Tuorein sisältö

The Irishman

Ensi-ilta: 27.11.2019
Genre: Draama, Rikos
Ikäraja: 16
Jari Tapani Peltonen

29.11.2019 klo 18.00 | Luettu: 1804 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen


The Irishman on täyspitkä elokuva ammattiyhdistysjohtaja Jimmy Hoffasta, joka on kehystetty täyspitkällä elokuvalla hänen ystävästään ja todennäköisestä murhaajastaan Frank "The Irishman" Sheeranista. Jos Julius Caesarista leffan tekee, onko johdonmukaista antaa pari tuntia sinullekin, Brutukseni, ja nimetä leffa Brutukseksi? Miksi ei. On turvallista valita tarkkailijan näkökulma ja kun näkökulma on määritelty, historiallisen murhan jälkeisen ajan tutkiminen on luontevaa.

Sheeran itse ei ole kaksinen tarina, minkä koetan perustella vähitellen. Kolmen ja puolen tunnin spektaakkelin ensimmäinen neljännes tuntuu mafiaelokuvan esi-isien kunniakierrokselta. Sheerania tulkitseva satavuotias Robert De Niro on nuorennettu tietokoneella kuusikymppiseksi uskottavasti, jos se hämmentääkin, kun 80-vuotiaaksi nuorennettu Joe Pesci kuvailee Sheerania nuorukaiseksi. Hetki ei hörähdytä vastaavasti kuin Timo Koivusalon yritys kuvailla keski-ikäistä petolinnun pyrstöä "nuoreksi Akseliksi", mutta reviirillä käydään. Pesci näyttelee mafiapomoa, joka värvää Sheeranin muskeliksi. Tiedossa on niin tuttuja juttuja, että ohjaaja Martin Scorsese valitsi väärän vuoden valittaa genre-elokuvista. On kaipuuta Italiaan, ummetusmaista machopaskaa, pikkuvaimoja, myhäilyä tyyliin "kuulin että maalat taloja" (verellä), tylyn toteavaista väkivaltaa ja viittauksia kristillisyyteen vailla aikeita noudattaa sitä. Mutta tämä on vasta alku.

Jos tämä olisi minisarja, Hoffan villit päivät olisivat ensimmäisen jakson huipennus ja toisen aihe. Sivumaininnat Hoffasta ovat herättäneet mielikuvan, että hän oli Martin Luther King, Jr:n tyyppinen sankari? Juu ei. Hän oli jumankauta Al Pacino. Pacino sinetöi näkemyksen heti maanisella energiallaan. Hoffa ei ole mafiapomo kliseisimmällä tavalla, mutta hän on aforismin "tarkoitus pyhittää keinot" ruumiillistuma. Sheeranin suhde Pescin mafiaan säilyy, kun hänestä tulee Hoffan luottomies. Heidän perheensäkin hengailevat.

Hoffan mutkikkaita kuvioita käsitellään vauhdilla, mutta pitkään. Taustalla möllöttävä Sheeran toimii kertojana ja De Niron kiihkoton toteavaisuus on ideaalista, joten en möläytä, että De Niro osaisi antaa saman tietokonevelhojen hitusen avustaman suorituksen kuolleenakin. Kerran pohdin, onko kolmen nuotin hissimusiikilla maustettu ironisen toteavainen montaasi Yhdysvaltain poliittisesta historiasta kestänyt jo puoli tuntia, mutta tunne meni ohi. Virallisesti Hoffa vain katosi. Kun sisäistät sen olevan kansakuntaa ravistellut kysymys, kerronta on johdonmukaista ja kiintoisaa. Hoffa polttaa siltoja luottaen siihen, että hän on päähenkilö.

Hitailla kohtauksilla on henkilökohtainen merkitys jollekin ja loppua kohden sitä on enemmän. Sheeran on kylmä ihmisen kuori, mutta leffa esittää, että kaverilla ja perheellä oli väliä ja silloin De Nirokin näyttelee nimensä veroisesti. Toteutus on A-luokkaa. En vain tiedä, ansaitseeko Sheeran tätä, tai onko tämä sitä, mitä meidän on hyvä oppia hänestä. Wikipedia-sivistynyt pohtii, loiko toinen maailmansota Sheeranin, mutta lyhyt sotatakauma tarjoaa vain kylmän teloituksen muiden pariksi. Sheeran on nuori, lihava, ruttuinen someniska, joka nyt vain ryhtyy tappamaan Pescille. Epäkohtien erittely ominaisuuksista on paikoin haastavaa. Siitä olen varma, että Sheeranin tytärtä näyttelee Anna Paquin, jotta se tuntuisi tyhmältä, ettei sielukas näyttelijä pääse tekemään mitään: Paquin symboloi tarinaa, jota Sheeran ei valinnut.

Kehyskertomuksessa viimeisiään vetelevä Sheeran muistelee menneitä ja siihen elokuva sitten palaa, että mitäs tuli tehtyä ja onko millään pisaralla meressä väliä. Tämä on vanhan miehen elokuva. Vaikka palliuhoa esiintyy, moni klassikko nautiskelee siitä epäilyttävämmin. Sheeran eli vanhaksi, mutta tekstitys mainitsee, miten kävi lukuisille muille uhopässeille. Se on niin näppärä pieni jippo, että jaksan nipottaa parista kerrasta, joina tekstitys toimi toisella logiikalla. Vastaavasti leffa tyydyttää osatessaan jättää mieleen pieniäkin asioita, joihin palataan, mutta mieleen jäi sellaistakin, johon olisi voitu palata. Yhtä kaikki, nyt vanhan hyvän ajan elokuvien ystävä hankkii sen lainakortin ja nettiverkon Netviksillä.


V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< Kimppakyytikytät... Veitset esiin - Kaik... >

Keskustelut (1 viestiä)

Jusa

01.12.2019 klo 12.55 2 tykkää tästä

Hämmentävä hetki elokuvassa, kun Sheeranin tytär kasvaa ala-aste-ikäisestä vanhemmaksi ja yhtäkkiä teini-ikäistä tytärtä näyttelee 37-vuotias Paquin. Ensimmäisenä nousi mieleen, että eikö oikeasti ketään yhtään nuorempaa löydetty tuohon rooliin. Toki loppua kohden tuntui toki luontevammalta.

Kirjoita kommentti



Liittyviä artikkeleita

V2.fi:n JOULUKISA
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova