Tuorein sisältö

Zombieland: Double Tap

Ensi-ilta: 25.10.2019
Genre: Kauhu, Komedia, Toiminta
Ikäraja: 16
Jari Tapani Peltonen

25.10.2019 klo 22.00 | Luettu: 1808 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen


Kirjoitin Zombielandista näin 10 vuotta sitten:

"En väitä, etteikö pisimmässä ja irrallisimmassa sketsissä olisi jotain hauskaa, mutta väitän, että se on vaivaannuttavan läpinäkyvä yritys mainostaa tämän päivän teiniyleisölle erästä tuotetta vuodelta 1984, jota ollaan tuomassa takaisin kovalla tohinalla."

Vuonna 2009 Haamujengi 3 oli tulossa. Zombielandissa Bill Murray näytteli itseään ja leikki Haamujengiä. Haamujengi 3 on yhä tulossa, joten Zombieland: Double Tap päästää Murrayn mainostamaan lisää! Olen aina oikeassa! Kohtausta ei kannata odottaa, mutta virikkeiden puutteessa saatat lopulta pelätä, että vierailu jäi huomaamatta.

Ihan kivan ykkösen ongelmiin lukeutuu se, että Jesse Eisenberg nörttiselittää zombiemaailmanlopun. Juuso-Hermanni syntyi 1931, mutta nuoremmilla katsojilla oli tilaisuus aistia lajityyppi jo rintamaidosta. Zombiehömpän määrä on saattanut tuplaantua, joten Double Tap ei houri. Leffa alkaa ronskisti räiskien. Eisenberg ja Emma Stone ovat nousseet käsitteiksi Woody Harrelsonin rinnalle, joten nostalgista nautintoa saa ainakin heistä. Olen nähnyt Abigail Breslinin 10 merkittävintä elokuvaa, mutten muista nähneeni häntä.

Oletan jonkun saaneen sata tonnia tällaisesta "treatmentista" eli juonitiivistelmästä (ja sitten miljoonia käsikirjoituksesta):

"10 vuotta vaellettuaan sankarit löytävät linnansa. He huomaavat kyllästyneensä toisiinsa. Kun nuorimmainen lähtee etsimään ikäistään seuraa, muut huolestuvat. Nuoren on hyvä itsenäistyä. Muiden välejä tuulettaa uusi jäsen, joka on heitäkin ärsyttävämpi. Zombietoimintaa. Joku sketsi riippuen siitä, kenet saamme vierailijaksi, kuten viimeksi." (Nyt vessapaperin suikaleesta alkaa loppua tila, koska terävälläkin pökäleellä on vaikea kirjoittaa.) "Nuorin kumoaa tarinansa 2sanalla ja paljonzombeja&deusexmachina,lop."

Alku on hauska, mutta minkään sortin tarinaa ei synny. Syvällisyyden huippuna Woodyn näyttelemä jiihaa-tyyppinen mutta lämminhenkinen Woody Harrelson kertoo henkilökohtaisen tarinan Elviksen fanittamisesta: se on tasan sama tarina, jonka Woody on kertonut talk-show'ssa. Jesse vetää neuroottisesti ikään kuin hahmo olisi Lex Luthoria näyteltyään lukenut foorumeita. Emma tulkitsee jäykkistä, joka kehystää hassuttelun, mutta ehtii ilmeillä aitona Emmana, jolla (jonka kuvilla) voisi tapetoida seinät. Jessen ja Emman suhde on katkolla, mutta pettäminen jää irtovitsiksi, eikä kemiaa esiinny, joten esimerkiksi se ei ole tarina.

Tyhmillä, fiksuilla ja kovilla zombeilla on nyt lempinimet. Sehän on huumoria, kun moisiin viittauksiin palataan siten, että zombiet muistuttavat esikuviaan enemmän kuin sankarit olettivat - mutta elokuva ei tajua edes tätä. Kun [tyhmä] zombie mokaa viimeisen kerran, sankarit sanovat: se oli [tyhmä] zombie. Aplodeja.

"Double Tap" on sääntö, jonka mukaan zombieta ammutaan kahdesti. Kova zombie on sitkeämpi uutuus, joka ei lakkaa jahtaamasta kohdettaan. Luulin arvaavani, mitä idealla tehdään ja pidin siitä, joten koin leffan rullaavan mukavasti, mutta lopulta kaikki odotukset jatkuvuudesta alittuvat. Uudet irtonaiset ideat hukkaavat aikaa, eikä mikään johda mihinkään. Kovat zombiet perustelevat sen, mikseivät kaikki ole varautuneet zombeihin 10 vuotta zombiemaailmanlopun jälkeenkään, jos siis haluamme harrastaa hyväntahtoisuutta kuin kerhotäti, joka kehuu pilttiä, jonka piirustus plättykesteistä näyttää massamurhalta mansikkahillon määrästä johtuen.


V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< Godzilla II: King of... Dolemite Is My Name... >

Keskustelut (1 viestiä)

Köyrijä

26.10.2019 klo 15.08 5 tykkää tästä

Abigailia kyllä köyrisi.

Kirjoita kommentti



www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova