Tuorein sisältö

The Legend of Zelda: A Link Between Two Worlds

Arvioitu: Nintendo 3DS
Genre: Seikkailupelit, Toimintapelit
Pelaajia: 1
Ikärajoitus: 7
Kehittäjä: Nintendo
Julkaisija: Nintendo
Julkaisupäivä: 22.11.2013
Pelin kotisivut
Aino Tegelman

09.12.2013 klo 15.32 | Luettu: 8514 kertaa | Teksti: Aino Tegelman

Linkki menneen ja tulevan välillä
A Link Between Worldsin palaverihuoneessa lienee vallinnut lievä kuumotus: ensimmäinen 3DS:lle julkaistu Zelda-peli, Ocarina of Time 3D, voitti puolelleen sekä kriitikot että pelaajat. Remasterointien sijaan onkin tällä kertaa päädytty vuoden 1991 A Link to the Pastin maailmaa lainailevaan "jatko-osaan", joka kunnianhimoisesti vilkuilee takaisin perinteisempien Zelda-seikkailujen puoleen. Kuinka pitkälle nostalgiaa nekroamalla pötkii?

Aina kun pääsen siihen Kuolemanvuoren nokalle, niin mulle tulee sellanen bon voyage -tunne



Ensitunnelmat A Link Between Worldsin parissa ovat hämmentävät. Vaikka kronologisesti peli sijoittuu kuuden sukupolven päähän A Link to the Pastista, pohjaa suurin osa pelillisistä ratkaisuista tavalla tai toisella alkuperäiseen: meno on tuttua karttaa, vihollisia ja esineitä myöten. Tällä kertaa Link ei kuitenkaan juokse ensitöikseen pelastamaan Zelda-prinsessaa Hyrule-linnan tyrmästä, vaan kohtaa aiempaa kinkkisemmän pulman: kuinka pelastaa valtakunta demonikuningas Ganonin paluulta, kun kehissä riehuu ihmisiä maalauksiksi muuttava Yuga-velho?

Kuten Murphyn lailla usein on tapana, saa myös Link ennen pitkää tuta Yugan taikuuden voiman. Onni onnettomuudessa on mystiseltä Raviolta saatu rannekoru, jonka avulla kirous suokin Linkille näppärän kyvyn sulautua seiniin. Kyseiselle taidolle tulee tilausta, kun Yuga systemaattisesti luotsaa maailmaa kohti tuhoa: luolastot on varta vasten suunniteltu hyödyntämään uusia pelillisiä lisäyksiä, ja päädytäänpä keskivaiheilla vielä Hyrulen käänteismaailmaan asti pahiksia jahtaamaan. Kun päälle tungetaan lisäksi erilaisia sivutehtäviä ja aarteenetsintää, ei tämän seikkailun parissa tarvita nostalgiaa tunnelman takaamiseksi.

Oliko isäs maalari kun susta tuli noin hieno taideteos?



Suurin pelillinen lisäys on siis Linkin kyky imeytyä pystypintoihin ja liikkua näiden välillä. Seinähiihtely tuo puzzleihin kirjaimellisesti ylimääräisen ulottuvuuden: etenemisoptiot saattavat toisinaan olla kokonaan kameralta piilossa, kuten nurkan takana tai ikkunan karmeissa. Seiniin piilotetut aarteet lisäävät kokeilunhaluisuutta, ja liikkumisen dynaamisuus piristää etenkin tavanomaisempia "viiskyt liikkuvaa kielekettä ja yks oikea ajoitus" -haasteita. Muutoin toiminta nojaa SNES-henkisesti kahden napin komboihin ja erikoisaseiden kierrättämiseen, joskin R1-olkanapista myös suojaus on näppärästi aina käden ulottuvilla.

Graafisesti meininki on päivitetty pehmeän kolmiulotteiseksi, unohtamatta kuitenkaan perinteistä, ylhäältä kuvattua näkymää. Lopputulos on lapsekas mutta toimiva, sillä väripaletti on kirkkaan herkullinen sekä efekteillä kuorrutettu. Vastaantulevat hahmot ovat sympaattisia ja mölisevät hauskasti siansaksaa, joten pelin yleisilme on hyvin eloisa ja puoleensavetävä. Vaikka itse juoni on tasan niin yksioikoinen kuin A Link to the Pastin jatkolta voi odottaa, sopii simppeliys kokonaisuuteen ja sisältää tarpeeksi jippoja pitämään mielenkiintoa yllä.

Tulisen makkarakepin kunniakas paluu



Yksi pelin kekseliäimpiä ratkaisuja on vetää lineaarinen rakenne kerralla halki. Itse tarina toki noudattaa viivoittimentarkkaa peruslinjaa, mutta esimerkiksi kaikki perusaseet ovat pelaajan käytössä lähes alusta alkaen. Ravio-myyjältä vuokrattuna Linkin näppeihin taipuvat niin vasarat kuin tornadokepukatkin, joten maailmaa pääsee koluamaan omatoimisesti heti, kun taskuista irtoaa tarpeeksi rahaa. Tämä monipuolistaa myös luolastoissa könyämistä, sillä lähestymistapoja on yhtä monta kuin pelaajalla mielikuvitusta. Matkassa on toki yksi mutta: kuolema korjaa vuokratut välineet ja omaksi lunastamisen hinta on suolainen, joten ylenpalttisesta helpottamisesta ei ole missään nimessä kyse.

Vaikeustaso itsessään on kaksijakoinen: taistelut ja pomomäiskinnät harvemmin vaativat hampaidenkiristelyä, mutta kaikkien salaisuuksien ja arvoesineiden nyhtäminen uutuuttaan kiiltelevistä luolastoista vaatii jo hieman perehtymistä. Jossain määrin haaste on myös epälooginen: peli on äärimmäisen armollinen esimerkiksi Linkin sukeltaessa kuolemaansa epäonnistuneen seinäänsulautumisen johdosta, mutta nielee sitäkin hanakammin sydämiä pelaajan väistäessä laiskasti perus-Anteroiden hyökkäyksiä. Koska toiminnan ydin joka tapauksessa piilee puzzleissa, voi peliä suositella varauksetta myös Zelda-ummikoille.

Ei pettymyksiä, ei yllätyksiä



Suunnittelijatiimin missio on selkeä: A Link Between Worlds on samanaikaisesti sekä kunnianosoitus vanhalle klassikolle, että itsenäinen päivitys nykyaikaan. Historian havinaan pääsee kirjaimellisesti käsiksi pelattavuuden ja tuttujen paikkojen kautta, mutta mukaan on ympätty tarpeeksi tuoreita muutoksia kokonaisuutta tasapainottamaan. Myös käsikonsolin haasteet on otettu huomioon, sillä Irene-noita lennättää Linkin tarvittaessa mihin tahansa kartalla avatuista tallennuspisteistä.

Suurimmat urputtamisen aiheet eivät koskekaan sitä, mitä A Link Between Worlds tekee, vaan mitä se jättää tekemättä. Pelissä itsessään ei ole juuri mitään valittamista, mutta perinteikkyydessään se on toisinaan liiankin tuttu ja turvallinen. Mitään maata järisyttävän ihmeellistä ei siis ole luvassa, mutta peli toimittaa kaiken lupaamansa erinomaisesti.

V2.fi | Aino Tegelman

The Legend of Zelda: A Link Between Two Worlds (Nintendo 3DS)

Suoriutuu kunnialla edeltäjiensä paineesta: se välttää ehkä kaikista hurmioituneimmat ylistyssanat, mutta ansaitsee kiistatta jokaisen kehunsa.
  • Hiottu, rakkaudella tehty kokonaisuus
  • Uudet pelilliset lisäykset toimivia
  • Monipuolinen ja persoonallinen
  • Veteraaneille ehkä turhankin tuttu
  • Osa puzzleista toistaa lopulta väistämättä itseään
  • Pomotaistelut välillä hieman mielikuvituksettomia
< Soul Calibur II HD O... Knack... >

Keskustelut (4 viestiä)

Rentiili

09.12.2013 klo 17.57 6 tykkää tästä

Tämä on se oikea Zelda toisinkuin Jonnesward Jonne jossa oli aivan helvetisti kaikenlaisia paskoja casual-elementtejä (vastaukset puzzleihin kertova sidekick) ja kontrollit jotka ei edes toiminut tai oli muuten vain rasittavaa wiggle wagglee. Menetin uskoni nintendoon Jonneswardin jälkeen mutta tämä peli palautti sen takaisin, onneksi. Tässä pelissä on vanhojen pelien tunnelma eikä YHTÄÄN kädestä pitelyä. Sen voin sanoa. En tiedä mikä aivopieru Jonnesward oikein oli nintendolta, mutta en halua enään ikinä edes ajatella sitä peliä ja onneksi nintendo otti opikseen ja alkoi taas ajattelemaan meitä vanhan koulukunnan pelaajia.

Also vielä kun wii u:lle tulisi pelejä ja se halventuisi niin voisin harkita hankkimista. Gamepad tuki varmaan onneksi putoaa suurimmasta osasta tulevaisuuden peleistä kun ei sillä gimmikillä mitään tee, nostaa muutenkin liikaa paketin hintaa ja tuntuu paskalta käsissä.
asdfqwer

09.12.2013 klo 21.43 3 tykkää tästä

Erittäin hyvä peli ja juuri sitä mitä Zeldalta odottaa. Maailma oli sopivan kokoinen, joten turhaa haahuilua ei ollut ja salaisuuksia oli etsittävänä vähän jokaisen kulman takana.

Taistelujen vaikeustaso on todella helppo, jos Zeldoja on pelannut yhtään enempää. Tämä varmaan johtui siitä, että luolat voi mennä haluamassaan järjestyksessä, joten mitään luolaa ei ole voinut suunnitella kovinta varustetasoa silmällä pitäen. Lisäksi kuoleman ja tavaroiden menettämisen pelossa tuli mukaan haettua aina tarpeeksi potioneita (joita ei kyllä kovin montaa tarvinnut käyttää).

Tutkiminen, puzzlet ja pomovastukset olivat pelin parasta antia. Grafiikat tuntuivat ehkä turhankin tutuilta, mutta vastapainoksi 3D efekti toimi todella hyvin. 2D kuvaa tuli testattua hetken, mutta toisin kuin monen muun pelin kanssa, 3D vaihtui nopeasti takaisin.

Noin 25 tuntia peliin tuli upotettua, jotta kaikki tavarat ja muut piilotetut salaisuudet löytyivät. Suosittelen tätä ehdottomasti kaikille, joita Zelda tai seikkailupelit ylipäätään kiinnostaa.
vauvaaurinko

15.12.2013 klo 21.12

Uudestaan Uudestaan sanoo Teletapitkin
Tempelli

15.12.2013 klo 23.27

Toteanpahan vaan että otsikossa nimi on vähän väärässä muodossa (Link Between Worlds, ei Link Between TWO Worlds). Mutta muuten hyvä arvostelu ja itekkin diggaan pelistä. :)

Kirjoita kommentti



V2.fi:n JOULUKISA
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova