Tuorein sisältö

Call of Duty: Modern Warfare 4

Arvioitu: Playstation 5
Genre: Sotapelit, Toimintapelit
Pelaajia: 1, moninpeli
Ikärajoitus: 18
Kehittäjä: Infinity Ward
Julkaisija: Activision
Julkaisupäivä: 23.10.2026
Pelin kotisivut
Esa Toikkonen

Tänään klo 19.24 | Luettu: 127 kertaa | Teksti: Esa Toikkonen

Joulunajan avaava lyijysuihku
Uuden Call of Dutyn ilmestyminen markettien hyllyille on varma joulun ajan alun merkki. Viimevuotinen Black Ops 7 oli harha-askel, mutta Modern Warfaren tarinallisen saagan päätösosassa ollaan vankemmin oikeilla urilla. Maata mullistavia uudistuksia ei tälläkään kertaa tarjota, mutta vanhoista palasista pienin onnistunein uudistuksin on onnistuttu kokoamaan vetovoimainen kokonaisuus.


Modern Warfare 4:n kampanjan juoni jatkaa siitä, mihin MW3:ssa jäätiin. Vakikapteeni John Price on edellisten tapahtumien seurauksena etsintäkuulutuslistausten kärjessä. Heikosta asetelmasta huolimatta Price juonii kostoa sarjan konnalle Markaroville. Hän ei kaihda keinoja ja on tarpeen tullen valmis jopa liittoutumaan vanhojen vihollistensa kanssa. Tarinan mutkikkuutta ja toisaalta syvyyttä luo toinen päätarinahaara, jossa seurataan eteläkorealaista Price Parkkia. Amerikkalaisten ja korealaisten sotilaiden sekaryhmään kuuluvan tulokassotilaan silmien kautta peli esittelee karulla tavalla sodan julmuutta Pohjois-Korean hyökätessä etelänaapuriin. Kauppareissun päättyminen räjähdyksiin ja sen seurauksena hädissään tungeksivien siviilien seassa kapeilla kaduilla juokseminen herättää tunteita tässä maailmantilanteessa.

Makeimmat 10 tuntia


Tarina etenee melko vauhdikkaasti kahden tarinahaaran välillä pomppien ja näin kyllästyminen ei pääse yllättämään. Pelissä onkin 16 tehtävää, joiden selvittämiseen menee kymmenisen tuntia. Kentät ovat yhtä lukuun ottamatta putkimaisia ja tiukasti ohjattuja, mikä jättää tilaa elokuvalliselle ohjaukselle. Tapahtumat ja teemat vaihtelevat paljon matkan varrella. Perinteisemmän jalkaväkisodinnan lisäksi välillä koetaan esimerkiksi hiippailua, vauhdikkaita takaa-ajoja ja pienimuotoisia nyrkkitappeluita. Peli etenee käsikirjoituksessaan kuin juna, ja mielestäni tämä tuttu tyyli on juuri järkevin tapa tehdä tähän peliin kampanjatilaa – muissa pelimuodoissa pelaajalle annetaan enemmän vapauksia.


Pohjois-Korean lumisiin maisemiin sijoittuva Stranded tekee poikkeuksen tiukkaan kädestä pitämiseen. Laajalla vapaasti koluttavalla alueella on kolme pääkohdetta ja pitkäksi aikaa muuta tutkittavaa ja kerättävää. Haasteiden kanssa saa edetä haluamassaan järjestyksessä ja laajuudessa. Jos ei halua rikkoa muun kampanjan luomaa vauhdintunnetta liiaksi, voi tuhottaviin tukikohtiin siirtyä napin painalluksella, mutta koin mieluisammaksi tutkia aluetta muutenkin ja turvauduin jalkapatikkaan. Pienempien kylien putsaaminen mahdollistaa oman varustelun kehittämisen, mutta pieni tavoitteettomuus kaivertaa eikä houkuta tekemään muuta kuin pakollisen.


Yksinpeli on kokemuksena mainio ja mielestäni sarjan selvästi paras, mitä itse olen pelannut. Pelin Pohjois-Koreaa esittävät lokaatiot ovat mielenkiintoisia ja maan tarinalliset valtataistelut käänteineen koukuttavia. Kahden tarinahaaran seuraaminen on välillä hieman sekavaa, mutta lopulta haarat solmiutuvat saumattomasti yhteen. Tapahtumia on sen verran paljon, että peliä olisi mieluusti jatkanut pidempäänkin. Pelissä kohdattiin useampiakin hyvin kirjoitettuja hahmoja, joiden koettelemuksiin olisi voinut perehtyä syvällisemminkin. Graafisesti yksinpeli on todella näyttävä, mikä antaa kokemukselle viimeisen silauksen.

Keikalta on selvittävä hengissä


Uudistunut DMZ-pelimuoto oli ennalta pelin odotetuin. MW2:ssa ensiesittelynsä saanutta pelitilaa en aiemmin ollut kokeillut, mutta muissa peleissä extraction shooter -genreen tutustuneena tiesin mitä odottaa. Lyhyesti kuvailtuna pelimuodossa suoritetaan erilaisia tehtäviä ja kerätään resursseja laajassa pelimaailmassa, jota vartioivat tietokoneen ohjastamat pelihahmot. Oman säväyksensä tuovat pelierissä vastaan asettuvat muut verkkopelaajat, jotka janoavat sinua hengiltä varastaakseen löytämäsi varusteet. Jos kuolet, menetät kaiken. Jos taas selviät poistumispisteelle ja pääset tilatun sotilaslentokoneen kyydissä pois, saat pitää keräämäsi. Taisteluihin voi ottaa osaa maksimissaan 20 kolmen hengen tiimiä.


Uutuutena pelimuodossa pelaajalla on kokemuksen karttuessa kehittyvä tukikohta 3D-printtereineen ja ammuntaratoineen. Pienellä metsäalueella sijaitsevassa tukikohdassa valmistaudutaan koitoksiin muun muassa valitsemalla varustusta ja päivittämällä sitä ryöstöretkillä kertyneillä materiaaleilla. Joistain kilpailijoista poiketen sotilailla ei ole erillisiä hahmoluokkia, mutta sotilastaan voi kehittää pelaamisesta kertyvillä kokemuspisteillä.

Pelierää aloittaessa valitaan, halutaanko pelata tarinallisesti käsikirjoitettuja vai satunnaistehtäviä. Kolmantena vaihtoehtona on loikata pelimaailmaan ilman ennalta määriteltyä tehtävää. Vasta ensimmäisen pelierän alettua homman mittakaava alkaa todella hahmottua. Kartta on valtava ja täynnä erilaisia piilotettuja tehtäviä ja piilopaikkoja, joista voi kerätä pienen reppunsa täyteen loottia. Genren muihin peleihin verrattuna DMZ ei ole tunnelmallisimmasta eikä visuaalisimmasta päästä. Klassisesta COD-hipasta pitäville se on kuitenkin erinomainen vaihtoehto, varsinkin kun Modern Warfaressa on Black Ops -vuosien jälkeen palattu perinteisempiin kontrolleihin ja loikkiminen ympäriinsä ei ole niin luonnottoman ketterää. Edelliseen Modern Warfareen verrattuna kontrolleja on kuitenkin sujuvoitettu, ja liukuminen eteenpäin on jouhevampaa Black Opsien tapaan.


Perinteisen moninpelin puolella meno on tutunomaista. Pelierät löytyvät vauhdikkaasti, pauke käy erien jälkeen levelien kasvaessa, ja ohjain meinaa lentää ikkunasta, kun tänäänkään ei ole minun päiväni. Suurin näkyvä uudistus aiemmin mainittujen kontrollien lisäksi on Kill Block -harjoituskeskuskartta, joka muodostuu modulaarisesti kolmesta erien välillä vaihtuvasta palasta. Palasissa on tuttuja osia vanhoista kartoista, kuten Crashista, ja kehittäjä lupaa yli 500 kenttävariaatiota. Lupaus kuulostaa hurjalta, mutta käytännössä erilaisia pääty- ja keskipaloja ei hirveästi tarvita, jotta lupaus täyttyy. Kenttien vaihtelevuus oli kuitenkin virkistävää ja kartta oli tavallisiin pieniin karttoihin verrattuna erittäin houkutteleva ympäristö ja tarjosi erinomaisen alustan esimerkiksi Gun Game -pelimuotoon.

Kill Block onkin melkoinen valopilkahdus muuten geneerisessä kenttäsuunnittelussa. Kirjoitushetkellä pelissä on 21 tavallista monipelikarttaa, joista Shipment ja Shoothouse ovat vanhoja tuttuja. Karttoja on laaja valikoima, mutta ne ovat tutunomaisia sokkeloita, jotka eivät säväytä, ja karttaäänestyksissä vanhat kiertävät tämän vuoksi todella usein. Litiumjalostamolle sijoittuva Lithium ja sodan runtelema luminen kaupunkikartta Backstab olivat myös mieleenpainuvia, joskin siihenkin vaikutti niiden yleisyys pelierien näyttämöinä. Ground Warin suuria, jopa 64 pelaajan taisteluita käydään kolmella laajalla kartalla, jotka pohjautuvat DMZ:ssa ja kampanjassa nähtyihin maisemiin. Ne ovat karttoina varsin toimivia, mutta Battlefield 6 tuhoutuvine ympäristöineen on tuoreena mielessä, ja Call of Dutyn vastaava viritelmä tuntuu hieman muoviselta kompromissilta.

Kolmesta palasta koostuu moni homma


Yhteen vedettynä Modern Warfare 4 on monipuolinen ja suureksi osaksi oikein onnistunutkin räiskintäkokonaisuus. Väkivaltaa ja monesti sivuutettuja aihealueita käsittelevä elokuvamainen kampanjatila oli niin mainio, että todennäköisesti pelaan sen lävitse vielä uudelleen. DMZ on toisaalta hankala, muttei lainkaan niin mieltä raastava kuin esimerkiksi Marathon. Peliin on helppo loikata, eikä henkensä puolesta tarvitse pelätä aivan yhtä paljon, joten pelimuotoon tutustuu tässä pelissä huomattavasti rennommin. Pelimuodon kartta on mainion monipuolinen ja hahmonkehitys on järkevä ja luo sopivaa koukkua jatkaa uusien tehtävien suorittamiseen.


Varsinainen verkkomonipeli on tuttua huttua, mutta karttapuoli on jopa keskimääräistä geneerisempi. Uudelleen ajateltu Kill Block toimii oivana ympäristönä monelle pelimuodolle, mutta muuten vaisu karttavalikoima jättää toivomisen varaa. Yksinpelikampanja ja DMZ olisivat ansainneet jopa kiitettäviä arvosanoja, mutta moninpeliosuuden takia kokonaisuudelle ei voi antaa aivan niin korkeaa arvosanaa.

V2.fi | Esa Toikkonen

Call of Duty: Modern Warfare 4 (Playstation 5)

Call of Duty tarjoaa mieleenpainuvan kampanjan ja onnistuneesti päivitetyn DMZ-tilan. Monipeli on tuttua kauraa pelisarjan konkareille, joskin uudet kartat eivät nouse klassikkotasolle.
  • Kampanja on tarinaltaan kiinnostava ja tapahtumiltaan vauhdikkaasti etenevä
  • Yksinpeli on todella näyttävä
  • DMZ on monipuolinen ja helposti lähestyttävä extraction shooter
  • Modulaarinen Kill Block -kartta tarjoaa uudenlaisen lähestymistavan moninpeliin
  • Moninpelikarttainsinöörien luovuus on hukassa
< The Legend of Zelda:...

Keskustelut (0 viestiä)


Kirjoita kommentti