Tuorein sisältö

Sonic Mania

Arvioitu: Playstation 4
Genre: Tasohyppelypelit
Pelaajia: 1, moninpeli
Ikärajoitus: 3
Kehittäjä: Headcannon, PagodaWest Games
Julkaisija: Sega
Pelin kotisivut
Mikko Heinonen

25.08.2017 klo 11.05 | Luettu: 4403 kertaa | Teksti: Mikko Heinonen

Hän on tullut takaisin
Jokainen, joka on seurannut kirjoitteluani pitempään, tietää että Sonic the Hedgehog on eräs kaikkien aikojen suosikkipelejäni. Etenkin kakkososa on mielestäni varsin lähellä täydellistä tasoloikintaa, ja sen läpi pelaamisesta on jo tullut jonkinlainen tapa. Sega aivan ilmeisesti tietää tämän ja onkin myynyt pelin minulle jo ainakin viidesti osana erilaisia tarjouksia ja kokoelmia.


Vastaavasti hyvin monelle on myös selvää se, että Sonicin esiintymisten onnistumisprosentti on ollut hyvin alhainen sitten Mega Driven aikojen. Hahmo tuntuu taipuvan erittäin huonosti kolmiulotteisuuteen – siinä määrin, että voitoksi on alettu laskea jo sekin, kun peli ei ole hirveän huono. Ilman loistokkaan itseironista ja sekopäistä Twitter-tiliä sinisiili olisi jo suurelle osalle pelaajia täysin epäolennainen sivuhahmo, jonka vanhoja pelejä lapioidaan aina vain uusille alustoille.

Sonic Mania onkin tätä taustaa vasten ainutlaatuinen oivallus. Siinä on mietitty, mikä tässä pelisarjassa oli hyvää ja toimivaa ja sitten… tehty sitä lisää.

Rakkauden lahja


Sonic Mania ei ole Sonic Teamin tekosia, vaan sen takaa löytyy joukko Sonic-faneja, jotka ovat aiemmin tehtailleet seikkailuihin epävirallisia jatko-osia. Siinä, missä suuri osa entisaikojen nimekkäistä pelitaloista keskittyy ampumaan juuri tällaisia faniprojekteja alas, Sega siis päätti julkaista sellaisen virallisesti 25-vuotissyntymäpäivän kunniaksi.


Ratkaisu toimii, sillä Sonic Manian tekijät ovat kuin cover-bändi, joka soittaa hitit paremmin kuin alkuperäinen yhtye – ja itse Sonic Mania taas täydellinen ylistyslaulu lapsuuden sankarille. On vaikea olla tuntematta syvää liikutusta, kun 2D-hahmo, joka on ollut lähinnä hukassa kolmiulotteisessa maailmassa viimeiset 20 vuotta, saa luvan kanssa palata kotiin.

Turbottu Mega Drive ja parempi äänipiiri


Pelin alkaessa tuttuuden tunne on hämmentävä: intro on velkaa Sonic 3:lle ja Green Hill Zone käynnistyy aivan kuten kymmeniä ellei satoja kertoja aiemminkin. Pian kuitenkin käy ilmi, mikä jutun juju on: kentät, kuten koko pelikin, ovat eräänlaista remixiä Sonicin kulta-aikojen peleistä. Kentissä on tuttuja osioita, joita on kuitenkin sekoiteltu, ja tutulta kuulostava musiikki, josta on kuitenkin tehty aivan uusia versioita ilman 16-bittisen konsolin äänipiirin rajoitteita.


Jos musiikkia ei oteta huomioon, voisi luulla olevansa edelleen 90-luvulla. Graafisesti peli on erittäin uskollinen alkuperäiselle kvadrilogialle, joskin väripalettia on taidettu hieman laajentaa. Lisäksi merkittävä ero ysärin konsolirautaan on luonnollisesti se, että ruudunpäivitys ei tahmaa missään vaiheessa. Tämä oli itse asiassa jopa paikoin häiritsevää, sillä ajoittaisiin nykimisiin ja välkytyksiin oli alitajuisesti tottunut niin, että niitä odotti. Jos sen sijaan kaipaa myös CRT-television sumentavaa efektiä, niitä on tarjolla parikin erilaista. Itse olen jo aikoja sitten totuttanut itseni yliterävään kuvaan, joten annoin asetusten olla.

Niin hyvää, nyt sen sanotuksi saa


Sieltä täältä kantautuneista kehuista huolimatta olin hieman epäileväinen, kun istahdin pelin ääreen ensi kertaa. Olisiko tämä taas yksi surullinen yritys potkia kuollutta hevosta ja lapioida meille sama peli jälleen kerran? Vastaukseksi riittänee se, että kun seuraavan kerran havahduin katsomaan kelloa, kaksi ja puoli tuntia oli hävinnyt jonnekin.

Ihan Sega-faninakin voin tunnustaa, että Sonic on kilpakumppaniinsa Marioon nähden paljon heppoisempi hahmo, jota voi uskottavasti käyttää paljon harvemmissa peligenreissä. Sen gimmick on yksinkertaisesti olla nopea, ja tätä taipumustaan se voi parhaiten toteuttaa juoksemalla sivusuuntaan kaksiulotteisessa maailmassa. Jos peliin lisätään enemmän vapausasteita, liikkuminen muuttuu herkästi holtittomaksi ryntäilyksi. Tämä sekä muuten löperö käsikirjoitus ja pelidesign ovat pilanneet useimmat 3D-Sonicit tähän mennessä.


Sonic Manian tekijät tietävät tämän ja ovat laittaneet siilin tekemään sitä, mitä se osaa. Kenttäsuunnittelu on loistavaa ja rohkaisee vauhdikkaaseen etenemiseen, mukana on useita vaihtoehtoisia reittejä tason loppuun ja välillä intoudutaan melkein yhtä pirulliseksi kuin alkuteoksissa konsanaan. On siis syytä kerätä kaikki löytämänsä sormukset lisäelämien toivossa – kyllä, tässä pelissä on aivan perinteinen elämäjärjestelmä, ja muutama pomovastus kurittaa niitä aika surutta. Tallennuskin toimii vain kunkin kenttäparin alkuun.

Onkin hieman harmi, että taas kerran käytännössä ainoa riittävän tarkka tapa pelata peliä on käyttää digitaalista suuntaohjainta. Analogitateilla viuhtominen ei vain riitä lähes pikselintarkkoihin hyppyihin, joita on tarjolla paljon.

Retrotäysosuma


Erilaisia remakeja on tehtailtu jo niin paljon, että ainakin itsessäni moinen sana herättää jo lähinnä pelonväristyksiä. Parhaimmillaan on saatu aikaiseksi jotain melkein alkuperäiseen verrattavaa, jota jaksan pelata hetken ja palaan sitten siihen vanhaan peliin, joka edelleen löytyy hyllystä. Erityisen nirsoksi olen tullut graafisten parannusten suhteen: jokaista kertaa, jolloin grafiikan moderni versio on näyttänyt yhtään paremmalta kuin alkuperäinen, kohti tulee mieleen ainakin kymmenen vastaavaa, joissa uusilla ”hienoilla” tekniikoilla on saatu aikaan kliinistä ja persoonatonta jälkeä.


Osittain juuri siksi Sonic Mania kolahti niin kovaa. Sen sijaan, että olisi piirretty vanhat grafiikat uusiksi nykykoneen resursseilla, onkin otettu vanhat rajoitteet liki sellaisinaan ja luotu niiden puitteissa lisää kaunista pikselitaidetta. Samalla on säilytetty alkuperäisen pikselintarkka pelattavuus, heitetty mukaan silkinsulava ruudunpäivitys ja roppakaupalla uutta, mainiota musiikkia. Kun kaikki tämä vielä irtoaa Segan virallisella siunauksella parin kympin hintaan, en itse vanhana Sonic-fanina keksi, mitä vielä pyytäisin. Nuorempi polvi voi olla eri mieltä, mutta heille on onneksi kauppapaikat pelejä täynnä.



V2.fi | Mikko Heinonen

Sonic Mania (Playstation 4)

Kellään, joka kasvoi Sonic-siilin parissa, ei ole mitään syytä jättää tätä peliä ostamatta. Muidenkin kannattaa harkita.
  • Sonic sellaisena kuin hänet muistamme
  • Mielettömän kova ääniraita
  • Laadukasta grafiikkaa ja kenttäsuunnittelua
  • Sonic ehti melkein muuttua vitsiksi ennen tätä
  • Välillä turhauttavankin uskollinen esikuvalleen
  • Jo toinen peli, jossa kaipaa DualShock 4:ään parempaa D-padia
< Matterfall... Hey! Pikmin... >

Keskustelut (18 viestiä)

Dreakki

25.08.2017 klo 13.03 9 tykkää tästä

Niin ja missähän ohjaimessa on parempi D-pad, kuin DualShockissa? Xbonen ohjaimessako (huumorivaihtoehto)? Ja mites helvetissä arvostelijan oma henkilökohtainen mielipide jonkin tietyn konsolin ohjaimesta on pelille miinus?
Tingle

Rekisteröitynyt 19.04.2007

25.08.2017 klo 13.54 1 tykkää tästä

Aina tuntuu hyvältä pelata nostalgiasyöttiä, joka onkin lopulta yhtä hyvä ellei parempi kuin esikuvansa.

Dreakki kirjoitti:
Niin ja missähän ohjaimessa on parempi D-pad, kuin DualShockissa?
Switchin pro-ohjaimessa. Sekään ei ihan täydellinen ole. Olen pelannut Sonic 2:sta Mega Driven jälkeen PS2:lla ja Xbox 360:llä, ohjaustuntuma oli aivan hirveä ja pelikokemus keskinkertainen. Nyt Manian lumoissa pelasin pelin uudestaan 3DS:llä ja se olikin erinomainen kokemus.
Mikko

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

25.08.2017 klo 14.13 4 tykkää tästä

Dreakki kirjoitti:
Niin ja missähän ohjaimessa on parempi D-pad, kuin DualShockissa?


Ei se Bonessakaan kummallinen ole (Elitessä siedettävä kun laittaa sen ristikkomallin), mutta helposti parempi kuin DS4:n peukkusurma. En pitänyt siitä 90-luvulla enkä pidä edelleenkään.

Tämä voi tulla ehkä järkytyksenä, mutta arvostelu on erittäin henkilökohtainen mielipide. Se on vähän niinkuin sen tarkoitus. Ja se todellakin vaikuttaa pelikokemukseen, että nykyisin D-padeihin ei panosteta.
Heme

25.08.2017 klo 14.31 9 tykkää tästä

Tämä V2:n Mikko on kyllä täysi pellejätkä. Ei menettäisi mitään, jos lopettaisi V2:n lukemisen varsinkaan nykyään, kun etusivullekin spämmätään noita Seiska-uutisia.
iNdo

Rekisteröitynyt 30.01.2012

25.08.2017 klo 15.08 6 tykkää tästä

Dreakki kirjoitti:
Ja mites helvetissä arvostelijan oma henkilökohtainen mielipide jonkin tietyn konsolin ohjaimesta on pelille miinus?


Saati se että muut pelifirmat ja pelintekijät ovat tehneet paskoja Soniceja.
penan_broidi

25.08.2017 klo 15.18 6 tykkää tästä

Heme kirjoitti:
Tämä V2:n Mikko on kyllä täysi pellejätkä. Ei menettäisi mitään, jos lopettaisi V2:n lukemisen varsinkaan nykyään, kun etusivullekin spämmätään noita Seiska-uutisia.

No voih, loukkasko joku dualshockin semipaskaa d-padia? Etkä kumminkaan lopeta, kunhan purat pahaa oloasi.
Radikus

Rekisteröitynyt 10.04.2007

25.08.2017 klo 15.21

No on Dual Shockeissa (kaikissa siis) sentään parempi ristiohjain kuin yhdessäkään Segan padissä.
pgvhsnbrnibfpe

25.08.2017 klo 18.16 7 tykkää tästä

Minä kehitin Dual-Shockin ja otan nämä puheet henkilökohtaisesti
Sir_Rymylys

Rekisteröitynyt 11.04.2007

26.08.2017 klo 00.23 2 tykkää tästä

Heme kirjoitti:
Tämä V2:n Mikko on kyllä täysi pellejätkä. Ei menettäisi mitään, jos lopettaisi V2:n lukemisen varsinkaan nykyään, kun etusivullekin spämmätään noita Seiska-uutisia.


Höpö höpö. Olen Mikon kanssa monissa asioissa eri linjoilla, mutta kyllä se setä asiansa osaa. Varo kynnystä mennessäsi.
Seppooooo

26.08.2017 klo 01.55 1 tykkää tästä

Antanaa samalla konsolien yksinoikeuksille miinuksia paskoista ohjaimista kun ei ole näppis ja hiiri kombo...
XboxScorpio

Rekisteröitynyt 03.03.2017

26.08.2017 klo 08.11 5 tykkää tästä

Hienoa! Jotenkin tiesin aina, että Mikko on salaa xbox-poika. Vihdoinkin uskalsi tulla ulos kaapista. Mikko, tänään Askon luo saunomaan.
Mikko

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

27.08.2017 klo 16.58

Heme kirjoitti:
Tämä V2:n Mikko on kyllä täysi pellejätkä. Ei menettäisi mitään, jos lopettaisi V2:n lukemisen varsinkaan nykyään, kun etusivullekin spämmätään noita Seiska-uutisia.


http://imgur.com/FAQDh0f
Mikko

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

27.08.2017 klo 17.00

iNdo kirjoitti:
Saati se että muut pelifirmat ja pelintekijät ovat tehneet paskoja Soniceja.


Se, että julkaisijan kontrolli ja maineenhallinta ei ole toiminut ja Soniceina on julkaistu sekä aivan luokatonta laatua että puhdasta shovelwarea, on aivan ehdottomasti miinusta tälle pelille, koska se sai mm. minut epäilemään sen laatua. Jos olisi pitänyt ostaa sokkona, en varmasti olisi ostanut ennen jotakin tuntuvaa alennusta.

Mikko

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

27.08.2017 klo 17.04

Radikus kirjoitti:
No on Dual Shockeissa (kaikissa siis) sentään parempi ristiohjain kuin yhdessäkään Segan padissä.


No tuo nyt sitten vaan ei ole missään määrin totta. Alkuperäinen MD-ohjain on vanhemmiten vähän lonksu, mutta uutena ok. Mega-CD:n 6-nappinen on vielä sitäkin parempi.

Ja sitten semmoinen kuin Sega Saturn, jonka japaniversion (joka tuli myöhemmin käyttöön lännessäkin) padissa on yksi parhaista D-padeista. Siitä menee ohi korkeintaan joku Neo Geo CD.
Radikus

Rekisteröitynyt 10.04.2007

28.08.2017 klo 12.05

Mikko kirjoitti:
Radikus kirjoitti:
No on Dual Shockeissa (kaikissa siis) sentään parempi ristiohjain kuin yhdessäkään Segan padissä.


No tuo nyt sitten vaan ei ole missään määrin totta. Alkuperäinen MD-ohjain on vanhemmiten vähän lonksu, mutta uutena ok. Mega-CD:n 6-nappinen on vielä sitäkin parempi.

Ja sitten semmoinen kuin Sega Saturn, jonka japaniversion (joka tuli myöhemmin käyttöön lännessäkin) padissa on yksi parhaista D-padeista. Siitä menee ohi korkeintaan joku Neo Geo CD.


Makuasioita vissiin, koska jokaisen noista olen omistanut, ja paskoiksi todennut.

Nintendo menee myös ohi (NES ja SNES).
Mikko

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

28.08.2017 klo 12.15

Radikus kirjoitti:
Nintendo menee myös ohi (NES ja SNES).


SNES on oikeasti hyvä (joskaan ei parempi kuin Saturn), NES omaan käteen vain ok.
Radikus

Rekisteröitynyt 10.04.2007

30.08.2017 klo 13.09

NES-padi ei ole tosin päässyt koskaan kunnon testiin, pidän ristiohjaimen parhaudessa ratkaisevana tekijänä sitä miten virheettömästi pystyy suorittamaan liikkeitä mm. Street Fightereissa.
Sir_Rymylys

Rekisteröitynyt 11.04.2007

31.08.2017 klo 12.54

Jostain syystä NES:n ristiohjaimesta on jäänyt kaikkein tuskaisimmat muistot. Niin paljon kun sitä tuli venkslattua, peukalo kipeytyi aina. En sitten tiedä minkä verran ohjaimen muu ergonomia vaikutti asiaan.

Kirjoita kommentti

63933

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova