Tuorein sisältö

Yksin Marsissa

Ensi-ilta: 09.10.2015
Genre: Draama, Sci-fi
Ikäraja: 12
Jari Tapani Peltonen

08.10.2015 klo 18.00 | Luettu: 16053 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen

Yhden ihmisen kuolema on tragedia. Miljoonan ihmisen kuolema on tilastotiedettä. Yksin Marsissa (The Martian) on Robinson Crusoe -mukaelma sillä erolla, että kaikki maailman ihmiset tahtovat pelastaa Crusoen (Marsista). Tiedemiehet, insinöörit ja byrokraatit painavat pitkää päivää ja pulliaiset pällistelevät tv-lähetyksiä toreilla. Kun astronautitkin ovat valmiita vaarantamaan henkensä, mikä on kappalevalinta, jolla ihmissuvun mahtavuutta korostetaan? David Bowien Starman?! "Tähtimies... odottaa taivaalla... Hän sanoi meille, että elkää tyrikö... Sillä hän tietää, että kaikki on vaivan arvoista..." Se on hyvä kysymys, onko Crusoen pelastaminen vaivan arvoista, mutta laulu ei viittaa häneen. Tähtimies on vertaus kaikesta, mikä menee ihmiskunnalta sivu suun, koska Obama ei halua kettuilla Putinille ja kaataa miljardeja dollareita avaruustutkimukseen siten kuin kylmän sodan aikana tehtiin.

Kehityksen pysähtyminen harmittaa monia, joita laskeutuminen kuuhun inspiroi. Yhden ihmisen pelastaminen Marsista ei ole läpimurto, mutta se, että haaste otetaan vastaan huumorilla euforisen kappaleen soidessa, on tapa nyyhkiä, että yhdessä ihmiskunta kykenee mihin tahansa. Maksetaan yhdessä mummojen lääkkeet? Ei, ei! Mennään Marsiin kasvattamaan paskassamme perunoita ja kiepsahdellaan planeettojen painovoimaa käyttäen! Whoosh! Swoom! Yksin Marsissa ja Interstellar ovat tieteiselokuvia tositarkoituksella. Molemmat tavoittelevat realismia asiantuntijoiden avulla, molemmat hyvin selkeästi suosittelevat avaruustutkimusta ja molemmista löytyy naiivin utopistinen taso. Se taso oli Interstellarin heikoin lenkki. Yksin Marsissa sen sijaan olisi kuiva kuva, ellei toiveikas kirkassilmäisyys toimisi suoraviivaisia tapahtumia kommentoivana teemana.

Matt Damon unohdetaan Marsiin. Se ei ole kenenkään vika, mutta jos jokin saattaa olla, asianomainen toki ottaa vastuun ja syvästi katuu. Marsin leiri ylläpitää elämää kuukausia. Damon koettaa sinnitellä vuosia. Hänen on myös keksittävä, kuinka saada yhteys maapalloon ja kuinka edetä pitkiä matkoja. Elokuva ei vastannut kaikkiin keksimiini kysymyksiin, mutta selviytymistaistelu on mielenkiintoinen jo siihen käytetyn ajan ja tekijöiden itsehillinnän vuoksi. Sankari kohtaa täpäriä tilanteita, mutta ei tauotta. Kyse on pitkän aikavälin haasteesta, johon on suhtauduttava kiihkoilematta. Jos Tieteen kuvalehti ja kolapullo on melko juku perjantai, tämä leffa on mahdikas perjantai.

Leffa toimii MacGyver-fantasiana, mutta hahmonkehityksen sivuuttava tarina ei ole vahva tarina. Päähenkilön ja muiden astronauttien suhdetta ei alusteta, vaan elokuva menee asiaan ja pysyy siinä. Muut sivuutetaan täysin, kunnes heitä tarvitaan. Päähenkilökin jää taustalle, jos maapallolla tapahtuu olennaisempia asioita. Damon vähän likaantuu ja väsyy (kuten kuka tahansa päivittäin) ja Hollywood-magialla rääkätään ruhoa, mutta hänen ja muiden hermot ovat terästä. Damon vuolee puisesta krusifiksistä pienen palan kunnioittavasti ja anteeksi pyydellen... Eräs tiedemies ilmoittaa kunnioittavansa kaikkia jumalia... Se filosofiasta ja psykologiasta, nyt takaisin töihin. Kutakuinkin jokaiseen merkitykselliseen rooliin on kiinnitetty persoonallinen näyttelijä, joka tekee vaikutuksen yrittämättäkin (Jessica Chastain, Jeff Daniels, Sean Bean, jne.). Tätä kutsumme stunttimiehitykseksi (stunt casting).

Ehdin tietoisesti odotella huipennusta eli pelastusoperaatiota. Se on pitkän istunnon väärti: se on 3D-teattereita varten räätälöityä kuvataidetta ja näyttelijöiden ansiosta tunteellista sellaista. Marsin koruttomuudesta löydetään kauneutta myös, jos skenaario ei olekaan yhtä luontevan aistikas kuin perinteisten Crusoe-mukaelmien paratiisisaaret. Se, että Marsiin unohtuvista vehkeistä löytyy vanhaa discomusaa, on laskelmoitu, eli lipputuloja ajatellen tärkeä temppu, joka näppärästi pehmentää kokonaisuutta. Hömppämusa harmittaa päähenkilöä. Muutama kokojyvänörtti protestoi, mutta muut nauravat ja siksi leffa ei floppaa.


V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< Bring Me The Horizon... Pan... >

Keskustelut (8 viestiä)

superkurko

08.10.2015 klo 18.06 5 tykkää tästä

"Se, että Marsiin unohtuvista vehkeistä löytyy vanhaa discomusaa, on laskelmoitu, mutta lipputuloja ajatellen tärkeä temppu, joka pehmentää kokonaisuutta. "

Discohömppämusa löytyi jo kirjastakin, mikä julkaistiin aluksi pienenä julkaisuna suoraan e-kirjaksi. Saattoihan se toki olla laskelmoitua kirjankin myynnin kohdalla.
lainaa
aasi

09.10.2015 klo 13.37 7 tykkää tästä

Montako sataa miljoonaa amerikkalaiset on käyttäny Matt Damonin kotiin saamiseks? Eihän tota jätkää uskalla päästää mihkään!
lainaa
Liimaletti

10.10.2015 klo 08.24 5 tykkää tästä

Jooh, olihan tuo ihan katsottava. Täytyy silti sanoa, että leffaelämys meni melkoiseksi sitcom:ksi teatterissa, kun jotkut leffayleisöstä höröttivät suunnilleen jokaiselle ilmeelle ja eleelle, mitä Matt Damon valkokankaalla elehti. Tästä syystä leffan lähes taukoamaton läpänderin heitto alkoi pidemmän päälle ärsyttämään. Tiedä sitten mitä mieltä olisin ollut jos olisin katsonut leffan yksin.

Loppua kohden leffa meni muutenkin melkoiseksi Independence Day jenkkihurmokseksi, missä "koko maailma" seuraa yhdistyneenä kansakuntana, että onnistutaanko Matt Damonin roolihahmo tuomaan elossa takaisin. Jos Interstellar meni siirapiksi, niin The Martian lyö vieläkin enemmän löylyä kiukaaseen sen suhteen.
lainaa
Fartmaster

10.10.2015 klo 19.57 6 tykkää tästä

Oli kyllä lievä pettymys. Odotin Ridley Scottilta hieman kunnianhimoisempaa ja eeppisempää filmatisointia. Leffa oli niin ylituotettu, ylipitkä, ennalta arvattava ja poliittisesti loppuun asti korrekti tekele että melkein oksetti. Mustilla, latinoilla ja feministeillä oli omat sankarihetkensä ajan hengen mukaisesti. Damon oli hyvä mutta odotin leffan olevan enemmän Cast Away kuin mitä se oli Armageddon. Menisi helposti Michael Bayn leffana miinus räjähdykset, sillä meno oli niin kliinistä ja nopeatempoista huttua. Varmasti fysiikka ja tekninen lööperi oli keskiverto-Hollywood pläjäystä tarkempaa mutta mitä sitten jos leffa muuten oli tasaisen laskelmoitua massahömppää joka pyrki miellyttämään kaikkia. Marsista planeettana ei otettu juuri mitään irti ja näyttelytyö Damonia lukuunottamatta oli mitäänsanomatonta. Taiteellisempi ja ennen kaikkea rauhallisempi ote olisi tehnyt leffasta huomattavasti paremman. 3d-efektit rajoittuivait alkujakson partikkelimyrskyyn ja siinä se. Uudelleenkatsottavuus täysi nolla. 3/5 tähteä itseltäni, vaivoin.
lainaa
fwiffo

10.10.2015 klo 21.35

Pidin elokuvasta, ja on mielestäni parempi kuin Gravity tai Interstellar. Pari tyhmää/kyseenalaista juttua leffassa toki oli, mutta suspension of disbelief säilyi.

Ainoa pettymys oli 3D. Kävin Flamingossa, missä käytetään vielä vanhoja laseja ja välillä kurkin niiden alta sitä väriä ja kirkkauden määrää mitä elokuvasta jäi pois paskan tekniikan takia. Syvä huokaus.

Taisi olla Ridley Scottin ensimmäinen hyvä elokuva sitten Gladiaattorin - ehkä myös viimeinen.

4/5
lainaa
Aikadilaatio

11.10.2015 klo 16.52 1 tykkää tästä

Olipas omituinen ja tieteenvastainen arvostelu. Esim.
"Maksetaan yhdessä mummojen lääkkeet? Ei, ei! Mennään Marsiin kasvattamaan paskassamme perunoita ja kiepsahdellaan planeettojen painovoimaa käyttäen!" Miksi pitäisi verrata avaruustutkimusta mummojen lääkkeisiin? parempi vertailukohta olisi, että esimerkiksi USAn armeijan ilmasointiin on varattu budjetti on samaa luokkaa kuin NASAn budjetti. Näin kärjistäen. Ja kannattaisi tutustua, mitä kaikkia hyötyjä avaruustutkimuksesta onkaan tähän mennessä saatu. Olisi arvon kriitikonkin hiukan hankalampaa saada ennakkoluuloiset arvostelunsa laajalle yleisölle, ilman avaruustutkimusta. Hohhoijaa...

Elokuvan kyllä käyn katsomassa.
lainaa
asd

15.10.2015 klo 00.55 1 tykkää tästä

Jätän tämän vain tähän: http://www.imdb.com/title/tt0058530/
lainaa
Guetta

Rekisteröitynyt 03.08.2011

15.10.2015 klo 01.01

"Yksin Marsissa sen sijaan olisi kuiva kuva, ellei toiveikas kirkassilmäisyys toimisi suoraviivaisia tapahtumia kommentoivana teemana."

Juuri tämän riittämättömyydestä jää paikoitellen hyvinkin kuivaksi, sillä vaikka selvästikin yhteisöllisyys oli jonkinlainen teema niin lähinnä ohimennen tällaisia heiteltiin. Lopussakin oli täydellinen paikka Damonin hahmon alleviivata toivon löytyvän siitä, ettei kaveria jätetä yksin, mutta olikin sitten tuon MacGyveriuden ylistystä.

3D oli turhaa roskaa, nimenomaan loppuhuipennuksessa, jossa Scott vihdoin pääsi vilauttelemaan visuaalisuttaan sen unohti ja siitä kliimaksi sai lisää puhtia. Muuten idea 3D:n käytöstä elokuvassa, jossa puolet ajasta istutaan toimistossa tuntuu naurettavalta. Ihan mukava selviytymiselämys ilman oikeaa sanomaa, ehkä nousee 3.5/5 lopun ansiosta. Silti varsinkin hitaan alun kohdalla fantasioin katselevani rutkasti maistuvampaa Gravitya tai oikeasti sisältörikasta Piin elämää.
lainaa

Kirjoita kommentti




Muita tekstejä tältä kirjoittajalta

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova