Tuorein sisältö

Spyro Reignited Trilogy

Arvioitu: Playstation 4
Genre: Tasohyppelypelit
Pelaajia: 1
Ikärajoitus: 7
Kehittäjä: Toys for Bob
Julkaisija: Activision
Julkaisupäivä: 13.11.2018
Pelin kotisivut
Miia Lyyra

30.11.2018 klo 15.34 | Luettu: 17330 kertaa | Teksti: Miia Lyyra

Paluu vanhan ystävän Spyron luokse
Olin 9-vuotias, kun sairastin vesirokkoa eivätkä vanhempani voineet jäädä hoitamaan minua kotiin työpäivän ajaksi. Lähdin mummolaan hoitoon, jossa enoni silloin vielä asui. Hänellä oli huoneessaan melko uudenkarhea televisio sekä PlayStation-konsoli (se ensimmäinen). Laitteen sisuksissa pyöri Spyro the Dragon ja silloin tapahtui ensikosketukseni pelaamiseen. Tästä muutama vuosi myöhemmin löysin itseni Prisman peliosastolta ostamassa lahjaksi saadulla 20 euron setelillä Spyroa ekalle omalle konsolille. Spyrolla ja minulla on siis yhteinen historia, joka avasi minulle tien kohti peliharrastusta.

Uudelleen väritetty



Spyro Reignited Trilogy sisältää Spyro-sarjan kolme ensimmäistä julkaisua: Spyro the Dragon (1998), Spyro 2: Ripto’s Rage! (1999) ja Spyro: Year of the Dragon. Näistä keskimmäinen osa Ripto’s Rage voi osalle kuulostaa tuntemattomalta, sillä esimerkiksi Suomessa peli oli nimetty Gateway to Glimmeriksi, kun taas Japanissa se totteli nimeä Spyro X Sparx: Tondemo Tours. Joka tapauksessa kyseessä on täsmälleen sama teos. Vanhat versiot on nyt niputettu uudeksi kokoelmaksi lähes täysin uudistettuna. Tällä kertaa kehittäjänä on toiminut Toys for Bob, jonka tunnetuimmat julkaisut ovat varmasti Skylanders-sarjan Spyro’s Adventure (2011) ja Giants (2012). Näin ollen ei ole ihme, että Toys for Bob on valikoitunut niputtamaan alkuperäisen sarjan pakettiin.

Käytännössä uudistukset näkyvät pääasiassa grafiikan puolella, jossa kuvanlaatu on kokenut mittavan muutoksen. Muutos ei ole pelkästään HD-laadussa, vaan vanhoja kuvia katsoessa voi huomata eroja myös pienempien yksityiskohtien kohdalla. Siinä missä linnat ja hahmot näyttivät ennen raamikkailta ja kulmikkailta, on uudistus tuonut tullessaan pyöreyttä ja nykyaikaisempaa animaatio-osaamista. Mieleen juolahtaa välittömästi Disney, Pixar ja Skylanders. Vaikka uudistukset ovat mukavan värikkäitä ja nykyaikaisia, tuovat ne mieleen liikaa nykyisille lapsille suunnatun grafiikan. Ne muistuttavat mielestäni jo vähän liikaa esimerkiksi Skylanders-sarjaa, mikä ei tässä tapauksessa retrokuplassa asuvalle ole kovinkaan miellyttävää.


Pienempiä muutoksia on tapahtunut muun muassa musiikin puolella, jossa Stewart Copelandin tekemät sävellykset ovat saaneet myös oman remasterointinsa. Muutokset jäävät kuitenkin niin pieniksi, että eroa tuskin huomaa ja hyvä niin, sillä alkuperäiset kipaleet ovat mahtavia. Retrointoilijat voivat myös napauttaa asetukset-valikosta Copelandin alkuperäissävellykset päälle. Mitä tulee ääninäyttelijöihin, niin alkuperäinen Tom Kenny antaa äänensä Spyrolle myös Reignited Trilogyssa. Sama tyyppi on muuten myös Paavo Pesusieni, jos ette tienneet. Englannin kielen lisäksi tarjolla on puhekäännös myös suomeksi, jossa Spyroa roolittaa Joonathan Kettunen. Kettunen on tunnettu useista lasten sarjojen- ja elokuvien äänirooleista. Harmittavasti suomenkielisessä versiossa näyttelijöitä on huomattavasti vähemmän kuin alkuperäisroolituksessa, joten samat henkilöt esittävät useaa eri roolia, minkä myötä hahmot eivät erotu enää edukseen. PlayStation 4:lla kieltä voi vaihtaa ainoastaan muuttamalla konsolin kieliasetukset, mikä näin vuonna 2018 on melko antiikkinen ratkaisu.

Spyrolla pitää kiirettä osasta toiseen


Palataanpa kuitenkin ajassa hieman taaksepäin, sillä vaikka Spyro oli suosittu ensimmäisen osan ja jatkojulkaisujen jälkeen, ei se silti päässyt aivan samalle tasolle kuin esimerkiksi Mario tai Crash Bandicoot. Näin ollen joukossamme elää varmasti moni, joka ei ole eläissään koskenut Spyro-sarjan tuotoksiin.


Sarjan ensimmäisessä osassa ilkimys Gnasty Gnorc hermostuu heti kättelyssä, sillä kaksi lohikäärmettä erehtyy suorassa TV-haastattelussa haukkumaan Gnastya keskinkertaiseksi ja hieman rumaksi olioksi. Hän suuttuu niin kovasti, että haastattelun lopuksi hän taikoo kaikki lohikäärmeet kristallipatsaiden sisälle. Ainoa joka selviää ilman muuttumisleikkiä on Spyro ja hänen ystävänsä sudenkorento Sparx, ja heidän tehtävänään onkin vapauttaa muut lohikäärmeet. Kun ensimmäiset haasteet on suoritettu, pölähtää jatko-osassa Spyro suoraan portaalin läpi Avalarin maailmaan, jossa pitää on kukistaa pahis nimeltä Ripto. Kolmannessa osassakaan ei jännitykseltä vältytä, sillä heti alussa jänistä muistuttava hahmo Bianca varastaa kaikki lohikäärmeiden munat.


Tekemistä siis riittää alusta loppuun asti, eikä vetelehtimisestä tarvitse haaveilla. Vaikka jokainen peli on oma osionsa, ovat ne paketissa niputettuna oikein onnistuneita. Jos jossakin osassa jää pinteeseen, voi mieltä rauhoittaakseen aloittaa toisen tai kolmannen osan pelaamisen. Kun hermo menee niidenkin parissa, voi palata sen pariin mistä aloitti.

Ehdoton suosikki joululahjaksi


Kun Crash Bandicoot -kokoelma julkaistiin, olin innoissani, sillä myös pussimäyrä oli lapsuuteni sankari. Ongelmana kuitenkin oli, että Crashin uudistuksissa kaikki eivät menneet ihan nappiin. Tasoja hyppiessä tuntui, että ohjausta ja alueita oli muutettu niin, etteivät sormeni enää ulkomuistista osanneet suoriutua kentistä vaaditulla tavalla. Onneksi Spyro Reignited Trilogy ei kärsi samasta ”ongelmasta”. Ongelma on lähinnä heittomerkeissä siksi, että muutokset on huomattavissa vain, mikäli alkuperäisiä on tahkonnut männä vuosina mittavia määriä. Vanhoja ohjauksia on mallinnettu jopa niin tarkasti, että ärsyttävimmätkin mekanismit on tuotu tullessaan. Näistä esimerkkinä uimakohtaukset, joissa porskuttelu on todella haastavaa, koska kamerakuva pomppii miten sattuu ja ohjaus on lähes mahdotonta. Huonojen ohjausmekanismien mukaantuominen onkin ehkä ainoa negatiivinen asia, jonka trilogysta keksin.


Muistan Spyro the Dragonin maailmat ja kentät edelleen kuin omat taskuni, joten tehtävien suorittaminen ja piilopaikkojen sekä kätköjen etsiminen sujui leikiten. Kolmanteen maailmaan päästiin jo reilun tunnin kuluttua aloituksesta, eli vanhoilta tekijöiltä homma sujuu sutjakkaasti. Vaikka koko trilogy on ensisijaisesti itselleni pelkkää vanhojen hyvien aikojen muistelua, en voi olla ajattelematta sitä tosiasiaa, että tällä hetkellä ja erityisesti tulevana jouluna joku 9-vuotias lapsi jossain saattaa tuntea samoja tuntemuksia kuin minä vuonna 1999. Spyro Reignited Trilogy on erittäin hyvin uudistettu versiointi kaikista kolmesta teoksesta ja sen hahmot sekä tarina ovat kestäneet aikaa odotettua paremmin! Skylanders on sulattanut jo ennakkoon tuoreimman sukupolven sydämet, joihin uusimman Spyro-teoksen on nyt helppo matkustaa. Jos hankkisin joululahjaksi jonkun pelin, osoittaisi sormeni kohti violetin lohikäärmeen kuvaa.

V2.fi | Miia Lyyra

Spyro Reignited Trilogy (Playstation 4)

Retro-Spyro on saapunut nykykonsoleille kirkkaampana ja värikkäämpänä kuin koskaan. Koko perheelle sopiva kokoelmateos, josta löytyvät sarjan parhaat osat.
  • Laadukkaasti uudistetut versiot
  • Alkuperäiset versiot kappaleista
  • Suomeksi, jos niin haluaa
  • Uiminen on edelleen hankalaa
  • Liiankin skylandersmainen
< Farming Simulator 19... Just Dance 2019... >
Keskustele aiheesta

Keskustelut (9 viestiä)

dgiwidjfhdh

30.11.2018 klo 17.14 2 tykkää tästä

ma muistan et kaikissa arvosteluissa sanottiin rayman>spyro>crash. etta spyro on kuin mario 64 ja crash tyytyy olemaan super mario bros. kapeat kentat, ei minkaanlaisia puzzleja eika minkaanlaista tarinankerrontaa kenttien sisalla.

tosin itse pidin crashin refleksihaasteesta monta kertaa enemman kuin spyron haukotuttavasta jolkottelusta
lainaa
Jonne

30.11.2018 klo 20.31 1 tykkää tästä

Oli kyllä mukava ja mahtava palata lapsuuden maisemiin joiden muistan odottaneen eskarista pääsyä pleikkarin demojen joukossa. Mielestäni oli hienoa että maisemat muistuttivat sitä muistikuvaa mitä lapsuudesta oli jäänyt. Jotain pelin nostalgia-arvosta kertoo sekin että Spyro aiheutti katkoksen RDR2:sen pelaamisen ja preferoin sitä vastajulkaistuun bäfä vitoseen.

Peli oli yllättävän helppo ja se olikin omalla kohdalla enemmänkin nostalgiatrippi kuin varsinainen pelikokemus. Harmittavasti peliä ei saanut englanniksi suomenkielisillä teksteillä mutta meni se nuinkin.
lainaa
Stalinger

01.12.2018 klo 00.19 1 tykkää tästä

Multa jäi Spyrot kokonaan välistä, koska valveuduin pelaamiseen ensimmäisellä Mariolla (ja Metroidilla ja Kid icaruksella muuten... Pelkosen Jaanan kellarissa. Tosissaan siis.). Jokainen konsoli on käytännössä siitä lähtien ollut itsellä tai kaverilla ja kaikkia pelejä on tullut pelailtua genrestä riippumatta (paitti about urheilupelit). Crashit ovat tutumpia ja jopa Croc Psx:llä. Itse syntynyt 1984. Taidan kuitenkin imasta tämän trilogian uutukaisena itselleni lähiviikkoina. Tuntuu että tarve on kova. Psx:llä muistan Medievil 1 & 2 yksinä parhaimpina peleinä sillä alustalla, ja onneksi ensimmäisestä on remake tulossa tulille. Tämä Spyro trilogia näyttää harvinaisen hyvin duunatulta remasteroinnilta. Omille lapsilleni opetin pelaamista kehtoikäisenä jo ja kaikenmaailman pacmanit ja ensimmäiset Mariot tietenkin jo yleissivistävänä koulutuksena. Nyt molemmat ovat hyvin tietoisia jo pelihistoriasta ja en ihmettelisi jos löytäisivät vielä itsensä pelialalta. Videopelit ovat kaunis asia! Muistakaahan se, ja vaalikaa pelaamista ja sen parhaita puolia myös jälkikasvullenne. Peace kaikille! Terveisin Stalinger/Veepee uho/Nihilusti
lainaa
Joooonas

01.12.2018 klo 05.54 3 tykkää tästä

Jälleen kerran laatuarvostelua Miialta. Keep it up!
lainaa
miialyyra

Moderaattori

Rekisteröitynyt 15.05.2017

01.12.2018 klo 10.29 1 tykkää tästä

dgiwidjfhdh kirjoitti:
ma muistan et kaikissa arvosteluissa sanottiin rayman>spyro>crash. etta spyro on kuin mario 64 ja crash tyytyy olemaan super mario bros. kapeat kentat, ei minkaanlaisia puzzleja eika minkaanlaista tarinankerrontaa kenttien sisalla.

tosin itse pidin crashin refleksihaasteesta monta kertaa enemman kuin spyron haukotuttavasta jolkottelusta


Joo vaikka en ihan jolkotteluksi sanoisi, niin onhan Spyrossa ja Crashissa aika iso ero noissa puzzleissa. Spyrossa ne jää lähinnä jonkun munavarkaan perässä juoksemiseen tai pitää yrittää litää jonnekkin paikkaan. Kolmantena on sitten piilopaikat, mutta ei niitäkään oikein puzzleiksi voi kutsua. Mä ite tykkään kummastakin :) Mukavaa vaihtelua toisilleen!

Jonne kirjoitti:
Harmittavasti peliä ei saanut englanniksi suomenkielisillä teksteillä mutta meni se nuinkin.


Tää olisi ollut itsellekkin se mieluisin vaihtoehto. Tosi mälsää, että näin ei voinut tehdä.

Stalinger kirjoitti:
Psx:llä muistan Medievil 1 & 2 yksinä parhaimpina peleinä sillä alustalla, ja onneksi ensimmäisestä on remake tulossa tulille.


Onneksi! Koska MediEvel-sarja kuuluu kans lemppareihin. Sitäkin tuli skidinä pelattua. Oli jollain demolevyllä jotku osa jommasta kummasta. Se osio ainakin menee siis kuin leikiten :D
Muokannut: miialyyra 01.12.2018 klo 10.32 lainaa
Jonne

01.12.2018 klo 14.51 1 tykkää tästä

Voi sitä demolevyjen aikaa! Medievilin demosta muistaa hyvin sen kuinka aikaraja ahisti taustalla ja sitä yritti päästä mahdollisimman pitkälle siinä ajassa jonka se antoi. Harmi että sekin peli jäin demokokemukseksi. Vielä.
lainaa
Sir_Rymylys

Rekisteröitynyt 11.04.2007

01.12.2018 klo 16.27 1 tykkää tästä

Jonne kirjoitti:
Voi sitä demolevyjen aikaa! Medievilin demosta muistaa hyvin sen kuinka aikaraja ahisti taustalla ja sitä yritti päästä mahdollisimman pitkälle siinä ajassa jonka se antoi. Harmi että sekin peli jäin demokokemukseksi. Vielä.

Kannattaa ainakin ykkönen pelata. Kuuluu kevyesti PSX:n parhaimmistoon. Itseltäni jäi aikoinaan kakkonen kokematta ja se tulikin divarista poimittua tässä pari vuotta sitten. Pettymykseksi osottautui, mutta tulipahan tuokin vaje sivistyksessä paikattua.
lainaa
miialyyra

Moderaattori

Rekisteröitynyt 15.05.2017

01.12.2018 klo 18.34

Jonne kirjoitti:
Voi sitä demolevyjen aikaa! Medievilin demosta muistaa hyvin sen kuinka aikaraja ahisti taustalla ja sitä yritti päästä mahdollisimman pitkälle siinä ajassa jonka se antoi. Harmi että sekin peli jäin demokokemukseksi. Vielä.


Jep! Mulla taitaa noita demoja olla vieläkin tallessa jossakin, ehkä :D

lainaa
iNdo

Rekisteröitynyt 30.01.2012

02.12.2018 klo 08.17

dgiwidjfhdh kirjoitti:
ma muistan et kaikissa arvosteluissa sanottiin rayman>spyro>crash. etta spyro on kuin mario 64 ja crash tyytyy olemaan super mario bros. kapeat kentat, ei minkaanlaisia puzzleja eika minkaanlaista tarinankerrontaa kenttien sisalla.

tosin itse pidin crashin refleksihaasteesta monta kertaa enemman kuin spyron haukotuttavasta jolkottelusta


Osta nÄppÄimistÖ.
lainaa

V2.fi Tiktok
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova