt tuhansia vuosia, se on harvinaista.

Mille: Myös heidän huumorintajunsa ja energiansa!


TOINEN HAASTATTELU


Steven Moffatin paluu kirjoittajaksi oli yksi yllätys, mitä muuta yllättävää on luvassa?

Russell: Jos sen paljastaisin, niin eiväthän ne olisi enää yllätyksiä! Ensi kaudelle on luvassa monia kiehtovia kirjoittajia - ei välttämättä julkkiksia - mutta halusimme laajentaa kirjoittajien kirjoa. Toki luvassa on myös vierailevia tähtinäyttelijöitä, joita ei ole vielä paljastettu. Koko sarja on kuitenkin uusittu ja hieno yllätys ovat Ncutin ja Millien roolisuoritukset: on komediaa, on kauhua, takaa-ajoja, stuntteja - nämä kaksi saavat teidät nauramaan, mutta osaavat myös särkeä sydämenne.

Puhut “ensimmäisestä kaudesta”, niin kuin rebootin rebootista. Mikä tästä uudesta kaudesta tekee sarjan uuden alun?

Russell: Sarja ei ole ollut koskaan näin isosti näkyvillä kuin nyt Disney+:lla, heidän kanssaan on ollut hieno tehdä yhteistyötä. Kyllähän Doctor Who on aina menestynyt ympäri maailmaa, mutta sitä ei ole koskaan nähty näin samanaikaisesti, käännettynä eri kielille. Ainoa tapaa pitää Doctor Who hengissä on saada sille uusia katsojia - meidän pitäisi vielä 60 vuoden päästäkin puhua Doctor Whon uusista kausista! Se taas vaatii, että sarja uudistuu tietyin väliajoin. Ja onhan se varmasti joillekin kynnys loikata mukaan sarjan 41. kaudelle! Kyseessä ei ole kuitenkaan missään tapauksessa reboot - kyse on vain numerosta. TARDIS on TARDIS, Tohtori on Tohtori, joka muistelee vuosien aikana hänelle tapahtuneita asioita ja niin edelleen.

Lähestytkö käsikirjoittamista eri tavalla, nyt kun on suuremmat budjetit ja suurempi yleisö - tuleeko tarinoistakin suurempia ja pitääkö joukosta karsia vaikkapa liian brittiläisiä viittauksia?

Russell: Nooh, brittiviittauksista en ole koskaan ollut huolissani - eivät katsojat välitä, jos joku viittaus menee heiltä ohi, he ymmärtävät, että se on kulttuurisidonnainen asia. Olen brittiläisenä katsellut 50 vuotta amerikkalaisia komediasarjoja, joissa puhutaan Gilligan’s Islandista, eikä minulla ole ollut mitään käsitystä siitä, mikä se on - sitä ei koskaan näytetty täällä. Tiedän sen vain niiden sarjojen kautta. Eikä se haittaa. Eivät kaikki ole lukeneet Harry Potteriakaan. Young Sheldonissa oli juuri TARDIS ja Sheldon oli pukeutunut 80-luvun Doctor Whoksi. Se oli mahtavaa, enkä usko että sen shown kirjoittajat huolehtivat viittauksen menemisestä perille. Nykymaailmassa pienet piirit ovat mainstreamia!

Russell: Olen toki kiitollinen isommasta budjetista, mutta uskon, että käytämme sitä viisaasti - emme tuhlanneet kaikkea avaruusaluksiin. Esimerkiksi Space Babies -jakson tehosteet veivät valtavasti aikaa, eikä sitä olisi voitu toteuttaa sellaisenaan ilman lisärahaa. Nyt vauvat ovat aivan mahtavia, olen hyvin tyytyväinen siihen jaksoon. Olemme kekseliäitä sen kanssa, mihin varat panostetaan.

Voitko puhua hieman päähahmojen keskinäisestä kemiasta - sen toimiminen on kuitenkin olennaista sarjalle?

Russell: Olin huoneessa, kun Ncuti ja Millie tapasivat. Pestasimme ensin Ncutin ja Rubyn rooliin haki monia näyttelijöitä, mutta heillä ei ollut mitään mahdollisuutta - pahoittelut siitä - sen jälkeen kun Millie astui huoneeseen. Tiesin Millien Coronation Street -saippuasarjasta ja kerrankin minä olin oikeassa: tiesin että hän oli lähdössä siitä sarjasta ja halusin saada hänet koe-esiintymiseen. Ajoitus oli täydellinen. Kemian näki heti, kun he esittivät testikohtauksen. Tässä sarjassa Tohtori ja hänen kumppaninsa harvoin eksyvät omille poluilleen, vaan he kokevat kaiken yhdessä ja reagoivat toisiinsa. En voisi olla tyytyväisempi näihin kahteen.

V2.fi:n kysymys: Paljonko näyttelijät vaikuttavat tarinaan - ei niinkään improvisoinnin kannalta - vaan mietitkö kirjoittaessasi “Ncuti ei tekisi tätä näin, Ncuti ei sanoisi tuota noin”?

Russell: Tiedän, mitä tarkoitat, mutta teen jotakuinkin päinvastoin! On mielenkiintoisempaa tutkia niitä asioita, joita Ncuti tai Millie eivät tekisi. Tätä näkee useissa tv-sarjoissa varsinkin myöhemmillä kausilla: näyttelijät pistetään toistamaan samoja asioita viikosta toiseen, eikä tuotantotiimi puske heitä mihinkään uuteen. Eilen illalla räpsyttelin kanavia läpi: samanlaisia etsiviä, samanlaisia poliiseja, samanlaisia lääkäreitä, kaikilla hyvin samanlaiset äänenpainotkin. Ajattelin että hyvänen aika, kukaan ei tosissaan ole kiinnittänyt huomiota näihin päähahmoihin pitkään aikaan. Hyvät tuottajat ja ohjaajat työstävät aina päähahmojaan ja siitä syntyy television parhaita sarjoja. Ei tule olemaan koskaan jaksoa jossa Tohtorilla ja Rubylla on vain normaali päivä. Jos Ncutilla on hauskaa, ja Tohtorilla on hauskaa, minä ajattelen… mitä jos hänellä olisi vielä enemmän hauskaa? Miten tästä saisi vielä hauskempaa? Mitä voisi venyttää pidemmälle? Voisiko mukana olla slapstick-huumoria? Hullun hauskaa? Entä jos hauskuus muuttuukin yhtäkkiä pahaenteiseksi? Minun tehtäväni on pysytellä näyttelijöiden edellä, nähdä ja arvostaa sitä, mitä he tekevät ja viedä heidät jonnekin, missä ei ole vielä oltu. Se on paljon mielenkiintoisempaa. Kaikissa tv-draamoissa pitäisi tehdä niin. Se on shown vetäjän homma: varmistaa, että päänäyttelijöillä on tehtävänään aina jotain uutta ja jännittävää.

Doctor Whon uutta kautta näytetään parhaillaan Disney+-suoratoistopalvelussa.

Kuvat: BBC / Disney+
Kiitokset kysymyspohdinnasta Elisalle.

V2.fi | Manu Pärssinen
< Shogun 1-1: kovaa me... V2.fi testasi: Nokia... >

Keskustelut (0 viestiä)


Kirjoita kommentti




www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova