Tuorein sisältö

Sarjishylly #11

Toimitus

16.05.2010 klo 13.10 | Luettu: 3881 kertaa | Teksti: Toimitus

Elämän kerrontaa



Kiki, Montparnassen kuningatar

Catherine "Catel" Muller, José-Louis Bocquet
Arktinen banaani
Arvostelija: Markku Reunanen
Arvosana: 3.5/5

Alice "Kiki" Prin kasvoi aviottomana lapsena köyhyydessä ja muutti 12-vuotiaana Pariisiin saadakseen töitä. Persoonallisen näköinen maalaistyttö päätyi lopulta aikansa tunnetuimpien kuvanveistäjien sekä valokuvaajien kuten Man Rayn malliksi ja rakastajattareksi. Kikistä tuli 1900-luvun alun kuuluisuus ja aikakauden vapaan elämän symboli, mistä myös albumin nimi Montparnassen kuningatar.

Kikin elämänvaiheita seurataan lähestulkoon kehdosta hautaan, mutta pääpaino on nuoren elämäniloisen Kikin käänteissä Pariisin taiteilijapiireissä. Tarinassa vilahtelee monia nimekkäitä hahmoja Duchampista Picassoon ja kierrokset pysyvät jatkuvasti kovina: viini virtaa ja rakastajat vaihtuvat tämän tästä. Välillä elämöinti herättää julkista pahennusta ja johtaa vaikeuksiin, mutta vauhti ei siitä pitkäksi aikaa laannu. Pintaliidosta huolimatta Kiki säilyttää kuitenkin aina palasen alkuperäisestä aitoudestaan.

Kuvallinen kerronta ei ole aivan alan kärkikastia: välillä laatu on epätasaista ja kömpelöäkin - lieneekö sitten syy kirjan massiivisuudessa? Hahmot sentään tunnistaa ja kasvoissa on karua ilmeikkyyttä. Paikoitellen Catel on yrittänyt tehdä kunnianhimoisempia maisemia, mutta nekään eivät nouse mihinkään suuriin korkeuksiin. Onneksi vetävä tarina sentään toimii ja kantaa kaiken aikaa, huolimatta sirpaleisesta luonteestaan.

Kirja ei ole mikään höyhensarjalainen, sillä sivuja on kaikkiaan neljäsataa. Sopii arvailla, miksi kaikki mahdolliset anekdootit on haluttu välttämättä ottaa mukaan käsikirjoitukseen. Itse sarjakuvan lisäksi loppuun on laitettu vielä Kikin lyhyt elämänkerta sekä henkilökuvat hänen tuntemistaan taiteilijoista. Järkäleen hinta on reilut 30 euroa, mikä alkaa olla sarjakuvasta jo paljon, mutta aikakauden taiteesta tai erään itsenäisen naisen tarinasta kiinnostunut saa rahoilleen myös hyvin vastinetta.

Rocky

Martin Kellerman
Egmont kustannus
Arvostelija: Markku Reunanen
Arvosana: 3/5

Rocky on ruotsalaisen Martin Kellermanin luoma omaelämänkerrallinen koirahahmo, persaukinen sarjakuvataiteilija, joka toilailee Tukholmassa - suomennoksessa tapahtumat on tosin sijoitettu Helsinkiin. Albumi on kokoelma lehdissä ilmestyneitä strippejä, joita on laitettu yksiin kansiin lähes kahdensadan sivun verran. Suomessa Rockyä on aiemmin nähty ainakin Metro-lehden sivuilla.

Rocky on lähiössä asuva luuseri, jonka raha-asiat ja naisjutut ovat kroonisesti perseellään. Kännisekoilu, vonkaaminen sekä kämpästä toiseen muuttaminen toistuvat tarinoissa vähän eri muodoissa moneen kertaan. Menossa on kieltämättä aitoutta: tilanteita ja ihmistyyppejä (tai tässä tapauksessa eläintyyppejä) tunnistaa, vaikkei oma elämä yhtä boheemia olisikaan kuin Rockyn kohellus. Sikailusta huolimatta mukana pysyy aina ripaus inhimillisyyttä, sillä bileistä seuraa väistämättä myös krapula.

Underground-sarjiksen suuntaan kumarretaan vahvasti paitsi aiheiden myös tyylin puolesta. Räkää ja roisketta riittää, kuten asiaan kuuluukin. Piirrostyö ei ole mieleenpainuvaa, mutta täyttää tarkoituksensa ja on yhtä kaikki tasavahvaa - harvemmin lehtistripeissä mitään sarjakuvataiteen helmiä sen puoleen nähdäänkään. Vertailukohdaksi voi ottaa toisen samanhenkisen ruotsalaisen antisankarin, Aarne Ankan, jonka ulkoasuun on laitettu selvästi enemmän paukkuja.

Kirjan suurin ongelma ei ole niinkään sen sisältö, jossa kyllä riittää rempseitä hahmoja ja tilanteita, vaan sen muoto. Sanomalehdessä hajanaisetkin tarinat toimivat, koska niitä luetaan silloin tällöin, mutta lähes kaksisataa sivua sekalaisia pätkiä tuotti kannesta kanteen kahlattuna ähkyn. Parempi ratkaisu olisi voinut olla julkaista sama sisältö kahtena tai kolmena albumina. Rocky toimii toki näinkin, mutta ei kannata ahnehtia kerralla liikaa.

M. A. Castrén ja Siperian kielioppi

Pauli Kallio, Pentti Otsamo
Otava
Arvostelija: Markku Reunanen
Arvosana: 3/5

Monessa kotimaisessa sarjakuvaliemessä muhineet Pauli Kallio ja Pentti Otsamo ovat lähteneet poikkeuksellisen vakavan teeman kimppuun. Kepeämmästä tuotannostaan kuten FC Palloseura paremmin tunnetut tekijät ovat tällä erää sovittaneet sarjakuvan muotoon suomalaisen tutkimusmatkailijan ja kielitieteilijän M. A. Castrénin elämänvaiheet.

Castrén teki 1800-luvun alkupuolella neljä tutkimusmatkaa, joista jälkimmäiset ulottuivat kauas Siperiaan saakka. Matkoja ei käydä albumissa orjallisesti yksittäin läpi, vaan tarina etenee pikemminkin sieltä täältä poimittujen anekdoottien kautta - neljän pitkän reissun mahduttaminen viiteenkymmeneen sivuun olisi muuten ollutkin hankalaa. Alkuperäistä materiaalia, kuten matkapäiväkirjoja, on sovitettu tarinoiksi ja dialogiksi kaiken kaikkiaan sujuvasti. Suurin osa tapahtumista sijoittuu Siperiaan, jossa nähdään niin Obdorskin markkinat kuin tataarien teltatkin. Tiedemiehemme on välillä helisemässä sukulaiskansojen höperöiden edustajien ja Äiti-Venäjän säiden kanssa, mutta kutsumus ajaa sitkeää Castrénia eteenpäin.

Otsamon kynänjälki on pelkistettyä, paikoitellen suorastaan minimalistista. Värien käyttö rajoittuu tasaisiin harmaisiin pintoihin eikä varjostustakaan juuri käytetä, mikä tekee kuvista litteitä. Tyyli toki korostaa tapahtumien historiallista luonnetta, vaikkakin sitten eksoottisten maisemien, rakennusten ja asusteiden rikkaus jää samalla näkemättä. Rajausten kanssa ei ole lähdetty kikkailemaan, mutta sivujen alareunassa etenee hauskasti omia pikku tarinanpätkiään, jotka elävöittävät muuten jäyhää sommittelua.

M. A. Castrén ja Siperian kielioppi on toisaalta kunnianosoitus omistautuneen tiedemiehen elämäntyölle ja toisaalta historian oppitunti, joka voisi toimia jopa viihteellisenä koulukirjana. Albumin pariin kertaan luettuani heräsi mielenkiinto tietää Castrénin vaiheista tarkemminkin: tällaiseen muotoon tiivistettyinä lähes kahdensadan vuoden takaiset pitkät ja raskaat tutkimusmatkat eivät pääse aivan täysin oikeuksiinsa.

Arktinen Banaani 1

Eri tekijöitä
Arktinen banaani
Arvostelija: Manu Pärssinen
Arvosana: 3/5

Pienenä lisäbonuksena muutama sananen uudesta lehdestä, josta löytyy Arktisen Banaanin eri artistien tuotantoa. Ensimmäisessä numerossa ratsastetaan tietenkin Fingerporilla, jonka menestys ei tunnu laantuvan. Totuttua pidemmässä tarinassa kerrotaan Fingerpori-oluen syntytarinaa ja jaarlamaiset puujalat loistavat poissaolollaan. Muutama hymähdys silti matkalle mahtuu ja surrealistisia juonenkäänteitä on sen verran, että kyllä Jaarlaa näinkin lukee - stripit ovat toki iskevämpiä.

Malin Billerin Ilobilleri ei tälle lukijalle juuri iloa aiheuttanut, mutta Armas Tartsanina ihastutti rikkaalla kuvastollaan. Minulle uusi tuttavuus oli Tuuli Hypénin citykettu Nanna, jonka kokemuksia opiskeluelämän aloittamisesta lueskeli mielellään - Nannasta voi kehkeytyä vielä isompikin hitti.

Yllättävin lehden teoksista oli Juban Ainoa Lapsi, jonka tarina on kuin Twilight Zone tv-sarjasta ja Teräsmies-viittauksineen iski meikäläiseen. Graafisesti komeinta tuotantoa läpyskästä taas edustaa Karstein Vollen Metro, jonka synkkä taudinkuva herättää viimeisessä ruudussa sekä hymyn että onton fiiliksen - onnistunut pikkutarina. Pidin myös Anni Nykäsen Taisto-papan elämänmakuisista kuvista.

Kaiken kaikkiaan Arktinen Banaani 1 tarjoaa monipuolisen kattauksen sarjakuvaa. Fingerporin perusteella sen varmaan poimii lehtihyllystä moni tavallinenkin tallaaja, mutta sarjisfanien kannattaa ehdottomasti tutustua.



V2.fi | Toimitus
< Peltonen Marvelin mu... Creative Ziisound D5... >

Keskustelut (2 viestiä)

santsu

17.05.2010 klo 23.34

Voisitteko arvostella Umbrella Academy: apocalyse suiten tai Dallaksen ? Mielenkiintoinen erillainen supersankarisarjakuva : )
Marq

Moderaattori

Rekisteröitynyt 25.01.2008

18.05.2010 klo 11.39

Aika lailla mennään sen mukaan, mitä kotimaisilla kustantamoilla on kulloinkin meille lähettää. Maailmalla toki tapahtuu kaikenlaista alinomaa, mutta koto-Suomeen tihkuu sitten vähän niukemmin :/

Kirjoita kommentti



www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova