Tuorein sisältö

Sherlock Holmes: The Devil’s Daughter

Arvioitu: Playstation 4
Genre: Seikkailupelit
Pelaajia: 1
Ikärajoitus: 16
Kehittäjä: Frogwares
Julkaisija: BigBen Interactive
Julkaisupäivä: 10.06.2016
Pelin kotisivut
Kati Alha

15.08.2016 klo 13.53 | Luettu: 4131 kertaa | Teksti: Kati Alha

Pähkinöitä ja perhekuvioita
Sherlock Holmes, tuo Sir Arthur Conan Doylen lahja maailmalle, on kiehtonut ja innostanut ihmisiä jo reilusti toista vuosisataa. Pelien puolellakin mestarietsivää on yritetty tulkita lukuisia kertoja, tunnetuimpina ja menestyneimpinä näistä Frogwaresin Adventures of Sherlock Holmes -seikkailupelisarja. Uusin Sherlock-tulkinta lisää jälleen osan tähän sarjaan, ja tarjoilee viisi rikospähkinää pelaajan ratkaistavaksi.

Murhia ja minipelejä



Edellinen osa uudisti seikkailusarjaa monin tavoin, joten Paholaisen tytär tyytyy vuorostaan lähinnä seuraamaan edeltäjänsä jalanjäljissä. Rikospähkinät ratkaistaan peräkkäin omina episodeinaan, ja vaikka jonkinlainen kokonaisuutta sitova tarinalanka yritetään säilyttää, eivät jutut liity toisiinsa. Rikokset sisältävät ihan mielenkiintoisia kiemuroita, mutta päähahmoihin liittyvä tarina kärsii rikkoutuneesta rakenteesta eikä pääse oikeuksiinsa.


Pelin mekaniikat ovat ilahduttavan vaihtelevia, joskin pysyttelevät melko yksinkertaisina. Monenlaisia minipelejä ja pulmia ratkaistaan esimerkiksi lukkoja tiirikoidessa ja kemiallisissa kokeissa, mutta suurin osa näistä on hyvin suoraviivaisia, jopa itsestäänselviä. Toisinaan taas eteen tulee hiiviskelykohtauksia tai nopeita reaktioita tarvitsevaa toimintaa. Nämä eivät kuitenkaan ole yleensä pelin parasta antia, ja erityisesti eräs turhauttava takaa-ajokohtaus olisi saanut jäädä huomattavasti lyhyemmäksi.

Päätyönä päättely



Pihvinä kuitenkin toimii havainnoiva etsivätyö. Kuten aiemmissakin osissa, mysteerit ovat peliä varten käsikirjoitettuja, joten murhaajaa on turha etsiä kirjahyllystä. Tapauksiin liittyvistä henkilöistä ja ympäristöistä voi tehdä havaintoja, joita voi sitten käyttää dialogeissa vahvistamaan tai kiistämään kuulusteltavan henkilön kertomuksia. Pelaaja etsii jatkuvasti johtolankoja ja yhdistelee näitä päättelyosuudessa, joka on selkeästi pelin vahvuus moniin muihin seikkailupeleihin verrattuna. Pelaajalla on myös mahdollisuus tehdä johtolangoista omia päätelmiään: onko esimerkiksi pieni sänky merkki lapsesta vai pienikokoisesta rikoskumppanista? Peli ei suoraan kerro, onko valinta oikea vai väärä, vaan näyttää, minkälaisiin tuloksiin ratkaisut yhdessä johtavat. Vasta kun johtopäätökset ovat ristiriidassa keskenään, näytetään ne punaisena, jolloin on aika tarkistaa valintojaan.


Epäillyn syyttäminen on mahdollista heti, kun päättelyosuudessa todistusaineisto sellaiseen osoittaa, vaikka tutkimus vielä kesken olisikin. Vaikka varsinaisia ristiriitaisuuksia ei löytyisi, voidaan päätyä väärään epäiltyyn, jos valinnat ovat vääriä. Joskus siinäkin vaiheessa, kun kaikki johtolangat on kerätty, voivat eri päätelmät johtaa eri epäiltyihin, ja jää pelaajan tehtäväksi päättää, mitkä ratkaisut tuntuvat oikeilta. Sherlockin etsivätaitoihin luotetaan, ja jos pelaaja päätyy väärään epäiltyyn, pidätetään viaton henkilö. Peli ei kuitenkaan moralisoi tai edes kerro virheestä, jos pelaaja ei varta vasten tarkista valintansa oikeellisuutta.

Kasvojenkohotus



Vaikka moni asia on kokenut lähinnä pieniä uudistuksia, ovat näkyvimmät muutokset ehkä pelin ulkoasussa. Päivitykset koskevat selkeimmin pääosien näyttelijöitä, sillä hahmojen esikuvat ovat muuttuneet. Jostain syystä Watsonin ulkoasu on päivitetty vastaamaan tuoreista elokuvista tuttua Jude Law’n versiota, ja muutenkin jo promomateliaalista paistaa enemmänkin sellainen toimintafiilis, johon kyseisillä elokuvillakin on pyritty. Holmesin itsensä päivittäminen suoraan Robert Downey Junioriin olisi ehkä ollut turhan uskaliasta ilman virallisia lisenssejä, ja inspiraationa onkin sen sijaan tuntunut toimineen Mad Menin Don Draper. Myös mestarietsivän ääninäyttelijä on vaihtunut sitten edellisen osan.


Tämä ei välttämättä ole ollut huono ratkaisu, vaikka sarjan fanilta totuttelua vaatineekin. Parhaimmillaan parivaljakko on hurmaava ja monin paikoin peli onnistuu luomaan hyvää tunnelmaa. Harmillisesti suurimmaksi osaksi Sherlock seikkailee kuitenkin yksin ja henkilökemiat jäävät vähäisiksi. Turhan usein erityisesti Holmes poikkeaa myös siitä persoonasta, jonka kirjat, sarjat ja elokuvat ovat itselle luoneet, ja toimii joskus jopa täysin sen vastaisesti. Hämmennystä aiheuttaa myös Holmesin adoptiotytär, joka yllättäen muuttaa Baker Streetille kenenkään silmiä räpäyttämättä. Vaikka tyttären alkuperää sitten pelin edetessä käsitelläänkin, tuntuu kuin ohimennen mukaan tuotu perheenjäsen erikoiselta ratkaisulta – tähänastisessa kaanonissa kun Holmesilla ei lapsia ole ollut.


Kaikkineen uusinkin Sherlock-peli on viimeisten osien tavoin ihan kelpo etsiväseikkailu. Monin kohdin pelaaja joutuu oikeasti pohtimaan ja päättelemään, ja oikeiden ratkaisujen jättäminen hämärän peittoon luo parhaimmillaan tietynlaisen painoarvon tehdyille valinnoille. Toisaalta seikkailu jää monilta muilta osin melko keskinkertaiseksi, ja epätasaisuus takaa sen, että mestarietsivän veroinen peli odottaa edelleen tuloaan

V2.fi | Kati Alha

Sherlock Holmes: The Devil’s Daughter (Playstation 4)

Kiinnostava seikkailupeli, joka tarjoaa lukuisten pelimekaniikkojen lisäksi myös ihan oikeaa pääteltävää. Kokonaisuutena ei kuitenkaan yllä parhaiden hetkien tasolle, ja jää melko keskinkertaiseksi, mutta ihan viihdyttäväksi kokemukseksi.
  • Päättelyketjujen luonti
  • Pelaajalle jätetyt valinnat
  • Kiinnostavia rikospähkinöitä
  • Sherlockin persoona ei täysin iske
  • Henkilökemioiden vähyys
  • Turhan simppelit pulmat
  • Pitkittyneet toimintakohtaukset
< Kirby: Planet Robobo... Batman - The Telltal... >

Keskustelut (3 viestiä)

bnfdpgspinv

15.08.2016 klo 18.57 1 tykkää tästä

Holmes on jo ihan menetetty hahmo kun siitä on vuosien saatossa tehty kaikenlaista versiota, persoonat muuttuu, seuralaiset muuttuu, ajanjakso muuttuu. Käytännössä sana Sherlock on synonyymi "megaetsivälle". Ainoa mikä puuttuu on nainen pääosassa... Mutta hei pian tulee

Turha tässä on silti vängätä. Vaikka seuraava James Bond ei oliskaan musta niin ainakin sitä seuraava tai sitä seuraava tai sitä seuraava tulee olemaan, jollei tule jotain kolmatta maailmansotaa tjsp joka muuttaisi kulttuurin suunnan täysin. Suomen Natoon liittymisestäkin jankutetaan niin säännöllisesti että jossain kohdassa se pullahdus sisälle tapahtuu.
Liimaletti

17.08.2016 klo 14.22 1 tykkää tästä

Elementary sarjassahan Watson on jo nainen nimeltä Joan Watson. Sarja on sinänsä ohan ok, mutta päähahmon Sherlockiksi kutsuminen särähtää ikävästi korvaan. Muutenkin koko sarja sijoittuu New Yorkkiin. Asetelma on muutenkin ihan vituillaan, Sherlock on esim. huumeaddikti. Kaikkea sitä Sherlockin nimellä tehdään.
Czerwony

Rekisteröitynyt 11.04.2007

24.08.2016 klo 16.03

Liimaletti kirjoitti:
Asetelma on muutenkin ihan vituillaan, Sherlock on esim. huumeaddikti. Kaikkea sitä Sherlockin nimellä tehdään.
Kaikenlaista, mistähän tuonkin ajatuksen olivat saaneet. http://www.victorianweb.org/authors/doyle/addiction.html
Muokannut: Czerwony 24.08.2016 klo 16.03

Kirjoita kommentti



www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova