Tuorein sisältö

Lacuna Coil: Broken Crown Halo

J.A. Kaunisto

25.05.2014 klo 23.17 | Luettu: 3270 kertaa | Teksti: J.A. Kaunisto

Italialaisen kevtymetalliorkesteri Lacuna Coilin pari viimeisintä levyä ovat testailleet jo harmittoman siistiä poppimetallin peruskaavaa. Kun pari edellistä albumia tuotti mm. Linkin Park -yhteyksistä tuttu Don Gilmore, yhtäläisyyksiä löytyi soundien puolelta myös Linkin Parkin leiriin. Nyt mies on vaihtunut, Jay Baumgardner on aikaisemmin työskennellyt mm. Papa Roachin, Godsmackin, P.O.D:n, New Found Gloryn, Coal Chamberin ja vaikkapa Alien Ant Farmin kanssa. Muutamissa viisuissa on hieman tukevampaa särmää mutta toisaalta Amerikan pehmoista särinärokkia on myös riittämiin. Lacuna Coililla on kuitenkin halua yhdistellä puhtoista jenkkimenoa vaikkapa Amaranthen harrastamaan menevään Abba-metalliin.

Broken Crown Halo -albumilta ensimmäisenä puskee silmille hallittu siisteys. Hienosäädettyä jenkkimenoa. Viisuissa on paikoin ärhäkämpää aggressionostatusta joka on tarkemmin kuunneltuna vain savuverhoa - kertosäkeet vedetään läpi hempeilevällä otteella. Rajumpi kitaravallikin on suodatettu useimmiten pumpulikerroksen läpi. Tuloksena on toimivaa rokkimetallia tunnelmallisella syntikalla vahvistettuna. Cristina Scabbialla on mainio ääni mutta naisen vokaalisuoritusta ei voi väittää kovin laaja-alaiseksi. Miesäänen värittömyys on suuri miinus. Jos Lacuna Coilin uuden albumin viisuja kuulee radiosta, arvailu bändin nimestä voi olla melkoista nopan heittoa.

Levyn aloittava Nothing stands in our way tyrkyttää tukevaa aggressiomyllyä siihen malliin että on tarkistettava soittimeen eksyneen kiekon henkilöllisyys. Viisun edetessä kitaroista kuohitaan sirkkelisoundi ja vokaalitkin rauhoittuvat. Kuitenkin, tehokasta kertsivetoista rokkimetallia. Zombies tekee vastaavan tempun, Lacuan Coililla on selkeästi kiukkuisempi ote ja kitarasoundissa on jortikkaa. Hostage to the light on jo huomattavasti häveliäämpi tekele vaikka kertosäe nousee vielä mukavasti lentoon. Konetemppuja ja industrial-huuruja säteilevä Die and rise on yhä mukavan ärhentelevä tekele mutta kiekon edetessä tuottaja Baumgardner kaivaa esiin New Found Gloryn ja Alien Ant Farmin studioasetuksia kovin mitäänsanomattomalla lopputuloksella.

Lacuna Coilin paketti on kunnossa. Viisuissa on koukuttavaa kertsiä ja soundi ei karkoita perusvirtasta liian tukevalla aggressiolla. Puunattu jenkkisoundi aiheuttaa kuitenkin ajoittain puutumista. Myös tiettyä laskelmoinnin fiilistä on ilmassa. Kaunista ja ylevää mutta samalla kovin turvallista ja kertakäyttöistä purkkametallia. Lacuna Coil ei ole kuitenkaan valumassa (entistä) kevyemmälle uralle.

V2.fi | J.A. Kaunisto
< The Normal Heart... Edge of Tomorrow... >

Keskustelut (1 viestiä)

PekkaPerusinsinööri

26.05.2014 klo 19.39

Mistä hel********vel*tistä sä näitä levyjä suollat... Ekaks Khroma kiinitti huomion ja nyt tää.. saisit kirjoittaa vähän enemmänkin arvosteluja
lainaa

Kirjoita kommentti




V2.fi Instagramissa
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova