Tuorein sisältö

Venom: Let There Be Carnage

Ensi-ilta: 22.10.2021
Genre: Komedia, Sci-fi, Toiminta
Ikäraja: 12
Jari Tapani Peltonen

25.10.2021 klo 23.00 | Luettu: 2003 kertaa | Teksti: Jari Tapani Peltonen


Ulkoavaruuden lapamato teki perusjampasta skitsofreenisen kannibaalin ja Tobey Maguiresta entistä nolomman. Nyt tartunnan saa sarjamurhaaja! Ikäraja on ansaitusti... 12. Leffa kuitenkin on edeltäjäänsä itsetietoisempaa roskaruokaa. Sensuuri ja muut epäkohdat osittain peitetään kiireisellä editoinnilla. Jos läskiä leikattaisiin vielä 5-10 minuutin edestä, olisimme lähellä piirroselokuvamaista tehokkuutta. Tarina kertoo ensisijaisesti halustaan jatkua, mutta idea isännille puhuvista parasiiteistä on täynnä ilmeistä symboliikkaa, joten tarvittaisiin vain suunnan vahvistava lause, ja toimittaja Eddie Brock olisi yhtä kiehtova suorituspaineista kärsivä alkoholisti kuin Dumbo tai muuta.

Woody Harrelsonin näyttelemä murhaaja Cletus Casady vilahti lopputeksteissä, joten hyväksy hänen ja Brockin suhde. Se menee metsään, joten Casady puraisee. Nyt hänelläkin on lapamato. Hän tahtoo kostaa Brockille, mutta ensin hän vapauttaa vankilasta naisensa, joka tahtoo kostaa satunnaiselle kytälle. Carnage-symbiootin ensimmäinen ja viimeinen ajatus on se, että Venom on uhka. Jos vastasyntynyt Carnage oppisi asenteen sarjamurhaajalta, se voisi luoda jännitteitä ja laajentaa ideaa, mutta lajimuisti mainitaan, joten ihan sama. Osapuolet törmäävät kerran. Katso taas lopputekstit.

Muistamani sarjakuvat eivät ole raakoja, vaikka Venom uhoaa syövänsä ihmisiä. On outoa painottaa aivojen syömistä lastenelokuvassa, mutta jatko-osa on jopa googlettanut aivojen ravintoarvon, joten hyvä on. Venom tahtoisi syödä rikollisia, mutta Brock pitää matalaa profiilia, joten he riitelevät kuin aviopari. Hardy on aina parhaimmillaan saadessaan määritellä sävyn, ja Venomin äänenä irrotellessaan hän malttaa tehdä Brockista uskottavan. Ajattelin kaikkia Venom-kohtauksia mielenhäiriöiden kannalta, joten Brockin ja Venomin lyhyt ero symboloi sitä, että joskus lääkitys voi viedä identiteetin ja energian, eikä vain rampauttavaa hulluutta. Hauskaa.

Olisi kiva analysoida Carnagea, mutta roiston ero viimekertaiseen Riotiin on se, että psykopaattina muikisteleva Harrelson on korporaation pahuusjuonia dynaamisempi automaattisesti. Naomie Harris on samaa tasoa Casadyn käkättävänä akkana, jolla ilmoitusluonteisesti on supervoima. Pari sanaa lisää siitä ja arvostelun voisi pultata Wikipediaan juonikuvaukseksi. Moni muistaa sarjiksen, jossa Carnagen ja tämän daamin perheen kukistamiseen tarvittiin useita sankareita, muttei kannata. Koen Iron Man -leffojen mukailevan yleisiä neljän lehden tarinoita, mutta Let There Be Carnage on tasan yksi lätty.

Ykkönen on kirjoitettu uusiksi koomisimpien kohtausten ehdoilla kuten ehdotin. Sitä tuskin huomaa, miten vähän varsinaista toimintaa Venom kohtaa, kun tehostesähellystä on tasaisesti. Brockin ja Venomin normipäivä riittäisi sisällöksi. Aiheen ylin ystävä en silti ole, sillä perusteetkin häiritsevät hetkittäin. Piirrettyjen logiikkaan palataksemme: jos Repe Sorsaa lyö lekalla päähän, hän menee lyttyyn, mutta hänen massansa pysyy vakiona uskottavuussyistä, kun taas Venom ja Carnage voivat paisua sekunneissa tiskirätistä monen metrin lonkeropornoksi. Hirtehinen ääni myy Venomin aitona, eivät tehosteet.

Jos itsetietoista tuubaa ja eeppistä kompurointia pitää vertailla, niin sujuvammin tämä aikaani hukkasi kuin Shang-Chi.


V2.fi | Jari Tapani Peltonen
< Spiral: From the Leg... Space Jam: Uusi lege... >

Keskustelut (0 viestiä)


Kirjoita kommentti




Muita tekstejä tältä kirjoittajalta

www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova