Karhulan lahja maailman stoner/sludgemarkkinoille eli Demonic Death Judge iskee toisella albumillaan tiskiin klassikon ainekset sisältävän tuotoksen. Vahvasti 70-lukulaiseen, Black Sabbath -murinaan perustuva stoner/doom/death/sludge -keitos on jo niin sakeaa, ettei kriittiselle äänenpainolle jää juuri sanansijaa. Omaperäisyydestä voidaan tietenkin vääntää kättä mutta oman genrensä ohjearvoihin peilatessa Demonic Death Judgen Skygods on jäätävä tekele.

Bändi on sorvannut musiikkiin lisää psykedeliaa ja pieniä viitteita 70-luvun blueshenkisestä vintage rockista on siroteltu makupaloiksi ankarana murisevaan riffimyllyyn. Ja kuunnelkaa kitarariffien lisäksi maukkaita, suorastaan muhkeita bassolinjoja. Vokaalit hoidetaan edelleen ankaralla death-vaihteella, joka on koko levyn mitalle hieman puuduttava vaihtoehto - varsinkin kun vokaaleissa ei aggressiotason suhteen ole käytössä kuin yksi asetus.

Levyltä on vaikea poimia yksittäisiä huippuhetkiä sillä kokonaisuus puhaltaa vahvasti yhteen suureen nuotioon. Ainoa raskaasta virrasta selvemmin erottuva hetki on Nemesis, joka on post rockin ulkoasussaan jännä trippi keskellä huumaavan pauhaavaa happoriffitaivalta. Kiekon nimibiisi esittelee maukkaita 70-luvun koristeita, ärräpäistä ei kuitenkaan tingitä. Yhdessä Salomontaari -jyräyksen kanssa viisut muodostavat albumin terävimmän keihäänkärjen. Aqua hiatus innostuu koristelemaan heleällä kitaranäppäilyllä ennen hitaasti etenevän vyörytyksen alkua. Myös Cyberprickin suhteen kaverit ovat nauttineet juuri oikeanlaista "heinää".

Demonic Death Judge on omassa viitekehyksessään vaikuttava ilmestys. Raskas ulosanti, hapokas vintage-ympäristö ja tinkimätön asenne tekevät Skygods-albumista kestohyödykkeen, jolla on sanottavaa vielä parinkymmenen vuoden kuluttua.