Sony PlayStation VR 2 (V2.fi:n arvostelu löytyy täältä) sai vuosi sitten elokuussa odotetun PC-sovitinlaitteen. Adapteri oli julkaisussaan kuitenkin ohjelmistonsa puolesta kypsymättömän ja kiirehdityn oloinen ja päätin, että se saisi vielä muhia rauhassa siis jonkin aikaa. Miltä kapistus vaikuttaa nyt, yhtä vuotta myöhemmin?


Adapteri saapui arvioitavaksi pienessä ja vaatimattoman näköisessä laatikossa. Varsinainen laite mahtuu kokonsa puolesta kämmenelle. Mukana tulivat virta-adapteri ja paperinen aloitusopas. PC:n puolelle kytkettävä USB-A 3.0 -johto on kiinteästi kiinni.

Sovitin sijoittuu suoraan PC-koneen ja PS VR 2 -silmikon väliin. Silmikko kytketään sovitinlaitteeseen sen omalla USB-C-kaapelilla ja näytönohjaimelta kuvasignaali kuljetetaan puolestaan sovittimelle Display Port -kaapelilla. PS VR 2 Sense -ohjaimet yhdistetään tietokoneeseen Bluetoothilla.

Asennus olikin vähän vaikeampaa, kuin mitä virallisissa ohjeissa kuvailtiin. Kuvaan tässä omaa kokemustani, jota ei kuitenkaan kannata säikähtää - käyttöönotto voi onnistua myös sujuvammin.

Kattava virallinen ohje neuvoo yhdistämisen hyvin askel kerrallaan, mutta kävi ilmi, että asennuksen lähtökohdissa oli puutteita. Steamin kautta PC:lle tulee ladata Sonyn virallinen PlayStation VR2 App, joka ohjaa laiteasetuksia niin, että Steam VR pystyy kommunikoimaan laitteiston kanssa. PS VR App auttaa yhdistämään ja määrittämään laitteet oikeassa järjestyksessä. Seurasin näitä ohjeita, säädin Windows 11:n virransäästöasetuksia ja toistin tarvittavat vaiheet useaan kertaan, mutta ohjaimet eivät pysyneet yhdistyneinä eikä kuva tullut kunnolla silmikkoon, vaan sekin katkeili. Olin käyttänyt johtolaatikosta löytämääni ikivanhaa DP-piuhaa ja kuvittelin, että tietokoneen Bluetooth todella kantaisi kulman takaa kolmen metrin matkan pelialueelle, mutta näin ei ollutkaan. Googlen tulosten mukaan oli lähdettävä ostoksille elektroniikkaliikkeeseen.


Ostin virallisesti yhteensopivaksi mainitun Asus USB-BT500 Bluetooth 5.0 -lähettimen, vaikka tietokoneessani onkin uusi, Bluetooth 5.2:a tukeva emolevy. Vaihdoin myös sovittimen kaipaaman näyttökaapelin laadukkaampaan, nopeampaan ja pidempään viisimetriseen DP 2.1 DP40 -johtoon (joskin DisplayPort 1.4 riittää). VR-sovitin kestää huonosti saman kaistan jakamista muiden laitteiden kanssa, joten viereisten USB-porttien on oltava käytön aikana tyhjinä eikä jakajia kannata käyttää. Koska BT-dongle on kooltaan pieni, paransin yhteyttä kolmimetrisellä USB-A 2.0 -jatkojohdolla, joka yllätyksekseni todella toimi. Donglen pystyy tällöin tähtäämään suoraan pelialueeseen ja tuomaan sen aivan viereensä, jolloin yhteys on erinomainen. Silmikon yhteys ja kuvanlaatu ovat olleet uuden johdon myötä myös täysin virheettömiä, ja piuhan pitkä mitta auttoi löytämään laitteille sopuisat paikat rajallisessa työ- ja pelitilassa.

Pelikokemus on vaatinut aikaa, säätämistä ja päivityksiä parantuakseen satunnaisesti pätkivästä ja seurannan kesken kaiken kadottavasta tutinasta vakaaksi ja yllättävänkin tasapainoiseksi kokemukseksi. PS VR 2 App on päivittynyt julkaisunsa jälkeen viisi kertaa ja Steam VR:n päivitykset ovat myös parantaneet pelaamisen vakautta. Pelaajat ovat laatineet toisilleen ohjeita asetuksista, joita eri tilanteissa kannattaa Steam VR:ssä käyttää. Käyttäjistä näppärimmät ovat myös tehneet omia lisäsovelluksiaan käytettäväksi PS VR 2:n kanssa PC-koneilla. Näillä epävirallisilla lisäkkeillä voi sallia esimerkiksi silmienseurantaominaisuuden, mukautuvien liipaisimien sekä lisäasetusten valikon käytön silmikon kanssa. Näitä en ole itse tutkinut sen pidemmälle, saati sitten kokeillut.


Pelaaminen on tässä vaiheessa sovittimen kautta toimivaa ja yksinkertaista. Peli-iltoinani laitan vain sovitinlaitteen virtoihin, käynnistän silmikon ja ohjaimet ja palaan tallennetulle pelialueelle. Yhteys toimii hyvin ja voin käyttää halutessani myös erillisiä BT-kuulokkeita, joskin silmikon nappikuulokkeet ovat useimmiten kätevimmät käyttää. Kokemukseni mukaan vakaus parani muutamia pieniä asetuksia muuttamalla edelleen ja jos jokin yksittäinen peli ei suostu käynnistymään (mitä toisinaan tapahtuu etenkin vanhempien indie-nimikkeiden kohdalla), sama toistuu myös Meta Quest 2 -silmikon tapauksessa, eikä liity siis todennäköisesti VR-laitteistoon.

Olen nauttinut PS VR 2:n suorituskyvystä ja OLED-paneelin kauniista väreistä erityisesti toiminnallisten, tunnelmallisten sekä visuaalisesti huoliteltujen pelien maailmoihin uppoutuessani. Pelit pyörivät uudehkolla tietokoneella myös 120 fps kuvataajuudella, mikä tekee kuvasta miellyttävän silmille. Äänenlaatu ei tunnu olevan aivan yhtä huoliteltu kuin PS5:llä pelatessa, mutta toisto on riittävän hyvä kuitenkin pelaamiseen. Ohjaimissa ei ole tietokonekäytössä havaittavaa viivettä ollenkaan.


PS VR 2 -PC-sovitin on mielestäni edulliseen, noin 60 euron hintaan varsin järkevä hankinta, jos yhteensopiva silmikkosetti (ensimmäisen sukupolven PS VR ei sitä ole) on jo olemassa tai sen saa hankittua itselleen vaikkapa käytettynä. PS5:n VR-pelien valikoima on kapeampi (vaikka uusia nimikkeitä onkin lupailtu saapuvaksi), joten mielekäs suunta PS VR 2:lle on selvästi PC-pelaamisen puolella. Silmikon vaihtelu kahden alustan välillä voi kuitenkin olla työlään tuntuista, sillä laitteelta toiselle siirryttäessä setti haluaa resetoida asetuksensa. Tähän toivoisin Sonylta jonkinlaista koppia, mutta sellaista saattaa olla turhaa edes odottaa, sovittimen ollessa yhtiölle lähinnä sivuprojektin sivuprojekti.

Jos langatonta pelaamista ei erikseen kaipaile, on hinta adapterille ja silmikolle ohjaimineen kilpailukykyinen esimerkiksi Meta Quest 3 -settiinkin verrattuna. On myös tosiaan huomattava, että PS VR 2:n hienoista ominaisuuksista katseenseurantaa, HDR:ää, mukautuvia liipaisimia ja silmikon värinää ei virallisesti tueta PC:llä. Silmikoita, käyttötarpeita ja ominaisuuksia alkaa olla jo kuluttajamarkkinoilla sen verran monia erilaisia, että vertailua kannattaa tehdä huolella ennen ostopäätöstä, etenkin jos VR-pelaaminen on vielä vähemmän tuttua.


PlayStation VR 2 -PC-sovitin
Hintaluokka: n. 60 euroa
Lisätietoa: Sony