Tuorein sisältö

Pokemon Violet

Arvioitu: Nintendo Switch
Genre: Roolipelit, Seikkailupelit
Pelaajia: 1,1-4
Ikärajoitus: 7
Kehittäjä: Game Freak
Julkaisija: Nintendo
Julkaisupäivä: 18.11.2022
Pelin kotisivut
Nanne Kukkura

09.01.2023 klo 17.18 | Luettu: 1246 kertaa | Teksti: Nanne Kukkura

Violet ja Scarlet: Pokemonin uusi suunta?
Pokemonit, niitä riittää eikä loppua näy. Viimeksi ilmestynyt ja meilläkin arvosteltu Pokémon Legends: Arceus toi sarjaan avoimen maailman ja Violet/Scarlet jatkaa samaa linjaa.


Violet ja Scarlet ovat tuttuun tapaan kaksi erilaisilla aloitus-taskumöröillä varustettua sisarversiota, jotka ovat muutoin sisällöltään lähestulkoon samat – ne muutamat erot ovat luonteeltaan lähinnä kosmeettisia eivätkä varsinaisesti vaikuta juonellisesti. Eräs jo kannessakin esitelty ero tietysti on, kumman kahdesta erityisestä ratsuksi (tai mopoksi, kuinka sen nyt ottaa) tarkoitetusta pokémonista matkakumppanikseen saa, Miraidonin vai Koraidonin. Mukana on osapuilleen 400 pokémonia yhdistäen 9. generaatiota sekä aikaisemmilta generaatioilta tuttuja otuksia sekaisin, joten kansikuvapokémonien lisäksi kaikenlaisia monstereita on mukana myös ensimmäistä kertaa löydettäväksi.

Klassista ja ei-klassista


Violet aloittaa klassisesta perusasetelmasta, jossa nuori pokémon-kouluttaja lähtee äidin helmoista kohti oman elämänsä suurinta seikkailua. Kymmenvuotias, tai ei ainakaan paljoa sitä vanhempi sankarimme saa tutustua uuteen asuinsaareensa, välimerimäisen eksoottiseen Paldeaan ja valmistautuu menemään paikalliseen pokémon-kouluttajien akatemiaan. Pian rannalle huuhtoutuu mystinen, loukkaantunut Miraidon, jonka mukana kuvioihin tulee uusia suuntia.


Vapaa maailma kehystää kolmea erillistä, rinnakkain kulkevaa juonta. Victory Road, Path of Legends ja Starfall Street ovat pelattavissa vapaasti valittavassa järjestyksessä ja tahdissa. Näissä tavoitteena on tulla pokémon-mestariksi, metsästää mystisiä Titan-pokémoneja salaisuuksineen sekä hankkiutua eroon Paldeassa eripuraa aiheuttavasta ja koppavasta Team Starista. Juoni ei keskity enää pelaajan ja tämän oman pókemonin suhteeseen, vaan huomio ohjautuu enemmänkin muihin kuin pelaajaan itseensä, mikä on kiinnostavan erilainen tapa tehdä Pokémonia. Kaikki kiteytyy lopuksi yhtenäiseen päätöstarinaan, joka on onneksi kiinnostavin kaikista neljästä – ei sitä perinteisintä Pokémonia sekään, vaan jotakin muuta.


Koulunkäynti ei ole suuressa osassa Violetissa. Se on vähän hassua, etenkin kun koulussa aloittamisesta tehdään alussa suuri numero. Opiskelun kulissi on löyhä ja olisin toivonut siihen enemmän runkoa, sillä käytännössä koulu jää taakse hyvin pian ja siitä muistuttaa kohta lähinnä enää hahmon koulupuku. Koulupukuisia oppilaita ja muita hahmoja kulkee pitkin maailmaa ja niillä, joilla jotain sanottavaa on, on pakissaan joskus joitakin hyvinkin hauskoja repliikkejä. Eniten nähtävien hahmojen dialogi on pidetty siedettävän pituisena ja helppolukuisena, tarjoten sopivan ripauksen persoonallisuutta – siitäkin huolimatta, ettei ääninäyttelyä ole ainakaan vielä koettu tarpeelliseksi lisätä peliin.

Ydinasioiden äärellä


Tyypillinen Pokémon-pelien perusmekaniikka pokémonien etsimisen, keräilyn, vahvistamisen ja kouluttajana parhaaksi tulemisen merkeissä on läsnä samassa perusmuodossa kuin ennenkin. Pokémon-taisteluihin pääsee kulkiessaan kutakuinkin muutaman metrin välein, sillä Paldeassa otuksia on valtava määrä sen jokaisella alueella. Vaikeustaso ei ole mukautuva vaan se nousee alueittain, millä on varmasti haettu sitä, että pelaajan eteneminen juonitehtävien parissa ei olisi missään vaiheessa liian vaikeaa. Pokémonien tasoa on aika nopeaa nostattaa omaa kuuden yksilön taistelutiimiään parantelemalla ja täyttämällä pokédexia.


Vihollisen ehkä joskus muutamaa yksikköä korkeampi taso ei vielä kerro taistelun lopputuloksesta mitään ja se tuntuu tasapainoiselta. Omalla pelityylilläni oikeaa haastetta luonnonvaraisista pókemoneista sai lähteä hakemaan urakalla pian kauempaakin. Grindaamista edellytetään huomattavasti entistä vähemmän, mikä ehkä kertoo yrityksestä muuttaa painotusta ainakin tämän pelin osalta, ehkäpä aloittelijaystävällisempään suuntaan. Muita haasteennälkäisiä pokémon-kouluttajia on myös ripoteltu vastustajiksi pitkin poikin eriteltyjä alueita. Tietyn määrän näitä voittamalla saa pieniä lisäpalkintoja alueen Pokémon Centeristä.

Taisteluissa käytettävät esineet, opittavat liikkeet ja erilaiset tarvikkeet eivät ole merkittävästi muuttuneet edellisiin osiin verrattuna. Uutena juttuna mukana ovat herttaiset voileipä-minipelit ja erilaisia boosteja tuovien voileipien syönti piknikillä omien pokémonien kanssa. Lisäksi mukana ovat Terastal-lataukset, joilla yhden pokémonin voi taistelussa muuttaa jalokivimuotoon. Tera-muoto vaihtaa hetkellisesti pokémonin tyypin ja se tarjoaa merkittävän lisäyksen hyökkäysten voimaan. Turbo-pokémonointi on esitetty näyttävillä animaatioilla ja se on hauska lisäkikka takataskuun, mutta samalla se antaa hieman ylimääräistä helpotusta muutenkin kohtalaiseen vaikeustasoon. Koska Terastal-moukula täytyy ladata Poké Centerissä ennen seuraavaa käyttökertaa, kaikkia taisteluita ei onneksi voi jyrätä jalokivivoimin.


Taisteluruutu on samankaltainen kuin ennenkin ja helppo tulkita. Taisteluissa vain on ilmaa, valtavasti ilmaa. Lyhytkin taistelu tuntuu hitaalta, kun joka välissä peli pitää tarpeetonta, turhauttavaa tuumaustaukoa.

Moninpelikompastelua


Enimmillään neljä pelaajaa voivat muodostaa verkon kautta ryhmän ja pelata Violetia (sekä Scarletia) samanaikaisesti, nähden toinen toisensa pelimaailmassa. Kokemus on hyvin rajoitettu eikä toisten taisteluita voi seurata kunnolla, mutta omia juonitehtäviään voi tehdä käytännössä rinnakkain. Taistelut kaverien kanssa on tehtävä taistelulinkityksen kautta. Kaiken kaikkiaan moninpeli jättää paljon toivomisen varaa siinä, mitä kaverien kanssa voisi tehdä ja mitä iloa koko ominaisuudesta edes saa irti.


Raidit ovat Tera-muotoisia pokémoneja vastaan käytäviä ryhmätaisteluja, joissa taas enimmillään neljä pelaajaa liittyy ryhmään ja käy hakkaamassa yhden hirviön kerrallaan. Tämän jälkeen on tietysti mahdollisuus napata pokémon, jos se sattuu kiinnostamaan. Luokitus menee yhdestä seitsemään tähteen vaikeustason mukaan. Toteutus on tönkkö: helpot raidit ovat liian helppoja ja korkeammilla tasoilla yhteys-, tasapainotus- ja suorituskykyongelmia on paljon, mistä aiheutuu jumitusta, aikalaskuriongelmia sekä epäreiluja taistelutilanteita pelaajien kannalta.

Puoliraaka Pokémon


Pokémon Violet (sekä Scarlet) kärsivät keskeneräisyyden tunteesta myös graafisesti sekä musiikin puolesta. Teemoissa on tiukkaa toistuvuutta, jonka kuunteluun kyllästyin nopeasti. Visuaalinen puoli on heikko, eikä päivityksiä suurimpien ongelmien korjaamiseksi ole tarjottu vieläkään tämän jutun julkaisun aikaan. Yksittäisenä poikkeuksena: osa efekteistä näyttää hienoilta. Halusin odottaa, tulisiko parannuksia joulun 2022 aikoihin, mutta ei. Tarkentaakseni valitustani: ongelmia on mm. ruudunpäivityksessä, tekstuureissa, animaatioissa, 3D-malleissa ja piirtoetäisyydessä, joten niiltä ei pääse karkuun juuri ollenkaan. Bugisuus on kovaa ja sille oli aluksi helppo naureskella, mutta tässä vaiheessa siinä ei ole enää mitään hauskaa. Kunpa peli olisi viitsitty testata ja tehdä kunnolla loppuun ennen sen julkaisua.


Paldea osoittautui suureksi ja myös aika tyhjäksi, kun lähdin seikkailemaan eri alueita tutkien. Kaupungit ja kylät on tehty visuaalisesti lämminhenkisiksi ja äkkivilkaisulla kiinnostavan näköisiksi, mutta etenkin juuri kaupunkien kohdalla käy ilmi, että suurin osa alueista ja suurista rakennuksista on vain tarpeettoman suurta tilantäytettä. Näillä paikoilla on kauppoja vaikkapa asusteiden, piknik-tarvikkeiden ja herkkujen ostamiseen, mutta muuten ne tuntuvat persoonattomilta kyhäelmiltä. Luonnossa taas on muutamia potentiaalisesti upeita paikkoja, joskin piirtoetäisyyden ongelmat, bugit ja matalan resoluution tekstuurit ja tekstuurien toistuvuus usein pilaavat näkymän.

Pokémon Violet on murtautunut irti roolipelistruktuurista, mutta ei täydellisellä tavalla. Vapaata tilaa on, mutta oikeastaan järjellistä puuhaa tai edes tutkittavaa saisi olla enemmän. Pokémonien löytäminen, nappaaminen ja kouluttaminen ovat edelleen kovinta ydintä myös Violetissa, eikä siitä ole lipsuttu. Perusmekaniikan ympärillä vain on niin paljon pahvinmakuista, koreilevaa höttöä että on vaikeaa ymmärtää, miksi peli on julkaistu tällaisena. Olisin halunnut pitää Violetista kovastikin ja olin harmissani, kun ydinmekaniikkojen lisäksi oikeastaan mikään ei tyydyttänyt tai tuntunut toimivalta. Rehellisesti sanottuna: avaan Switchillani edelleen mieluummin Arceuksen kuin Violetin.

Ruutukaappaukset 720 p-tarkkuudella.

V2.fi | Nanne Kukkura

Pokemon Violet (Nintendo Switch)

Pokemon Violet yrittää ottaa ison harppauksen ulos RPG-kaavasta, mutta kompuroi avoimen maailmansa kanssa.
  • Uudenlaista perspektiiviä Pokémon-sarjaan
  • Paldea on paperilla hieno ympäristö
  • Avoimen maailman tyhjyys ja tylsyys
  • Jatkuvat suorituskyky- ja grafiikkaongelmat
  • Yleinen tunne keskeneräisyydestä
< Shadows Over Loathin... WRC Generations... >

Keskustelut (0 viestiä)


Kirjoita kommentti




www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova