Tuorein sisältö

Until Dawn

Arvioitu: Playstation 4
Genre: Toimintapelit
Pelaajia: 1
Ikärajoitus: 18
Kehittäjä: Supermassive Games
Julkaisija: Sony Computer Entertainment
Julkaisupäivä: 26.08.2015
Pelin kotisivut
Esa Toikkonen

24.08.2015 klo 20.34 | Luettu: 12375 kertaa | Teksti: Esa Toikkonen

Toinen kerta voi viedä hengen multa
Kymmenen teinin kokoontuminen kaukana sivistyksestä Blackwood Mountainin kartanolla päättyi vuosi sitten kamalalla tavalla siskosten hävitessä mystisesti liian pitkälle menneen pilailun jälkihöyryissä. Tapahtuman vuosipäivän kunniaksi nuoriso kokoontuu samassa paikassa vuoden takaisista tapahtumista huolimatta. Kuten arvata saattaa, kummia tapahtuu jälleen. Itse en lähtisi tälle mökille uudelleen.


Until Dawn on monella tapaa erityinen peli. Itseasiassa se on kuin videopelin ja elokuvan yhdistelmä, hieman kuin Quantic Dreamin hittipeli Heavy Rain. Pelinä se ei ole mullistava, kuten ei myöskään elokuvana, mutta näiden sekoituksena se on oikein mahtava. Tämän tyyppisiä pelejä ei juurikaan ole nähty ja sen vuoksi olenkin odottanut, että pääsisin näkemään mikä tätä vuoristoa piinaa.

Aamunkoittoa odotellessa


Pelin alussa nähdään paljon varsinaista tarinaa pohjustavia välinäytöksiä ja hahmojen välisiä keskusteluja. Henkilöhahmot esitellään nopeasti ja selkeästi, minkä ansiosta heihin pääsee nopeasti kiinni ja juonen seuraaminen on selkeää. Kaverukset käyttävät talvista pimeyttä surutta hyväkseen ja samalla säikyttelevät sohvalla istuvaa pelaajaa tietämättöminä siitä, mikä heitä pian odottaa.

Kohtausten lopuksi pelaaja istahtaa tohtori Hillin vastaanotolle, jossa hänelle esitetään tukku kysymyksiä. Näillä kysymyksillä Hill etsii pelaajan pelkoja ja niitä käytetään tekemään kokemuksesta asteen karmivampi pelaajan kannalta. Hetket tohtorin rapistuvan pöydän takana tuntuvat hämmentäviltä ja pidemmän päälle jopa hieman ahdistavilta. Kuka hän oikeasti edes on?


Paluu Hillin penkiltä itse peliin tehdään muistelopätkällä, jossa käydään televisiosarjamaisesti läpi mitä aiemmin pelissä on tapahtunut. Tämä on hyvä lisä teatraaliseen kokemukseen ja tapa piilottaa latauskatkoja, mutta harmittavasti pätkää ei esitetä silloin kun pelin käynnistää uudelleen ja jatkaa aiemmin aloitettua peliä. Siinä tilanteessahan sitä oikeasti voisi tarvita muistin tukea, jos vaikkapa ei olisi viikkoon peliin koskenut.

Ollako paha vai hyvä ohjaaja


Pelaajan tekemät päätökset ovat pelin suola myös tohtorin vastaanoton ulkopuolella. Niitä tehdään jatkuvasti ja osalla on pidemmälle vaikuttavaa merkitystä. "Oikaisenko vaarallista reittiä vai pelaanko varman päälle ja kierrän vaarat" on melko pienen tuntuinen valinta metsän keskellä tapahtuvassa juoksussa, mutta silläkin saattaa olla kauaskantoisia vaikutuksia. Hahmojen välillä kuolemasta päättäminen oli kamalan tuntuista varsinkin tilanteissa, joissa mielestäni molempien olisi vielä tarinallisesti kuulunut jatkaa. Onkin mielenkiintoista kuulla myöhemmin onnistuuko pelin pelaamaan tappamatta ketään, tai vaihtoehtoisesti niin, ettei kukaan nuorista säilyisi hengissä. Itse päädyin välimallin ratkaisuun.


Yllättäviltä juonenkäänteiltä pelissä ei vältytä ja ne lisäävät kokemuksen koukuttavuutta. Tarina on kokonaisuudessaan mielenkiintoinen stereotyyppisine henkilöhamoineen ja tunnettuihin kauhuelokuviin viittauksineen. Perusidealtaanhan se on hyvin perinteinen: teinit menevät pitämään hauskaa kauas kaikesta, tappaja tulee ja sitten arvotaan, kuka kuolee ensimmäisenä. Tuttu asetelma ei pidemmän päälle haittaa, koska tarinan etenemiseen pystyy vaikuttamaan ja asetelma muuttuu hetki hetkeltä jännittävämmäksi.

Erilaisia valintoja


Pelin läpäistyäni koin suurta halua nähdä, miten olisi käynyt jos olisinkin parissa kohtaa toiminut eri tavalla. Pääjuonellisesti näiden muutaman merkittävän valinnan muutos ei suuresti näkynyt, mutta koin kohtauksia, joita aiemmin en ollut nähnyt. Pelin taustoja esittelevissä extra-videoissa vilahti kohtaus, joka poikkesi paljon oman pelikokemukseni tapahtumista. Siitä heräsi mielenkiintoinen ajatus – miten he tuollaiseen tilanteeseen ovat joutuneet? Valintojen kautta peli tekee pelaajastaan merkittävän ohjaajan ja ohjaimesta kiinni pitävä tuntee tärkeytensä.


Pelissä tehtäviä valintoja voi ohjastaa kahdella tapaa; perinteisellä ohjaintatin kääntelyllä, tai vaihtoehtoisesti ohjaimen liiketunnistusta hyödyntävällä kapulan heiluttelulla. Itse käytin liikeohjausta ja se yksinkertaisuudessaan toimi hyvin. Kontrollien pienoiset ongelmat tulivat eteen hahmon liikuttamisessa, joka tapahtui perinteisesti vasenta ohjainsauvaa liikuttamalla. Pelihahmo ei suostunut millään kävelemään polkua suoraan, vaan heittelehti polun laidalta toiselle. Kuvakulman vaihtuessa tuli myös tehtyjä ei-haluttuja liikkeitä, jotka pienissä määrissä häiritsivät elokuvamaista kokemusta.

Katseet tulevaisuuteen


Pelityypissä paljolti nähdyt quick time eventit ovat myös tässä teoksessa läsnä. Tiukassa tilanteessa ruutuun ilmestyy näppäinsymbolin kuva ja sitä tulisi painaa ennen kuin ruudulla nopeasti tikittävä aika umpeutuu. Jos siinä onnistuu, niin pelihahmo etenee vauhdilla eteenpäin ja jos ei, niin sitten kompuroidaan. Joissain peleissä nämä ärsyttävät, kun epäonnistuminen saattaa tarkoittaa kuolemaa ja paluuta lähtöpisteeseen. Until Dawnissa paluuta taaksepäin ei nähdä kuin osassa lyhyitä kiipeilykohtauksia, joissa pudotaan maahan ja yritetään uudelleen. Jos hahmo sattuu kuolemaan epäonnistuneen painalluksen vuoksi, niin se on vain osa ohjaamaasi tarinaa ja homma jatkuu ilman kuollutta hahmoa.

Pelikenttiin on ripoteltu pieniä toteemeja, joita keräämällä voi nähdä, mitä tulevaisuudessa saattaa tapahtua. Se, meneekö homma niin kuin on ennustettu, on täysin pelaajasta kiinni. Lisää pientä keräiltävää tarjoavat johtolangat, joita keräämällä voi löytää vinkkejä mystisten tapahtumien selvittämiseen.

Karkkia silmille ja korville



Graafisesti peli on huippuluokkaa. Ennakkoversiota piinanneet ruudunpäivitysongelmat loistavat miltei täysin poissaolollaan ja pelin seuraaminen on silmille nautintoa. Äänipuolella orkesteri luo mystistä tunnelmaa ja ympäristön äänet tekevät kokemuksesta piinaavan. Ääninäyttelijöissä nähdään muutamia tuttuja nimiä, kuten Peter Stormare (Prison Break) ja Hayden Panettiere (Heroes). Muuten mainioita ääninäyttelysuorituksia hieman häiritsevät pelin tarjoamat valinnat ja niistä johtuvat keskusteluiden töksähtelyt.

Playstation Cameran omistajia suositellaan kytkemään kamera konsoliin pelaamisen ajaksi, koska se nauhoittaa muutamissa ennalta määrätyissä kohtauksissa pelaajan reaktioita. Nämähän ovat toki niitä hurjimpia säikyttelykohtauksia. Jälkeenpäin niitä on oikein hauska katsella, jos on sattunut säikähtämään oikein kunnolla. Omat tallenteeni eivät olleet ihan olleet niitä hauskimpia, mutta osassa on nähtävissä, että meikä-jätkähän ihan säikähti. Valikoiden mukaan pari säikyttelykohtausta jäi kuvaamatta, mistä päätellen valintojeni ansiosta ohitin ne täysin. Ehkä ne koetaan sitten ensi kerralla.

Until Dawn on osalle Playstation pelaajia kuin pieni joulu. Kokonaisuus on helkutin koukuttava ja viimeisen päälle viimeistelty. Pienessä hetkessä pelihahmot muuttuvat läheisiksi ja nopeasti heidän kohtaloaan joutuu oikeasti pelkäämään. Pientä säikyttelyä riittää läpi pelin ja pimeään aikaan pelattuna vessatauotkin muuttuivat pelottavan tuntuisiksi. On selvää, että peli tulee jakamaan mielipiteitä, mutta tämän tyyppisistä peleistä nauttivat ovat kuin kotonaan. Peli kesti kohdallani noin seitsemän tuntia, joten sitä toki kannattaa miettiä, onko kesto täysihintaisen pelin väärti. Itse nautin joka sekunnin edestä ja tulen peliin palaamaan vielä joskus.

Pelissä on suomenkielinen tekstitys. On kuitenkin hyvä muistaa ettei peli sovi alle 18-vuotiaille.

V2.fi | Esa Toikkonen

Until Dawn (Playstation 4)

Until Dawn kuin hyvä kirja – sen nautiskelua ei malta millään lopettaa ennen kuin viimeinenkin sivu on käännetty ja pahamaineinen katoamisten aiheuttaja selvillä.
  • Wau minkä näköinen!
  • Mahdollisuus vaikuttaa tapahtumiin
  • Pääsääntöisesti hyvin luodut henkilöhahmot
  • Näyttelijöiden liikkeet tuotu sulavasti peliin
  • Pakko nähdä mitä seuraavaksi tapahtuu
  • Erittäin mielenkiintoinen tarina…
  • … mutta ei ihan riitä täysiin pisteisiin
  • Liikkuminen välillä hankalaa
< Spectra... Trine 3: The Artifac... >

Keskustelut (3 viestiä)

Guetta

Rekisteröitynyt 03.08.2011

25.08.2015 klo 03.00 6 tykkää tästä

Tämä on hemmetin hieno kuulla, vähän tätä sanomaa kyllä olin lueskelevanikin parin viikon aikana. Ensimmäinen julkistus E3 aikaan lähinnä jätti mieleen tönkköyden tilanteissa ja tylsän tusinakauhun kuvan, mutta kiva kuulla että ongelmat on voitettu ja asiat tehdään itseasiassa hyvinkin pilke silmäkulmassa. Ostoon menee jossain vaiheessa.
lainaa
kauhupelitop

25.08.2015 klo 19.32

ensi kertaa sellainen peli jota tosiaan jaksoi, ja ei osannut oikein ennakoida asioita, mitä tuleva pitää
lainaa
OldHorny

Moderaattori

Rekisteröitynyt 11.10.2007

26.08.2015 klo 03.29 6 tykkää tästä

Muutama tunti takana, ja ehdottomasti itselleni vuoden peli!
lainaa

Kirjoita kommentti




Muita tekstejä tältä kirjoittajalta

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova