Tuorein sisältö

Rogue Galaxy

Arvioitu: Playstation 2
Genre: Roolipelit
Pelaajia: 1
Ikärajoitus: 12
Kehittäjä: Level 5
Julkaisija: Sony Computer Entertainment
Julkaisupäivä: 05.09.2007
Pelin kotisivut
Jarkko Rotstén

01.10.2007 klo 08.00 | Luettu: 5933 kertaa | Teksti: Jarkko Rotstén

Astu ristiriitaiseen avaruuslaivaan.
Kaukana galaksin laidalla sijaitsee aavikkoplaneetta Rosa. Siellä nuoriherra Jaster Rogue haaveilee, kuinka hän vielä jonakin päivänä matkustaa halki avaruuden. Jaster ei osaa aavistaakaan, että hänen haaveensa tulee toteutumaan hyvin pian. Pienen valkoisen valheen saattelemana nuori sankari ajautuu yhteen galaksin kovimpien piraattien kanssa, matkustaakseen halki avaruuden, kohti käymättömiä korpimaita.

Reaaliaikaista piratismia


Viime kuukausina eurooppalaiset j-ropefanit ovat saaneet hyppiä riemusta. Niin suuren, kuin vähän pienemmänkin budjetin julkaisuja on nähty täkäläisten pelikauppojen hyllyillä enemmän kuin koskaan aiemmin. Yhteistä melkeinpä kaikille näille peleille on se, ettei juuri mikään niistä uskalla murtaa jo vuosia sitten hyväksi havaittua kaavaa. Juonensa puolesta Rogue Galaxykään ei järin rohkeita askelia ota suuntaan eikä toiseen. Sankari on uhkarohkeata uhoa pursuava (ärsyttävä) nuori poika, jonka kotikylään hyökkää kaamea jymymonsteri, ja kohta koko universumi kaipaa pelastajaa. Stereotyyppisyydestään huolimatta Rogue Galaxy on kuitenkin, jos ei nyt pelinä suorastaan erinomainen, niin vähintäänkin tervetullut tuttavuus kyseisen genren ystäville.

Reaaliaikaiset taistelut nostavat pelin kiinnostavuutta roimasti. Möröt hyökkivät perinteitä kunnioittaen säännöllisin väliajoin tyhjästä, mutta varsinainen tappelu on genrerajoja rikkovan suoraa äksöniä. Näyttävät taikatemput ovat luonnollisesti mukana, ja energiajuomia on muistettava nauttia taistelun timmellyksessä. Perinteistä vuoropohjaista taistelua monimutkaisempaa ei Rogue Galaxyn suora toiminta kuitenkaan ole. Erilaisia perusliikkeitä on varsin hillitty määrä, ja perustaisteluiden kestot vaihtelevat muutaman kymmenen sekunnin käsirysyistä korkeintaan reilun minuutin mittaisiin nujakoihin. Tekoäly osaa ohjata muita ryhmän jäseniä varsin mukavasti, joten pelaajan ei tarvitse olla heitä jatkuvasti kaitsemassa. Pelaaja voi myös halutessaan vaihtaa ohjastamaansa hahmoa lennosta.

Kauniin yllätyksetöntä


Pelin visuaalinen anti on alustansa iän huomioon ottaen kerrassaan erinomaista. Sarjakuvamaisesti toteutetut hahmot ovat melkein kuin suoraan japanilaisesta animaatiosarjasta ja taustat ovat häikäiseviä. Näyttävyydestään huolimatta grafiikka jaksaa pyöriä nykimättä ja ilman ylipitkiä lataustaukoja. Vanha kiusantekijä, eli huono kamera nakertaa hieman myös Rogue Galaxyn nilkkaa. Etenkin pomotaisteluissa virtuaalinen kameramies tuntuu tekevän välillä kaikkensa, että vaarallinen monsteri pysyttelisi kuvan ulkopuolella, vaikka miten yrittäisi käsipelillä käännellä.

Pelin ääninäyttely on yllättävän laadukasta. Rogue Galaxyn maailman monimuotoisuutta korostetaan sen asukkien erilaisilla aksenteilla, joista erityisesti piraatti-Simonin skottimurre erottui edukseen. Pelin musiikki ei valitettavasti ole sieltä paremmasta päästä. Perin yllätyksettömät ja usein hitusen liian lyhyet biisit kallistuvat useammin sinne ärsyttävyyden puolelle kuin ajaisivat asiansa. Äänimaailmassa on muutenkin turhan paljon toistoa, kun ryhmän jäsenet heittelevät jatkuvasti samoja irtokommentteja.

Pahiten Rogue Galaxyä polville potkii pelin hidassoutuisuus. Ensimmäisen (umpitylsän) tunnin perusteella peliä ei kuitenkaan kannata vielä lopullisesti tuomita, sillä sen jälkeen toiminta vasta varsinaisesti hiljakseen käynnistyy - ainakin osittain. Toiminnantäytteiset taistelutkaan eivät kuitenkaan estä pelaajaa tylsistymästä pitkitetyissä osuuksissa, joissa pelaajaa juoksutetaan tuntitolkulla edestakaisin jonkin yksittäisen esineen perässä yllättävän pian monotoniseksi käyvässä ympäristössä. Onneksi tallennuspisteitä on ripoteltu sentään kohtuullisen viljalti, sillä niiden avulla pelihahmoaan pystyy materialisoimaan ryhmänsä paikasta toiseen huomattavasti ripeämmin kuin jalkapatikalla. On myös harmi, että useimpien niin sanottujen ongelmien ratkaisut väännetään pelaajalle rautalangasta. Tästä johtuen peli tuntuu välillä suorastaan surkastavan aivoja. Myös se, ettei kaikkia välivideo-dialogeja pysty skippaamaan, saattaa kiristää heikkohermoisemman pelaajan hikipantaa.

Ei savuketta


Rogue Galaxyn hahmokavalkadi on niin ikään genrelleen hyvin uskollinen. Muutamia positiivisia yllätyksiäkin sentään on, kuten alkumetreillä Jasterin kimppaan lyöttäytyvät sympaattiset robotit Simon ja Steve. Koiraspuoleisia pelaajia ajatellen pelin naishahmot ovat pukeutuneet naurettavan pieniin minihameisiin, paljastaviin toppeihin, tai sitten molempiin. Useimmat hahmot kärsivät lievästä yksiulotteisuudesta. Hahmojen välinen kemia ei oikein tahdo syttyä, eikä syvyyttäkään päästetä syntymään.

Erilaisia perusvihuja soisi löytyvän enemmänkin, koska taisteluihin ajautuu kuitenkin niinkin usein. Pahiksilla on sentään sopivan erilaisia ominaisuuksia, jotka piristävät jatkuvaa tappelua hitusen. Pääosin perushirviöt lakoavat ilman isompaa hienvuodatusta, mutta välillä pelaaja törmää myös vaarallisempiin otuksiin, kuten arkuiksi naamioituneeseen körilääseen, joka yleensä verottaa ikävästi pelaajan energiajuomavarastoa. Tyrnemmän kokoiset pomoviholliset ovat myös melko vakuuttavia. Niiden lakoaminen vaatii yleensä hieman enemmän tarkkaavaisuutta, joskin useimmiten peli ehtii paljastaa mörköjen heikon kohdan, ennen kuin pelaaja ehtii chocoboa sanoa. Isompien monstereiden niittaamisessa auttavat matkan varrelta löytyvistä esineistä rakentuvat erityistaidot, jotka ovat siis niitä näyttäviä taikatemppuja, joita RPG-peleissä on totuttu näkemään.

Paremman puutteessa


Tekemistä Rogue Galaxyyn on ympätty vähintäänkin kotitarpeiksi asti. On monsterimetsästäjien ranking-listaa, erityistaitojen kehittämistä, aseiden yhdistelyä supermiekoiksi, ötökkäjahtia ja ties mitä. Harmi sinänsä, että osa ominaisuuksista jää väkisinkin paitsioon. Näillä näkymin tuskin olen nimittäin pelaamassa peliä uudelleen läpi vain kokeillakseni vähemmälle huomiolle jääneitä feetsuja, jotka kuitenkin ovat puhtaasti sivuosassa. Rogue Galaxy on kaikin puolin melko kertakäyttöinen peli. Sen juoni ei yksinkertaisesti jaksa nostaa pelaajan innostusta riittävän korkealle, että pelin pariin jaksaisi palata. Toki pelille on saatu mittaa muutaman kymmenen tunnin verran, mutta millä keinoin, onkin sitten hieman kyseenalaista. Loistava taistelusysteemi ja tyylikäs grafiikka eivät vielä riitä tekemään pelistä klassikkoa, vaikka hillittömän kauas siitäkään tittelistä Rogue Galaxy ei jää.

V2.fi | Jarkko Rotstén

Rogue Galaxy (Playstation 2)

Tuoreen tuntuista taistelusysteemiään lukuunottamatta harmillisen yllätyksetön, joskin erittäin näyttävä roolipeli.
  • Tuore taistelusysteemi
  • Visuaalisesti upea
  • Paljon tekemistä
  • Toisto
  • Tarinan toivoton kliseisyys
  • Yksiulotteiset hahmot
< Halo 3... MySims... >

Keskustelut (3 viestiä)

Muntu

03.10.2007 klo 00.12

Vähän ihmetyttää tuo "yksiulotteiset hahmot" miinuksissa, kun tässähän oli jengi parhaasta päästä. Paljon parempaa kuin esim. FF VIII:n angsti-teinit. Itse olisin antanut vähintäänkin 89 pistettä, mutta onhan 80 todella hyvä
Sivari

23.10.2007 klo 12.40

Pelin hahmot ovat tosiaan aivan toisesta ääripäästä kun "yksiultteiset hahmot". Erittäin mielenkiintoisia ja innovatiivisia hahmoja on tähän hyvään roolipeliin ympätty. Peruskaavalla erinomaisesti toteutettu perinteinen japsirope. Itse antaisin arvosanaksi 90.
Odin

Rekisteröitynyt 24.04.2007

21.10.2008 klo 11.33

Jep, samoilla linjoilla kahden edellisen kanssa. Täytyy kyllä sanoa, että minun mielestäni tämä parempi kuin FFXII, joka oli ihan ass-kick -peli, mutta jokin Rogue Galaxyssä vaan viehättää.

Eli jos sinulla ei tätä peliä vielä ole, niin HANKI SE! (Tämä siis japsiropen ystäville ^_^)

Kirjoita kommentti

79690

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova