Tuorein sisältö

Halo Wars

Arvioitu: Xbox 360
Genre: Strategiapelit
Pelaajia: 1, moninpeli
Ikärajoitus: 16
Kehittäjä: Ensemble Studios
Julkaisija: Microsoft Games
Julkaisupäivä: 27.02.2009
Pelin kotisivut
Manu Pärssinen

26.02.2009 klo 10.45 | Luettu: 14726 kertaa | Teksti: Manu Pärssinen

Haloita ja hallitse
On 1990-luvun loppu ja pieni Bungie-niminen poppoo työstää Apple Macintoshilla reaaliaikastrategiapeliä nimeltä Halo. Vuosituhannen vaihduttua projektin potentiaalin huomaa iso Microsoft ja siitä syntyy yksi kaikkien aikojen suosituimmista FPS-pelisarjoista. Seitsemän vuotta myöhemmin Bungie jatkaa omille poluilleen, mutta Halo palaakin juurilleen Ensemble Studiosin toimesta. Ympyrä sulkeutuu, kun kauppojen hyllyille saapuu nyt Halo Wars - Halon maailmaan sijoittuva RTS-peli.

Halo-sarjan fanit odottavat uusilta peleiltä paljon myös tarinan osalta. Tähän tarpeeseen Halo Wars ei valitettavasti vastaa, vaikka sanaa eeppinen onkin mainoslauseissa viljelty. Erinomaisen komeat välivideot kuljettavat pientä juonenpoikasta, jonka varjolla covenantteja kuritetaan, mutta päähahmot, kuten kersantti John Forge ja typytohtori Ellen Anders ovat varsin sieluttomia ja perinteisiä. Pientä makua ajasta ennen Master Chiefiä kuitenkin saadaan.

Kontrollit keskellä kämmentä


RTS-pelit mielletään yleensä PC:iden kauraksi, johtuen monipuolisemmista kontrollimahdollisuuksista. Konsoleilla strategioiden suurimmaksi haasteeksi ja kompastuskiveksi onkin aina noussut peliohjaimen taipuminen moiseen toimintaan. Ensemble Studios on tehnyt parhaansa ja lopputuloksena on jotakuinkin sujuva tilannehallinta - ehkä tämän parempaan ei voi pystyäkään?

Suurin ongelma on haluttujen joukkojen valitseminen. Helpoin tapa on RB-napin (ruudulla näkyvien yksiköiden valinta) ja LB-napin (kaikki yksiköt) käyttäminen. Alkuvaiheessa niiden kanssa tuli kyllä sekoiltua ns. isännän otteella, kun töppöilin aina koko sotajoukot jonnekin, vaikka osan oli tarkoitus jäädä vaikkapa tukikohtaa tai siviilejä suojaamaan. Kätevä apu tähän ovat liipasimet, joilla voi valita tietyn tyyppiset yksiköt, kunhan ensin kaikki ovat valittuna. A-näppäimellä voi myös valita yksittäisen soturin tai maalata isomman joukkion. Viimeksi mainittu on kuitenkin hankala hallittava ja taas tuli usein valittua niitäkin yksiköitä, joiden oli tarkoitus jäädä paikalleen.

X-näppäimellä valitut yksiköt saa liikkumaan haluttuun paikkaan tai hyökkäämään halutun vihollisen kimppuun. Sotajoukoilla on myös kiitettävästi tekoälyä, sillä joka vihulaista ei tarvitse naputella, vaan omat soturit rynnistävät automaattisesti muidenkin lähettyvillä olevien vastustajien kimppuun. Y-näppäin on varattu erikoishyökkäyksille, esim. kranaateille tai muulle tehokkaammalle sotavälineelle. Emoaluksen komentamisen lisäksi D-padista löytyvät oikopolut tukikohtaan ja joukkojen sijainteihin sekä viimeisimpään hälytykseen.

Opetusosion ja parin tehtävän harjoittelun jälkeen sormet alkavat löytää oikeat napit ja käy selväksi, että kontrolleilla kyllä pärjää Halo Warsissa vallan mainiosti. Näin sujuvaa ja hauskaa ei RTS:ien pelaaminen ole konsoleilla ennen ollut, mutta vastapainona näkyy sitten koko touhun yksinkertaistuminen.

Haloittelijan tuuria


Yksi Halojen pienistä innovaatioista oli rytmittää toiminta lyhyisiin actionpläjäyksiin. Sama pätee myös Halo Warsiin ja idea muotoutuu varsin hyvin myös strategiamaailmaan. Kampanjamoodin 15 tehtävää ovat tehokkaasti rytmitettyjä toimintarykäyksiä, joissa kuitenkin jätetään sopivasti taukoja tukikohdan rakenteluun, joten pahaa paniikin tunnetta ei pääse syntymään. Aistit pitää kuitenkin pitää hereillä ja adrenaliini sykkii suonissa.

Pelin vaikeustasoa voi säätää Legendaariseen asti, mutta varsinkin helpommilla tasoilla siinä on outoa heittelyä. Olin jo tyytynyt siihen uskoon että alkupään tehtävä, jossa suojellaan kolmea evakuontialusta, päätyy vääjäämättä kahden niistä tuhoon. Neljännellä yritykselläni yhtä ei sitten yllättäen tarvinnutkaan suojella lainkaan ja silti pääsi kaksi alusta matkaan. Tiukka skriptaus näkyy välillä liiankin selvästi, mutta sitä tarvitaan tahdin säilyttämiseksi. Uudelleen yrittäminenkään ei välttämättä potuta, sillä joka tehtävän jälkeen pisteet ynnätään yhteen ja pelaaja palkitaan mitalilla tinaisesta kultaiseen.

Tukikohtien rakentaminen on oleellinen osa useimpia tehtäviä. Kunhan sodinta antaa myöten, varmistetaan alue, johon emoalus tiputtaa pohjarakenteen. Siihen voidaan sitten vapaasti sijoittaa parakkeja jalkaväen kouluttamiseen, supply padeja resurssien hankkimiseen, reaktoreita, ajoneuvoparakkeja ja niin edelleen. Monista muista strategiapeleistä poiketen resursseja ei tarvitse itse kerätä (vaikka niitä hieman maastosta löytyykin), vaan pikkualukset tuovat niitä supply padeille. Usein paras strategia olikin päivittää kyseinen laskeutumisalusta isommaksi heti kuin mahdollista, päivittää tukikohta enemmän rakennuksia sallivaksi linnakkeeksi, rakentaa pari reaktoria ja sitten täyttää maailma sotajoukoilla.

Kun resursseista ei juurikaan tarvitse huolehtia, yksinkertaistuu itse pelaaminen huomattavasti. Joukkiot noudattavat kivi-paperi-sakset -periaatetta (maa-ajoneuvot voittavat jalkaväen, jalkaväki ilma-alukset ja ilma-alukset ajoneuvot), UNSC:n joukkojen ollessa hieman tehokkaampia covenantien isompaa lukumäärää vastaan. Lisäjippona pelaaja voi ottaa vielä yhteyden Spirit of Fire -emoalukseen, joka tarjoaa kiertoradalta tehokkaan MAC-hyökkäyksen, joukkojen ja rakennusten korjausta sekä apua kuljetukseen. Välillä pelaajan avuksi saattaa saada myös ryhmän spartalaisia tai lisävastapuoleksi - jonka olisi voinut jättää poiskin - Floodin.

Strategiaa vai tragediaa?


Taas pienenä kumarruksena kohti emosarjaa, Halo Warsia voi pelata myös kaverin kanssa co-op -tilassa, jolloin toimitaan saman tukikohdan komentajina. Verkkovastusten ollessa vielä arvosteluhetkellä varsin vähäisiä, tarjosi hektisintä toimintaa skirmish deathmatch. Kyseisessä tekoälyjoukkoja vastaan käytävässä taistossa ovat alusta asti kaikki teknologiat valmiina, reilusti resursseja ja lisäjoukkoja saa valtaamalla muiden tukikohtia.

Halon värikäs scifimaailma on puristettu yläilmanäkymään hienosti, vaikka jokseenkin muovisen pienoismallin oloisesti. Isot alukset räjähtävät tuhoutuessaan palikkamaisen kökösti, toisaalta joskus animaatioiden yksityskohtaisuudesta yllättyykin, sillä mm. tukikohdista löytyy kivoja kikkoja ja spartalaiset suorittavat FPS-Haloista tuttuja liikkeitä. Vaikka sitä Halo Warsissa yritetäänkin eri keinoin, kunnon sankarifiilistä Halojen tapaan ei saada aikaiseksi. Suuri karahdus kiville on mielestäni musiikkiraidassa, joka yltyy eeppiseksi liian harvoin, eikä ainakaan lisää mitään pelin tunnelmaan.

Halo Wars ei ole uusi Starcraft tai Command & Conquer, se ei ole konsolistrategoiden äärimmäinen messias ja tehonaksuttelivat varmasti naureskelevat sille selän takana. Se on RTS-peli juuri minunlaisilleni, joita eivät vakavammat naksut kiinnosta ja Halo-maailma kiehtoo, mutta jos minäkään en suuremmin innostu, on jossain menty pieleen.

V2.fi | Manu Pärssinen

Halo Wars (Xbox 360)

Halo Wars ei haasta PC-strategioita, mutta on genrensä parhaimmistoa konsolimaailmassa. Erilainen näkökulma Halo-universumiin on helppo omaksua ja peli viihdyttää, vaikka tuntuu liiankin simppeliltä.
  • sydämeltään Halo
  • tekninen toteutus
  • kivasti actionia
  • välianimaatiot
  • liiankin simppeli
  • vaisu tarina
  • vaisut musat
< Race Pro... A Vampyre Story... >
Keskustele aiheesta

Keskustelut (8 viestiä)

Kimitri

Rekisteröitynyt 22.04.2007

26.02.2009 klo 11.44

Harmi. Ensemble olisi pystynyt parempaan aikaisemmin, mutta firmassa ei varmasti ole ollut herkkua työskennellä viimeisten kuukausien aikana. Lisää rahaa ja aikaa, niin peli olisi voinut täyttää lupauksensa.
lainaa
Wegetzu

Moderaattori

Rekisteröitynyt 08.08.2008

26.02.2009 klo 13.58

Ostamatta jätän jo pelkän demonkin perusteella. Ei nämä konsolistrategiat ole muutenkaan kiinnostaneet verrattuna kaikenmaailman mikrottamiseen pc:llä.
lainaa
HelG

Rekisteröitynyt 10.01.2009

26.02.2009 klo 15.11

Genrensä parhaimmistoa todellakin, sanoisin että paras konsoliRTS tähän päivään. Ikävää että Ensemble hajosi, studion jälki oli erinomaista alusta loppuun vaikka tämä viimeinen ei ihan AoE-sarjan tasolle ylläkkään. Toivottavasti Robot Entertainment ja Microsoft tekevät pelille paljon lisämatskua, ja ehkä jossakin vaiheessa uuden Age of Empireksen :>
lainaa
Mi5

26.02.2009 klo 16.56

Olisin arvostanut, jos olisivat laittaneet Covenanteille kampanjan, ja vastapainona tosiaan vaikka jättääneet sen Floodin pois.
About samoilla linjoilla olen muutenkin demon jäljiltä, mutta musiikkia en liian rauhalliseksi menisi arvostelemaan. Tulee melko paska fiilis jos tunkee jotain älyttömän kiihkeää sankarimusaa naksuttelun päälle. Ja tämä mitä porukka kutsuu "eeppisyydeksi", tungetaan peleihin muutenkin ihan liikaa, ei joka kohdan ja taistelun tarvitse olla niin älyttömän vakavaa, käy lopulta tylsäksi. Eikä sitä hernekeittoakaan joka päivä pistetä naamariin.
lainaa
stammy

Rekisteröitynyt 30.07.2007

26.02.2009 klo 21.28

Foorumille sepittelin viestin poikasta, joka sivuaa tätä arvostelua. Sieltä siis löytyy "kommentointini":

http://v2.fi/keskustelut/?mode=viewtopic&pid=37633#37633
lainaa
prisoner

27.02.2009 klo 22.21

kyllä vähän harmittaa kun ei tullutkaan sitten niin hyvää halo strategia pelia kun odotti mutta toivottavasti robot jatkaa parempaan malliin ja tekisi uusia hyviä pelejä
lainaa
Norz

01.03.2009 klo 21.44

Olen muuten samaa mieltä tästä arvostelusta mutta tiputtaisin arvosanaa kuutisen pistettä. Peli ei tarjoa mitään uutta.
lainaa
Muntu

Rekisteröitynyt 08.12.2007

03.03.2009 klo 21.20

Joo ei kyllä iskenyt. AoE:n ja AoM:n kaltaisien täydellisyyksien jälkeen uskalsin jo odottaa jotain superia, mutta pettymys oli aika suuri. Ei mene ostoon.
lainaa

V2.fi Tiktok
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova