Hey! Pikmin on sarjansa neljäs osa, vaikkakaan pelin kehityksestä ei vastaa enää emoyhtiö Nintendo, vaan ulkopuolinen kehittäjä Arzest. Peli hyödyntää lähes yksinomaan 3DS -käsikonsolin alempaa kosketusnäyttöä, joten kosketusnäyttötikulle tulee pitkästä aikaa käyttöä.


Kapteeni Olimarin avaruusraketti syöksyy mystiselle planeetalle ja siltä paetakseen on kapteenin saatava kerättyä tarpeeksi aluksen polttoaineena toimivaa sparkliumia. Arvokasta energianlähdettä on kerättävä yhteensä huikeat 30,000 yksikköä. Onnekseen Olimar ei ole yksin kohtaamassa planeetan vaaroja, vaan maailmaa asuttavat pikkiriikkiset pikminit. Nämä hyväntahtoiset olennot auttavat kapteenia matkan varrella.

Pikminit ovat kätevä voimavara, sillä niitä heittelemällä kapteeni Olimar voi esimerkiksi käyttää pieniä otuksia aseena tai apuna esineiden liikuttelussa. Planeetta on kuitenkin vihamielinen ympäristö Olimarille ja varsinkin pikmineille - varomattomasti heitetty pikmin voi päätyä vihaisen tipun päivälliseksi. Lapsenomainen maailma on yllättävänkin väkivaltainen, sillä kuolevat pikminit parkaisevat raastavasti ja niiden henki liihottaa irti ruumiista kuolon kopattua. Sama pätee myös edellä mainittuihin (varsin söpöihin) tipuihin. Elämä on kovaa.



Hey! Pikmin pelimaailma näyttäytyy 3DS-konsolin molemmilla näytöillä, toisin kuin monissa muissa peleissä, joissa alanäyttöä käytetään inventaarion, kartan tai muun infon näyttämiseen. Graafiselta ulkoasultaan peli on tavallaan kaunis maalauksellisine ympäristöineen, mutta loppujen lopuksi maailma itsessään on varsin mielikuvitukseton. Hey! Pikmin ei myöskään hyödynnä konsolin 3D-toimintoa.

Yllättäen outo vieras maailma ei olekaan niin vieras, sillä osa ympäristöistä on oikeasta maailmasta tuttuja leikkikenttiä ja kaatopaikkoja. Olimar ja pikminit vain ovat niin pieniä, että meidän maailmamme ilmeisesti näyttää heidän silmissään oudolta. Onneksi Hey! Pikminin ääniraita on sentään varsin tunnelmallinen.



Pelin mekaniikka on sen suurin ongelma. Pikminien heittely toimii ihan hauskana perusmekaniikkana, mutta jatkuva kosketusnäytön sohiminen tikulla ja samalla toisella kädellä konsolin CirclePadin pyörittely pakottaa kädet käsittämättömiin asentoihin. Pikkuisten olentojen heittelystä kosketusnäytön avulla tulee lisäksi väistämättä mieleen keskinkertainen mobiilipeli, ei täyshintainen peli käsikonsolille. Jostain syystä myös tekeleen vaikeusaste on hilattu järjettömän alas.

Hey! Pikmin on tunnelmallinen älypeli, mutta aivan liian tasapaksu ja verkkainen kokonaisuutena. Pelin puzzlet ovat yhtä mielikuvituksettomia kuin Hey! Pikminin maailma. Näin yksinkertainen ajantappaja ei kuuluisi konsolille ollenkaan, vaan mobiilipelien surullisen kuuluisaan joukkoon.